Keskiviikko -iltana se jälleen alkoi, nimittäin minulle tässä viime vuosina hyvinkin tutuksi tullut kuukautismigreeni. Alkuun päänsärky on orastavaa, kunnes se pahenee päivä päivältä ja muuttuu lopulta aika sietämättömäksi. Eilen aamulla jouduin makaamaan sängyssä, silmälaput silmillä pari tuntia, jotta pystyin edes nousemaan ylös, sillä päänsärkyyn liittyy itselläni aina myös silmien aristus ja kuvottava olo. Lääkitsen itseäni migreenin aikana kipulääkkein ja tyypillisesti joudun ottamaan 600 mg särkylääkettä kolme kertaa päivässä. Eilen toivoin, että tilanne olisi tänään parempi, mutta heräsin päänsärkyyn. Siispä Buranaa nassuun ja tässä kohtaa, kun lääke alkaa vaikuttamaan poistaen sen pahimman säryn, on mahdollista tehdä jotain – kuten nyt vaikka kirjoittaa. Miellyttävää tämä ei ole, mutta en voi maata sängyssä montaa päivää ja laiminlyödä tekemisiä. Veikkaan (ja toivon), että tänään myöhemmin särky loppuu, sillä se kestää tyypillisesti kolme kokonaista päivää, eli ne kuukautisten ensimmäiset päivät, jotka minulla osuvat tosiaan aina loppuviikkoon.

Olen kirjoittanut aiheesta oman postauksen jo viime vuonna, mutta tosiaan kuukautispäänsärky on ollut vaivani nyt muutaman vuoden ajan ja tästä syystä syön e-pillereitä 3-4 liuskaa putkeen. Neljännen kohdalla kuukautiset tulevat kirjaimellisesti läpi, jonka vuoksi on ollut pakko lyhentää välejä. Migreenin vahvuus vaihtelee aika paljon, eli joskus se saattaa olla lievempää päänsärkyä, mutta toisinaan niin jäätävää, ettei siihen auta edes Burana. Eilen oli ehkä se pahin päivä, eli vaikka napsin särkylääkkeitä, ei särky kadonnut tyystin missään kohtaa, vaan oli ikään kuin koko ajan läsnä. Olen keskustellut aiheesta myös gynekologin kanssa, eikä hänellä ollut tähän oikeastaan muuta vinkkiä kuin siirtää kuukautisia niin usein kuin mahdollista. Eli näillä tosiaan mennään nyt ainakin toistaiseksi ja onneksi menkat pysyvät poissa kolmen liuskan ajan, sillä näinhän ei kaikilla ole. Viime postaukseen sain paljon vertaistukea aiheen tiimoilta, joten lohduttaa, etten ole asian kanssa yksin. Nimittäin lähipiirissäni vaivasta ei ainakaan tiettävästi moni kärsi, joten alkuun olin vähän peloissani, mutta ilmeisen yleistä tämä on näin kolmekymppisenä…

Jos jotain muutakin kuin menkkajuttuja, niin kuluneen viikon aikana olen pyrkinyt saamaan unirytmiä tosissani kuntoon. Okei, meni se vituralleen eilen, kun ystävän kanssa juteltiin puhelimessa vielä yhden jälkeen yöllä, mutta viikonloput on eri asia… Tavoitteeni on siis saada arkinen unirytmi sellaiseksi, että olisin iltaisin sängyssä kahdeltatoista, jolloin heräisin 8.30 aikoihin virkeänä uuteen päivään. Jo pitkään olen siis nukkunut miten sattuu, eli rytmini on vaihdellut ja paljon olen kärsinyt siitä, etten saa iltaisin unta ja usein aamulla on ollut menoa jo aikaisin, jolloin menen koko päivän puolitehoilla. Olen kai sitten jonkinlainen ”yö-murehtija”, eli siinä kohtaa, kun menen petiin, en pääse useinkaan heti rentoutuneeseen olotilaan, vaan mielessä pyörii yksi, jos toinen asia. Ehkä jokunen voi tähän samaistua? Hyvin tyypillistä on, että mietin vuoteessa, olenko muistanut kaiken oleellisen, kunnes muistan jonkin asian, jonka nousen kirjaamaan ylös. Pahinta on kuitenkin ihmissuhteisiin liittyvä stressi, joka saattaa viedä yöunet lähes tyystin. Olen huomannut, että positiivisesti unensaantiin itselläni vaikuttaa liikunta ja etenkin iltaisin tehdyt juoksulenkit. Kun monia iltaisin tehty treeni virkistää, minua se väsyttää. Myös älypuhelimen käytön rajoittamisella on ollut selkeä yhteys tähän, sillä kuluneen viikon ajan olen nukkunut erityisen hyvin. Näiden lisäksi olen aloittanut blogin kautta testiin saamani Melissa Dream -valmisteen käytön, joka sisältää mm. kamomillaa, sitruunamelissaa, magnesiumia ja B-vitamiinia, jotka auttavat unensaannissa ja rauhoittavat. Myös ihan kamomillateen sanotaan auttavan unensaantiin ja iltaisin rauhoittumiseen, joten ehkä sitäkin voisi taas kotiin ostaa…

