Luin muuutama päivä sitten Facebookissakin kiertäneen erään blogikirjoituksen naisten fitness- treenaamisesta. Aika rajua tekstiä mutta varmasti täyttä faktaa ja samalla karu totuus lajin vaarallisuudesta etenkin naisten terveydelle. Jos kiinnostaa lukea tuo teksti, on tässä linkki tuonne blogiin. 

Itsehän en siis ole ”alalla” vaan ihan tavallinen salitreenaaja mutta paljon treenaavaa ihmistä tuollaiset jutut kiinnostavat ja sain ainakin 100 % varmuuden sille, etten koskaan fitness- maailmaan lähde. Olen itseasiassa muutenkin viimeisen puolen vuoden aikana punninnut treenaamistani uudelleen ja miettinyt treenaanko oikeasti kroppaani kuunnellen ja terveellisellä tavalla. Tulin tulokseen, että lepään liian vähän. Liikuntapäiväkirjani olivat pitkään treeniä 6 kertaa viikossa, (tosin sali oli tuolloin todella pienessä osassa) mielestäni tuo on aivan liikaa! Kun aloin panostamaan lihastreeniin, olen antanut itselleni luvan ”lepsua” ja oikeasti ottaa rennommin, kun siltä tuntuu ja palautua. Voin kymmenen kertaa paremmin ja olen kymmenen kertaa tyytyväisempi kroppaani, jaksan paremmin ja voimia riittää muuhunkin! Nykyään käyn salilla 3-5 kertaa, mikä tämäkin aika aktiivista mutta mulla on ihan erilainen moodi. Jos väsyttää, en treenaa ja kuuntelen kroppaani. Toki tavoitteita saa olla mutta treenaamisen ei pidä olla pelkkää suorittamista, se pitäisi muistaa! 

Itse en ole koskaan punninnut ruokaa ja pussittanut tietyn kokoisia annoksia evääksi jne., välillä olen hieman kauhulla lukenut kuinka monet treenaavat ihmiset kertovat syömänsä ruoan hiilarit, protskut sun muut ravinto- arvot pilkun tarkkaan. Onko tämä tervettä? En nyt halua arvostella ketään, jokainen tavallaan mutta toivon mukaan terveellisesti. Itse en ole kovinkaan tarkka, syön terveellisesti mutta heitän puuroon kookoshiutaleita ja hunajaa oli niissä sitten paljon rasvaa, kaloreita tms. Mua ei oikeasti kiinnosta. 🙂 Syön viikottain karkkeja ja muita juttuja mitä tekee mieli, herkkupäivä on jokaiselle hyväksi. Toki viikolla pyrin terveelliseen ruokavalioon mutta maailma ei kaadu pieniin lipsumisiin. Tärkeintä on henkinen ja fyysinen balanssi, tällöin elämä hymyilee!