Tumma silmämeikki arkeen ja juhlaan

Enpä ole tainnut hetkiin rustailla meikkipostausta, joten tänään olisi pitkästä aikaa sellaisen aika! Tällä kertaa loihdin hieman tummemman silmämeikin kuin tavallisesti, joka periaatteessa menee niin arki kuin juhlakäytössä. Rakastan erityisesti maanläheisiä sävyjä luomiväreissä, jonka vuoksi niitä tyypillisimmin meikissä suosin ja harvoin luomillani nähdäänkään mitään kovin räikeää. Ruskean sävyt sopivat erityisen hyvin sinisiin silmiin ja ne ovat mielestäni helppoja käyttää sekä yhdistellä. Luomiväreissä on kuitenkin eroja ja pakko sanoa, että siinä kohtaa kun sain ensimmäisen Anastasia Beverly Hillsin paletin käsiini, ei entiseen ole ollut paluuta! AHB:n paletit ovat niin hyviä pigmentiltä, pysyvyydeltä ja ne blendautuvat loistavasti keskenään. Tämänkin blogitekstin silmämeikki on loihdittu kyseisen merkin Sultry-paletilla, jonka sain alkuvuodesta blogin kautta testattavaksi. Muuten meikki on hyvin tyypillinen, jollaisen luon niinä päivinä kun meikin tulee kestää aamusta iltaan. Eli periaatteessa tällä meikillä voisin mennä päivällä töihin ja painella siitä suoraan illan menoihin!

Meikki

POHJAMEIKKI:

  • Lumene Nordic Nude Natural Glow fluid foundation -meikkivoide, sävyssä 5 / golden
  • Anastasia Beverly Hills Liquid Glow -highlighter, sävyssä Perla*
  • Joe Blasco Orange highlight 1 -voidemainen valoväri
  • Boho Green Make-Up -peiteaine sävyssä 07*

Ennen meikkiä levitän kasvoilleni tietenkin aina kasvovoiteen ja usein vielä sen alle kevyen seerumin. Kun iho on kuivunut, teen kämmenelle sekoituksen Lumenen meikkivoiteesta sekä Anastasian highlighterista. Eli käytännössä blendaan meikkivoidetta hieman korostustuotteella, jolloin saan meikkivoiteeseen mukavasti hehkua. Meikkivoiteista käytössäni on tällä hetkellä pitkästä aikaa Lumenen tuote, jonka ostin testiin Hehkun alennusmyynneistä. Jostain syystä olen aina pitänyt kovasti Lumenen meikkivoiteista, vaikka muuten en sarjasta enää nykyään erityisemmin välitä. Ja eipä pettänyt tälläkään kertaa merkin yksi uusimmista meikkivoiteista, vaan siitä tuli kerta heitolla yksi suosikeistani! Ehkä hieman kevyempi voisi olla meikkivoiteen peittävyys, mutta valitettavan harva tuote yltää sille tasolle, jollaista itse pohjameikiltä toivoisin.

Kun pohjameikki on kasassa, siirryn peittämään tummat silmänaluset ja mahdolliset ihovirheet. Sen teen Bohon peitepuikolla, joka peittää mielettömän hyvin ne silmänaluset, nenänpielten punoituksen sekä mahdolliset finnit. Lopuksi viimeistelen lookin Blascon luottotuotteella, eli voidemaisella valovärillä, jota laitan silmänympärysihoon sekä kulmien alle ja tällä kertaa taisin levittää jopa luomille saakka luomiväriä pohjustamaan. Loppuun vielä pieni sipaisu Anastasian highlighteria poskiluun yläpuolelle, mutta tätäkään en aina jaksa tehdä. Kun jossain kohtaa olin oikea korostustuotteiden suurkuluttaja, nykyään en enää jaksa nähdä niin paljon vaivaa. Ennemmin sekoitan korostustuotteen meikkivoiteen sekaan, jolloin sitä on kasvoilla kauttaaltaan.