Moni on neuvonut minua menemään petiin aikaisemmin, tyyliin kymmeneltä. Olen kuitenkin aina ollut iltojen virkku ja aamujen torkku – lapsesta lähtien. Aikoinaan, kun tein toimistotyötä, heräsin jo kuudelta aamulla, mutta en todellakaan ollut tehokas aamuisin, vaan kiukkuinen ja kohmeessa. Eli olen kyllä elänyt erilaisessa rytmissä, mutta se ei ole minulle luontainen tai miellyttävä. Olen tehokkaimmillani vasta klo 10 jälkeen aamuisin ja iltaisin ideoita pulppuaa vielä hyvin myöhään. Eli uskon olevani luontaisesti iltaihminen, mutta toki olisi kiva nukahtaa mahdollisimman nopeasti, kun vuoteeseen menee. Jos teillä on jotain tehokkaita vinkkejä, niitä vastaanotan oikein mielelläni! Uniongelmat ovat varmasti tämän ajan vitsaus, joten tiedän olevani yksi monista. Ja etenkin, jos on ihmisenä yhtään herkempi, stressi ja ahdistus saattavat pantata unta. Toki yksi merkittävä seikka on älypuhelin ja tietokone. Noihin liittyen, olenkin nyt rajoittanut puhelimen käyttöä etenkin iltaisin ja vähentänyt sellaista ns. turhaa selailua. Viime aikoina itseäni on alkanut ylipäänsä ärsyttämään jatkuva somessa hengailu, sillä sitä tekee kuin huomaamatta. Tuo vie niin paljon aikaa kaikelta aidosti tärkeältä ja valitettavan usein puhelin häiritsee jopa sosiaalisia tilanteita. Välillä oikein havahdun siihen, miten herkästi sen puhelimen nappaa käteen – ikään kuin automaatiolla, kunnes kyseenalaistaa, miksi edes avasin Instagramin tai sähköpostin? Oliko minulla jotain oikeasti tärkeää tehtävää täällä? Tiedätte varmasti mitä tarkoitan ja tuo kieltämättä on alkanut itseäni häiritsemään. Kiinnitän tuohon myös muiden ihmisten toimesta enemmän huomiota ja huomaan, kuinka paljon sitä on ympärillä!

Tuli yhden ystävistäni kanssa muuten puheeksi sekin, miten meidän sukupolvelle kuulemma tulee aivan uudenlaisia ryppyjä kaulan alueelle juuri siitä syystä, että katsomme jatkuvasti alaspäin puhelinta. Hän oli tästä asiasta jostain lukenut ja onhan se loogista! Itselläni on kaulassa nimenomaan tuollaiset kaksi viirua, jotka ehkä johtuvat pitkästä kaulastani, mutta varmasti myös siitä, miten paljon teen koneella duunia juuri asennossa, jossa katson alaviistoon. Toki tuo on pelkästään kosmeettinen haitta, mutta kaikesta siitä emme vielä edes tiedä, mitä älypuhelin saattaa terveydellemme tehdä? Varmaan jonkun korvaan kuulostan kunnon mummolta, mutta mielestäni näitä asioita on aina välillä tärkeää miettiä ja etenkin, jos some on yhtään suuremmassa roolissa omassa elämässä. Jossain kohtaa tämä kaikki oli pelkästään kivaa, jee jee, mutta kyllä on pakko sanoa, miten vanhemmiten, kun arvot ovat muuttuneet, sitä miettii asioita hieman eri näkökulmasta. Somen parissa työskentelyä ei tokikaan tarvitse lopettaa, mutta sellaista turhanpäiväistä surffailua voi aina vähentää ja käyttää senkin ajan paremmin edistäen asioita, joilla on aidosti merkitystä.

Migreeni muuten helpotti tämän kirjoitusprosessin aikana – lieneekö sitten särkylääkkeen ansiota vai alkaako se nyt viimein helpottamaan? Loppupäivän suunnitelmana onkin käydä salilla ja mahdollisesti myöhemmin moikkaamassa ystäviä, jos päänsärky vaan pysyy aisoissa.

Oikein ihanaa lauantaita sateesta huolimatta! <3