Flow-viikonlopun parhaat palat!

Enpä olisi uskonut viime viikolla, kun taistelin orastavaa flunssaa vastaan, että Flow-viikonlopusta tulisi niin huikea! Mietin nimittäin ennen Flowta, miten ihmeessä tulen selviämään, mikäli kuume nousee tai olo pahenee? En nimittäin nähnyt vaihtoehdoksi antaa lippua pois tai jättää festareita väliin. Onnekseni tuplamäärä sinkkiä kuitenkin tehosi ja orastava flunssa kaikkosi. Odotukseni Flowta kohtaan olivat korkealla, sillä olinhan kyseiset festarit kerrat itsekin työntekijän näkökulmasta kokenut ja sen lisäksi kuullut ylistystä oikeastaan jokaisen festarikansalaisen suusta. Flow on kesän ykkönen, eihän siitä mihinkään pääse! Meillä oli hankittuna kahden päivän liput perjantaille ja lauantaille, joten saatiin nauttia festaritunnelmasta oikein tuplamäärä ja pakko myöntää, että oli jokaisen pennin arvoista! Liput ovat toki hintavat, mutta elämykset sellaisia, joista olen valmis maksamaan. Sen sijaan, että laittaisin vaikka laukkuun pari sataa, ostan mieluummin liput mieluisaan elämykseen. Elämä onkin priorisointia ja kukin meistä arvottaa asioita omassa mittapuussa.

Halusin tehdä perjantain Flown asukuvien rinnalle jonkinlaisen teemaan sopivan postauksen, joten päätin listata festareiden parhaat jutut. Näitä parhaita seikkoja, kun oli useita ja tällä kertaa ne tulevat tosiaan ensikertalaisen suusta, sillä ensimmäistä kertaa olin huolettomasti festarikansalaisena. Onhan Flow ihan erilainen työntekijän ja nautiskelijan näkökulmasta, vaikka eipä tuolla aikanaan ollut hullumpi promootiota tehdä! Ohessa siis mielestäni ne kyseisten festareiden parhaat jutut, jotka kokosin yhteen…

Toinen toistaan ihanammat ruokakojut

Ruoka ja etenkin vegesafka oli ehdottomasti Flown parhautta! Toinen toistaan ihanampia ruokakojuja oli vieri vieressä ja mikäli on yhtään kulinaristi, saattoi ison osan kojuista tunnistaa. Itse söin mm. lauantaina LieMen kojusta herkullisen bowlin sekä vielä myöhemmin illalla vegaanisen purilaisen jostain Back Yardin lähimaastosta. Toki ruoka on festarihintaista, eli kaikki maksaa ja rahaa kului parissa päivässä reippaasti yli sata euroa… Ruoan rinnalla juomapuoli oli mielestäni hieman ”tylsä”, eli drinkkejä ei ollut tarjolla kovin montaa laatua ja lista sen osalta aika yksinkertainen useammissa kojuissa. Tästä siis pientä miinusta, jota voisi kenties korjata ensi vuonna?

Sää, joka osui enemmän kuin nappiin!

Sää oli oikeastaan se, jota jännitin Flown suhteen eniten etukäteen. Festarit kun ovat tapahtuma, jossa säätilalla on suuri merkitys ja se joko nostaa tai latistaa tunnelmaa. Tänä vuonna ilma oli kuitenkin mitä parhain, eikä hankkimalleni sadeviitalle tullut käyttöä. Lisäksi oli kiva, ettei ilma ollut liian kuuma, vaan juuri sopiva, jotta festareille pystyi pukeutumaan tyylikkäästi. Toki helteessäkin voi olla tyylikäs, mutta hieman eri tavalla…

Esiintyjistä: Maustetytöt, Gasellit ja Robyn

Omia suosikkejani esiintyjistä olivat Maustetytöt, Gasellit ja Robyn. Myös Teemu Keisterin show oli tuttuun tapaan loistava. Itsehän tosiaan menin Flowhun ihan jo pelkän festarikokemuksen vuoksi, eli en pelkästään esiintyjiä katsomaan. Toki niitäkin fiilisteltiin, mutta ihan jo se festaritunnelma itsessään oli juttu, joka oli kiva tähän kesään kokea!