SILMÄMEIKKI:

  • Anastasia Beverly Hills Sultry -luomiväripaletti*
  • Oriflame The ONE 5-in-1 Wonder Lash XXL -mascara
  • Volyymiripsienpidennykset (pituus 10-11 mm)*

Silmämeikin loihdin jo mainitsemallani Anastasian paletilla, jossa on aivan ihania maanläheisiä ruskean sävyjä. Käytin silmän sisäkulmaan värisävyä Pearl, keskiosaan sävyä Twig ja ulkoreunaan tummaa Dystpian -sävyä. En tykkää käyttää kajalia, joten sitä tosiaan harvoin laitan muulloin kuin oikeastaan vain erityiseen juhlaan. Silmämeikin intensiivisyyttä parantavat kivasti volyymi ripsienpidennykset, jotka huollatin viimeksi tällä viikolla Beauty Anniinassa*. Olen pitänyt pidennyksiä nyt taas kohta jo vuoden päivät ilman taukoa ja hyvin vaikealle tuntuisi sellaista edes suunnitella. Edelleen jaksan nimittäin korostaa pidennysten tuomaa arjen helpotusta, joka kantaa myös viikonloppuihin. Ripsienpidennykset ovatkin ehdottomasti se minun ”lisävaruste” ja niistä en nyt ihan heti ole luopumassa. Mikäli haaveilet kevääksi ripsistä, suosittelen lämmöllä Anniinaa ja nykyään ajan voi muuten varata kätevästi myös ajanvarauspalvelun kautta netistä. Lisäksi Anniina tarjoaa monia muitakin ihania kosmetologipalveluja, kuten kasvo- ja jalkahoitoja, joilla voi huollattaa itsensä kauniiseen kevätkuntoon!

Ja vielä silmämeikkiin palatakseni – nykyään tykkään kovasti käyttää myös alaripsissä ripsiväriä. Menin monta vuotta ilman, kunnes ystäväni Iines joku kerta kehoitti minua kokeilemaan ripsivärin laittamista myös alaripsiin ja lopulta jäin sille tielle! Kun ripsiväriä on myös alaripsissä, tuo se silmiin kaivattua intensiivisyyttä. Pakko muuten kehua että Oriflamella on aivan mielettömän hyvät ripsivärit, joista useampi on säänkestävä mutta kuitenkin vesiliukoinen. Tämän postauksen meikissä olen käyttänyt tuuheuttavaa mascaraa, jossa on kuitenkin kauniisti erotteleva harjaosa.

KULMAKARVAT:

  • The ONE Browcara -kulmakarvageeli sävyssä deep brown

Kulmat meikkaan nykyään oikeastaan aina pelkästään kulmakarvageelillä. Aikaisemmin pidin intensiivisemmästä lookista ja käytin kulmiin Anastasian kulmaväriä, mutta nykyään pidän luonnollisemmasta lopputuloksesta. Tämä Oriflamen kulmakarvageeli on ehdottomasti kokeilemistani geeleistä paras ja nimenomaan juuri oikean sävyinen omille kulmilleni! Ainut miinus siitä, ettei geeli lähde kulmista pois kuin meikinpoistoaineella, eli vesipesulla ainakin omiin karvoihini jää geelin jämiä. Muuten aivan ykkönen, eikä vastaan ole tullut vielä tämän voittanutta!

KOROSTUS:

  • Boho Green Make-Up -aurinkopuuteri sävyssä 05 / Terra Cotta
  • Anastasia Beverly Hills Blush Kit Radiant*

Aurinkopuuterina käytin meikissä luonnonkosmetiikan suosikkiani, eli Bohon mattapuuteria. Kehuin tätä tuotetta taannoin ihan omassa postauksessa ja edelleen jaksan sitä hehkuttaa. Vetää vertoja Benefitin Hoolalle, joka olis suosikkini vuosia, joten taso on todellakin korkealuokkainen! Aurinkopuuteria sudin kauttaaltaan kasvoihin korostaen etenkin kasvojen reunoja, kaulaa ja poskiluiden alaosia. Mitään contouringia en enää harrasta, mutta kyllä edelleen aurinkopuuteri on itselleni sellainen meikin yksi tärkeä kulmakivi! Poskipunana suosin Anastasian poskipunapaletin sävyä Coastline (paletissa oikeassa yläkulmassa), joka on värisävyltä täydellinen makuuni. Koska hiukseni ja kulmani ovat tummat, rohkenen käyttää suhteellisen tummiakin poskipunasävyjä, joista ehdottomasti suosikkejani ovat kaikki korallin ja persikan värisävyt. Liikaa en voi tätäkään Anastasian palettia kehua, sillä pigmentti on punissa aivan loistava ja pysyvyys mitä parhain! Kun toiset poskipunat haalistuvat päivän mittaan, säilyy tämä iholla täydellisenä koko päivän ajan. Myöskään mitään glittereitä poskipunassa ei ole, eli siitäkin plussaa.

