Ajanjaksot elämässämme
Mietin tässä yksi päivä elämää tai ehkä enemmänkin sitä, miten erilaisia vaiheita elämääni on kokonaisuudessaan kuulunut. Elämäni ei ole missään nimessä ollut tasaista taivallusta vuodesta toiseen, vaan siihen on sisältynyt jo tähän mennessä lukuisia erilaisia ajanjaksoja. On ollut mm. vaiheita, kun olen elänyt täysillä fiilispohjalta, ajanjaksoja, kun olen kärsinyt ja ollut surullinen, sekä ajanjaksoja, jolloin ole suhtautunut elämään vakavasti ja etsinyt tosissani oikeaa suuntaa. Välillä tuntuu kuin elämässä olisi tasaisesti ylä- ja alamäkeä sekä hetkiä, joina kokee menevänsä oikeaan suuntaan kunnes tulee taas se kohta, jossa ei ole enää täysin varma. Välillä on myös vaiheita, jolloin menee fiilispohjalta ja noh, menee vaan, kun taas välillä kaikkea tulee mietittyä erityisen tarkkaan. Elämässäni on käynyt usein niin, että tuollaisen fiilispohjalta -jakson jälkeen tulee kohta, jossa pysähdyn ja ”otan itseäni niskasta kiinni”. Eli huomaan hyvin usein, kuinka minussa riitelee kaksi minää – se huoleton boheemi Jutta, joka nauttii erilaisista kokemuksista ja haluaa elää tässä hetkessä täysillä sydäntään kuunnellen. Sitten on se vastuuntuntoinen Jutta, joka kokee tarvetta tehdä merkityksekkäitä asioita, luoda uraa ja hoitaa asiat aikuismaisesti harkiten.
En tiedä kokeeko moni teistä samaa, mutta elämässäni tällainen tasapainoilu ja suunnan hakeminen on ollut läsnä niin kauan kuin muistan – nuoresta pitäen. Se voi olla osa persoonaani ja ihan vaan kuulua luonteeseen, tai sitten se johtuu jostain syvemmästä juurettomuudesta kuulua oikein mihinkään. Varmasti osittain tästä johtuen elämässäni on myös ollut aika erilaisia vaiheita, sillä välillä toinen osa minusta on ollut vahvemmin hallitsevana. Olen usein myös miettinyt, miksi en voi olla tasapainoisesti jompaakumpaa ja miksi koen välillä niin suurta ristiriitaa sen suhteen, missä minun on hyvä olla? Joka tapauksessa, kaikki erilaiset elämänvaiheet ovat varmasti olleet osa jotain suurempaa suunnitelmaa ja kokonaisuutta, joka itselleni tulee vielä selkeytymään. Paljon on jo tähän mennessä kyllä selkeytynyt ja esimerkiksi se, miten olen päätynyt yrittäjäksi ja tekemään asioita, joita nyt teen, on aika monen seikan summa. Tämä onkin elämässäni yksi sellainen tapahtumaketju, joka on saanut minut luottamaan siihen, kuinka asioilla on aina tarkoitus, joka ei kuitenkaan välttämättä selkiä juuri silloin kun sitä eniten tahdomme. Mitään ei myöskään tapahdu täysin turhaan, vaan kaikesta kannattaa aina pyrkiä löytämään hyvä siemen. Jopa ne kaikista turhimmilta tuntuneet elämänvaiheet saattavat olla tärkeä osa laajemmassa kokonaisuudessa. Esimerkiksi tasainen elämänvaihe on muuten usein sellainen, joka antaa tilaa omille ajatuksille ja täten saa pohtimaan elämää syvemmin. Siksi mielestäni koskaan ei tulisi ajatella, että tasainen elämänvaihe on tylsä ja turha, sillä se on tyypillisesti kaikkea aivan muuta laajemmassa mittakaavassa.
Mietin viimeksi tänään, millaista ajanjaksoa juuri nyt elän ja tulin siihen lopputulemaan, että tavallaan aika tasaista, vaikka elämässäni onkin tällä hetkellä joitain uusia elementtejä ja asioita, joiden kanssa tasapainotella. Tunnemaailmassani ei kuitenkaan ole meneillään mikään maailman suurin myllerrys, mikä tosiaan on hujentavaa ja saa voimaan hyvin. Jos vertaan elämääni vaikka viime talveen ja siihen kaikkeen ikävään, jota silloin läpi kävin, olen suorastaan helpottunut, miten hyvä fiilis minulla on. Toki on päiviä ja viikkoja, kun aikaa ei ole niin paljon asioille, joille sitä haluaisi antaa ja se saa turhautumaan, mutta parhaani yritän. Ehkä huojentavinta on kuitenkin elämänilo ja halu katsoa positiivisesti tulevaisuuteen. Nyt kun juttelen esimerkiksi masennuksesta läheisten kanssa, se tuntuu kohdallani jotenkin niin kaukaiselta, vaikka samaan aikaan voin muistaa parin vuoden taakse sen tunnetilan, jossa vahvasti olin ja hengitin. Masennusta on tänä päivänä niin paljon ja syyt sen puhkeamiseen hyvin moninaiset. Omalla kohdalla masennus kokemuksena aikaan sai sen, että arvostan elämää aivan eri tavalla kuin aikaisemmin arvostin ja etenkin sitä, kun asiat ovat henkisellä puolella hyvin. Ei ole itsestään selvää nähdä tulevaisuus valoisana saatikka edes aidosti nauttia kahvikupillisesta aamuisin.
En tiedä millaista ajanjaksoa sinä elämässäsi elät ja millainen on yleinen fiiliksesi elämää kohtaan tänään, mutta haluan silti muistuttaa siitä, miten tärkeää on pyrkiä muistamaan asioiden merkitys ja jokaisen elämänvaiheen tärkeys. Vaikeuksista on aina vain yksi tie ja se on voittoon. Uskon myös siihen, miten osa ihmisistä vaan käy elämässään läpi enemmän haastavia asioita kuin toiset ja tähän vaikuttaa pitkälti lähtökohdat, ympäristö ja persoonallisuus. Osa meistä on useammin esimerkiksi vaikeissa tilanteissa kuin toiset, osa herkempiä vaipumaan syviin vesiin vaikeuksien tullen ja osa taas perusluonteeltaan tasaisempia. Tällekään asialle ei kuitenkaan kannata katkeroitua, sillä nallekarkkeja ei jaeta tasan. Itsehän häpesin aikaisemmin tietynlaista epätasapainoa ja sitä, että kipuilen niin paljon. Ihailin tasaisia ihmisiä – sellaisia viilipyttyjä, jotka hallitsevat korttipakan tilanteessa kuin tilanteessa ja tietävät aina mitä tehdä. Olen kuitenkin tajunnut, että monesti nuo ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät käsittele ongelmiaan saatikka edes pohjimmiltaan tunne itseään. Kun pitää tunteet riittävän kaukana itsestä eikä niitä kuuntele, on turvallisen tasaista. Myös tukahdutettu tunteiden ilmaiseminen on asia, joka syö niin paljon sisältä. Eli ennemmin antaa välillä vaikka vähän räiskyä, ilmaisee tunteensa ja on vaikka sitten epätasapainossa itsensä kanssa rehellisesti kuin valehtelee itselleen ja muille.
Tällainen sekalainen soppa ajatuksia mielessäni on pyörinyt viime päivinä. Voiko joku kenties samaistua?
Oikein ihanaa lauantaita!