Front Yard & Back Yard

Eniten viihdyin festareilla pienillä alueilla suurten lavojen sijaan. Suosikkejani olivat ehdottomasti Front Yard ja Back Yard, joissa oli jatkuvasti erilaisia dj-esiintyjiä ja loistavaa musiikkia! Noilla alueilla oli kiva fiilistellä keikkojen välissä ja ihan vaan viettää aikaa. Tykkään myös siitä, miten noilla alueilla voi mennä vähän omiin ”maailmoihin” ja taisin kokea perjantaina ensimmäisen musiikin aikaan saaman meditatiivisen hetken juuri Front Yardilla, kun melodinen elektro vei mennessään…

Ystävät ja yhdessäolo

Yksi parhaista asioista festareilla on ehdottomasti ystävät ja yhdessäolo! Se, kun yhdessä kierrellään keikkalavoja ja alueita, sekä jaetaan elämyksiä. Meillä oli kyllä jälleen kerran niin hauskaa, että oksat pois ja niin näytti olevan monella muullakin! Muistelin nimittäin, että Flow olisi hieman hillitympi festari ja porukka ei niin kovin humalassa, mutta olin väärässä. Jengi oli niin meiningeissä, eikä missään nimessä huonolla tavalla. Itsekin nautin ilojuomaa sen verran, että nyt on hyvä olla taas kuivilla jokunen aika.

Jatkot Kaikun nurkilla

Alun perin meidän oli tarkoitus perjantaina jatkaa festareiden jälkeen suoraan kotiin, mutta kävellessämme Kallion kautta, bongasimme Kaikun nurkilta porttikongin, jossa oli joku ”random” esiintyjä freestailaamassa. Meininki näytti sen verran hyvältä, että päätimme jäädä kuuntelemaan ja siitähän se ilta jatkui sitten vielä Kaikuun saakka. Pe-la yön yöunet jäivätkin heikoiksi, jonka vuoksi sitten la-su ei enää jaksettu jatkoille, vaan oltiin molemmat sitä mieltä, että meidän festarit oli tässä. Silmät eivät vaan enää pysyneet Robynin keikan jälkeen auki…

Flow-brunssi lauantaina

Lauantaina ystäväni sisko oli järjestänyt Flow-brunssin, jossa käytiin ennen festarialueelle lähtöä. Vaikka aamulla oli hankaluuksia herätä, oli brunssi hyvä startti päivään mimosojen voimin. Siitähän se kakkospäivä sitten käynnistyikin ja meininki alkoi kohoamaan. Itsehän en ole mitenkään erityisen hyvä tällaisissa kahden päivän juhlinnoissa, etenkään, jos takana eivät ole hyvät yöunet. Tuntuu nimittäin, että se väsymys alkaa painamaan heti, jos promillet laskevat. Kakkospäivä onkin aikamoista korjailua ja rehellisesti, en olisi selvinnyt ilman shotteja!

Alue ja sen visuaalinen ulkonäkö

Vaikka monen mielestä tänä vuonna Flow ei kuulemma ollut visuaalisesti yhtä kaunis kuin aikaisemmin, niin olen toista mieltä. Etenkin illalla kun erilaiset valokoristelut syttyivät, muuttui festarialue niin nätiksi! Alue oli hyvin laaja, joten meillä jäi varmasti osa paikoista näkemättä. Mietittiinkin, miten ensi vuonna sitä on hieman tietoisempi kaikesta, kun tänä vuonna meni ensimmäinen päivä vähän haahuillessa ja oli hankala löytää joitain keikkalavoja.

Tyylikkäät ihmiset

Flow on tunnetusti tyylikäs festari ja kieltämättä tuli nähtyä useita upeita asuja sekä tyylikkäitä ihmisiä! Silti jollain tapaa odotin vielä jotain radikaalimpaa, sillä yllättävän paljon oli ns. perus festarityyliä, eli maihareita ja kukkamekkoja. Itsehän pukeuduin molempina päivänä UFFin löytöihin, eli perjantaina tähän kuvien spandex-asuun, jonka ostin jo talvella juuri Flowta varten ja lauantaina puolestaan valkoiseen lentäjänhaalariin, joka sekin on Uffin löytö. Olin tyytyväinen molempien päivien lookkiin ja niissä oli näköiseni meininki. Myös kuvien nahkarotsi on Uffin löytö ja vyölaukku puolestaan Twist & Tangolta aikanaan ostettu tyyliin 10 eurolla. Maiharit ovat ehkä ”klisee”, mutta ehdottomasti suosikki kenkäni, joten niissä oikein mielelläni festarit perjantaina tamppasin!