HUULET:

  • MAC Matte Lipstick sävyssä MYTH
  • MAC Pro longwear Lip Pencil sävyssä Oh Honey

Koska silmät ovat tummat, huulien suhteen pysyttelin vaaleassa värimaailmassa. MAC huulipunat ovat edelleen suosikkejani ja niiden rinnalle ei ole tässä vuosien varrella yltänyt kovin moni muu merkki. Suosikkini on vuodesta toiseen Honeylove, mutta koska tähän meikkiin se olisi ollut liian tumma, päätin käyttää hyvin vaaleaa MYTH -punaa. Rajasin huulet kevyesti vaalealla Oh Honey -rajauskynällä ja taputtelin kevyesti punaa huulille. Nykyään olen vähän laiska myös huulipunien suhteen ja arkena tuleekin käytettyä paljon sävyttävää huulivoidetta. Toisinaan on kuitenkin kiva panostaa ja niin myös tällä kertaa.

Toivottavasti meikistä oli iloa ja löysitte joukosta ehkä itseäkin kiinnostavia meikkituotteita? Mikäli kysymyksiä heräsi liittyen meikkaustyyliini tai tuotteisiin, nekin ovat aina tervetulleita!

Nyt oikein rentouttavaa lauantai-iltaa! 

 

*Tuote/palvelu sponsoroitu

Kauneus

Välillä kiroan herkkyyttäni

Vaikka olen pyrkinyt näkemään herkkyyden vahvuutena elämässäni, on välillä ajanjaksoja kun kiroan sen alimpaan maailman kolkkaan. Toisinaan nimittäin ärsyttää olla herkkä ja tämän vuoksi tuntea paljon sellaista tunnetta, jota vähemmän herkkä ei tiedä olevan olemassakaan. Otan elämän vastamäet aina niin raskaasti ja kärsin erittäin paljon jos joku kohtelee minua huonosti tai joudun ihmisiin pettymään. En osaa kunnolla priorisoida asioita, eli laittaa ongelmia syrjään, vaan silloin kun on vaikeaa, on koko elämä yhtä kaaosta ja selviytymistaistelua päivästä toiseen. Toisinaan kadehdin ihmisiä, jotka ovat vähemmän tuntevia tai mahdollisesti tunteensa kuolettaneet, sillä eivät he kiinny samalla tavalla ja sen seurauksena joudu myöskään pettymään. Sellainen kylmempi asenne elämään ja ihmissuhteisiin toimii mitä ilmeisemmin huomattavasti paremmin, kuin tunteva ja paljon toisille antava. Uskokaa tai älkää – vaikka en itse halua enää koskaan ajautua tuollaiseen yhteydettömään tilaan, kyllä viime aikoina olen miettinyt, miten paska vaihtoehto tämä herkän taival on. Vaikka olen samaan aikaan vahva ihminen, enkä mikään ovimatto tai muiden alistettavissa, en ole siinä mielessä vahva että kykenisin käsittelemään tunteeni rationaalisesti. Herkän tunnemaailma on pahimmillaan aikamoinen kaaos, jota ei edes järjellä tasapainoteta.

