Pahoittelut postaustauosta. Kotiuduin hetki sitten ja täytyy sanoa, että olipas raskas reissu. Se suru oli niin sanoinkuvaamaton ja tuli todella lähelle. 🙁 Pahinta oli kirkossa tapahtuva siunaaminen ja hautaan laskeminen. Toivottavasti en joudu hetkiin kokemaan noin läheltä tuollaista surua. Nyt kuitenkin ei auta kuin mennä elämässä eteenpäin, toki sureminen ja täysi toipuminen vie varmasti aikaa mutta onneksi lohduttava ajatus mummoni paremmasta paikasta saa meidät läheiset jaksamaan. 

Nyt sitten jälleen arkisiin ja maallisiin asioihin. Jaettiin perheen kesken vasta nyt joululahjoja ja sain äidiltä sen kihartimen jota toivoinkin. 🙂 Muistaakseni moni suosittelikin tuota Remingtonin sauvakiharrinta täällä bloginkin puolella?! Testasin tuota eilen ja sillä tuli kyllä ihan loistavat kiharat. Juuri sopivan kokoiset ja ihan super nopsaa, tykkään!