Toivottavasti teilläkin oli ihana Flow! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja mieluiten kolmeksi päiväksi. <3

Millaisia festarikokemuksia muilla oli? Viihdyittekö Flowssa?

Kulttuuri Oma elämä Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat

Mikä on nykyään suhteeni liikuntaan?

Kun nuorempana liikuin hyvin tavoitteellisesti, vanhemmiten suhteeni liikuntaan rentoutui todella paljon. Pitkään treenasinkin ilman tavoitteita ja oikeastaan puhtaasti fiilispohjalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettenkö olisi harrastanut liikuntaa tai olisin laiskotellut, vaan treenityylini oli yksinkertaisesti hyvin rento. Edelleenkään en sano, etteikö tuo tapa treenata sopisi itselleni tai olisi monin tavoin hyvä. Silti muistan, miten jossain kohtaa aloin kaipaamaan treenaamiseen jonkinlaista punaista lankaa. Sitä samaa painetta, joka oli läsnä aikanaan kilpaurheillessa ja ikään kuin motivoi harjoittelemaan. Vaikka nautin rentoudesta, nautin myös siitä, että minulla on tavoitteita ja ikään kuin etappeja, joita kohden mennä. Viimeisen vuoden sisään olenkin treenannut tavoitteellisemmin kuin vuosiin. Lukuun ottamatta tätä heinä-elokuun laiskaa ajanjaksoa, olen treenannut hyvin intensiivisesti ja sinällään ehkä vähän harmitellut, miten lihaksia on kadonnut kuin tuhkatuuleen ja farkut ovat tässä kesän mittaan löystyneet. Kunto romahtaa kuukaudessa selkeästi jonkin verran ja sitä nyt lähdetäänkin sitten jälleen palauttelemaan…

Kun aikaisemmin siis treenasin ilman tavoitteita ja fiilispohjalta, nykyään minulla on treenitavoitteita. En kylläkään ”kilpaile” kuin itseäni vastaan, eikä treenaamiseni ole verenmaku suussa painamista, mutta treeneihini liittyy epämukavuusalueelle menemistä ja tiettyjä etappeja. Haluan kehittyä ja nähdä kehityksen sekä fyysisessä kehossa, että henkisellä puolella. En tiedä, miten sallittua tällaisen ääneen sanominen nykyään on, kun niin paljon puhutaan hyvinvoinnista samassa lauseessa rentouden kanssa. Mielestäni tavoitteiden asettaminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi treenata terveellä tavalla tai ylipäänsä omata tervettä suhdetta kehoonsa. Itsehän en siis missään nimessä tavoittele laihuutta tai painonpudotusta, vaan oikeastaan päinvastoin. Ongelmani, kun on ennemminkin se, että jos en treenaa, laihdun, enkä pidä siitä. Tykkään, että kropassa on edes hieman muotoa ja sporttisuutta, joka kertoo elämäntavoista. Mikään bikinifitness -tyyppinen vartalo itseäni ei kiehdo, mutta urheilullisuus on mielestäni kaunista. Samaan aikaan haluan omata myös erittäin hyvän aerobisen kunnon ja se on mielestäni pysynytkin itselläni tasaisen hyvänä jo vuosikaudet. Tällä saralla en niinkään tavoittele enää kestävyyskunnon maksimointia, vaan enemmänkin räjähtävän kunnon kehitystä. Olen mielestäni liian ”hidas” kaikissa nopeissa fyysisissä treeneissä, ihan jo varmaan osittain oman mielen herkkyydenkin vuoksi. Tästä syystä kehityskohtani on nimenomaan kaikki porrasjuoksusta intervallityyppiseen treeniin. Tätä olen soveltanut paljon myös kuntosalilla, tehden useamman liikkeen sarjoja kohottaen sykkeet mahdollisimman korkealle.