Olen myös huomannut, miten vähän herkkyyttä arvostetaan. Tänä päivänä tulisi olla kova, pystyvä ja jatkuvasti eteenpäin suuntaava, eikä tunteilleen saisi antaa liikaa sijaa elämässä. Mitä nopeammin vaikeista asioista voittajana selviät, sitä ihailtavampi persoona olet. Koen myös hyvin usein ihmissuhteissa, ettei herkkyyttä oikein ymmärretä ja vaikka selittäisit toiselle juurta jaksain, miltä sinusta tuntuu, näet toisen kasvoilta, ettei hän sinua todellisuudessa ymmärrä vaikka sanoisi ymmärtävänsä. Tämän huomaa viimeistään toisen toimintatavoista, jotka ovat täysin ristiriidassa sen ymmärryksen kanssa. Eli tällä ikää voin jo todeta, ettei herkkää ihmistä kykene koskaan täysin ymmärtämään kuin toinen herkkä. Enkä siis millään tavalla korosta tässä omaa paremmuuttani, sillä en itsekään kykene ymmärtämään aina muita, vaikka kuinka yrittäisin. Ihmisen on ehkä noin yleisesti hankalaa kokea sataprosenttista ymmärrystä toista kohtaan, jos ei ole itse vastaavaa kokenut tai läpikäynyt. Huomaankin elämässäni, kuinka parhaiten minua ymmärtää ne ihmiset, joissa on samanlaista herkkyyttä kuin minussa. Herkän on helpompi ymmärtää toista herkkää ja aistia toisen tunnemaailma. On mielestäni kyse myös empatiakyvystä, eli kyvystä asettua toisen asemaan. Toiset ovat hyvin empaattisia, eli osaavat lohduttaa, tukea ja tsempata, kun taas toisilla ei ole tuota taitoa.

Välillä herkkyyden kanssa eläminen on kyllä oikeaa trapetsitaitelua ja tulee hetkiä kun toivoisi olevansa jotain vallan muuta. Nuorempana olin huomattavasti kovempi, sillä kovetin itseäni ja halusin piilottaa herkkyyteni ihmisiltä. Tuo ei kuitenkaan ole tyydyttävä vaihtoehto, sillä herkkä kärsii todella paljon silloin jos hän piilottaa tärkeän osan itsestään. Eli muistan, miten tuo aiheutti itselleni sisimmässä pahoinvointia enkä ollut onnellinen, vaikka olin näennäisesti ja muiden silmissä kovempi. Onnellisuus lähteekin itsensä hyväksymisestä ja siitä, että uskaltaa olla aidosti sitä mitä on. Itse en valitettavasti ole aina sinut herkkyyteni kanssa ja siksi tuon piirteeni kanssa välillä taistelen. Haaveilen toisinaan simppelistä ja helposta ajatusmaailmasta, joka ei mieti asioita niin tunnelähtöisesti tai syvällisesti. Elämä on huomattavasti helpompaa jos asiat miettii yksinkertaisella tavalla, mutta onko sekään sitten se, mitä todellisuudessa haluan? -Ei ole. Loppupeleissä näen syvällisen tavan nähdä maailman voimavarana ja rikkautena. Kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa maailmankuvaansa ja tietää heidän arvostavan sinua sellaisena kuin olet, on se upeaa. Toisinaan kuitenkin ne täysin väärät ihmiset saavat salakavalasti näkemään itsensä ja oman herkkyytensä negatiivisessa valossa. Herkkänä tuollainenkin on hankalaa lakaista maton alle ja se voi jäädä pyörimään mieleen pitkäksikin aikaa.

Veikkaan että moni herkkä voi samaistua tekstiini ja osa taas ehkä miettii, mitä ihmettä kelailen tällaisia asioita? Niin – välillä toivoisin etten kelailisi, mutta minkä sitä itselleen voi? Kun ajatusmaailmassa on paljon kaikenlaista, ei sitä ole helppoa tuosta noin vain saada off-asentoon. Ja herkkä ihminen ottaa aina kaiken raskaammin kuin vähemmän herkkä. Tämä nykymaailma ei mielestäni olekaan suoranaisesti herkkien paikka. Täällä eläminen vaatii usein paljon enemmän meiltä kuin heiltä, jotka ovat tunnemaailmaltaan yksinkertaisempia.

Heräsikö ajatuksia? Koetteko te muut herkät toisinaan hankaluutta herkkyytenne kanssa ja miten olette opetelleet herkkyyden sietämistä?

Hyvinvointi Mieli