Salilla treenaamisen tavoitteet kävivätkin varmasti jo tuosta aikaisemmasta ilmi, eli haluan olla urheilullisen vahva, vaikka siron vartalon luonnostaan omaankin. Tykkään tietyllä tavalla myös voimakkuuden tunteesta, sillä silloin, kun kehoni on vahvassa kunnossa, olen vahvempi kokonaisuutena. Mielestäni tällä on hirvittävän suuri merkitys mielenterveydenkin kannalta, sillä jos on fyysisesti hyvässä kunnossa, pysyy kokonaisuus paremmin kasassa verrattuna siihen, jos on fyysisesti heikossa (ja vaikka jo mainitsemassani liian laihassa) kunnossa. Tällaiset pienet asiat merkkaavat ja niiden suhteen olenkin asettanut itselleni tavoitteita. Yksi tärkeä huomio on myös se, miten aikanaan jopa pelkäsin epämukavuusaluetta, sillä siitä oli jäänyt jonkinlainen kammo kilpaurheiluajoilta. Tästäkin syystä halusin pitkään mennä treeneissä täysin omilla ehdoilla ja esimerkiksi himmailla lenkillä silloin, kun tuntui epämukavalle tai alkoi uuvuttamaan. Tänä päivänä toimin noissa tilanteissa täysin toisin, eli pusken itseäni eteenpäin, ellei kyse ole jostain tilanteesta, jossa olen aidosti heikossa hapessa. Terveys tietenkin edellä, mutta tiedättekö – teen paljon sellaista oman mielen haastamista myös treenatessa. En luovuta, vaan painan loppuun saakka väsymyksestä huolimatta. Tämä on aika suuri muutos vuosien treenityyliini ja huomaan sen toimivan kohdallani. Tämä samainen tyyli, on nimittäin omalla tavallaan vaikuttanut myös muuhun elämääni, sillä nykyään saan mielestäni paremmin asioita aikaan, enkä samalla tavalla ”ajelehdi”, kuten aikaisemmin ajelehdin. Kun on itseään kohtaan jossain asiassa jämpti, uskon sen vaikutuspiirin yltävän myös muille elämän osa-alueille.

Pidän suhdettani liikuntaan kuitenkin hyvin terveenä ja tasapainoisena, vaikka puskenkin itseäni säännöllisesti epämukavuusalueelle. Eli treenikertoja viikossa on sopiva määrä ja muistan myös levätä, sillä kehitys tapahtuu levossa. En myöskään koskaan treenaa rangaistakseni itseäni tai pakonomaisesti. Tunnistan rajani ja kuten mainitsin, terveys edellä, eli en treenaa sairaana tai vie itseäni äärirajoille, ellen tiedä olevani kunnossa. Ja minähän olen ihmisenä hedonistinen, eli kyllä, tykkään nauttia säännöllisesti myös asioista, jotka eivät välttämättä niinkään tue kunnon kehitystä, kuten nautiskella hyvää viiniä tai syödä pizzaa. En ole treenien suhteen mustavalkoinen, vaan ennemminkin sopivan jämpti, ollen samalla myös rento. Minulle ei myöskään tuota hankaluutta pitää välillä tällaisia kuukaudenkin treenitaukoja, vaikka kieltämättä pieni ikävä hikitreeneihin on ollut. Mutta ymmärtänette pointin – elämäni ei pyöri pelkästään treenien ympärillä, enkä määrittele itseäni sen perusteella, missä fyysisessä kunnossa olen. Siitä huolimatta suhtaudun treeneihin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Pakko muuten myöntää, että omien treenitavoitteiden saavuttamisesta tulee todella hyvä fiilis ja sekin vaikuttaa yleisesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja motivaatiotasoihin. Mikäli muuten tarkemmat tavoitteeni kiinnostavat, niistäkin voin oman postauksensa lähiaikoina tehdä? Vuoden alussa listasin viimeksi treenitavoitteeni, joten sieltä voisinkin tehdä koontia siitä, miten nuo tavoitteet ovat toteutuneet!

Onko muiden suhde liikuntaan muuttunut vuosien varrella? Oletteko te enemmän rentoja fiilispohjaisia treenaajia, vai omaatteko tavoitteita harjoittelun suhteen?

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys