Sis. mainoslinkkejä*

Kun on treenannut vuosikaudet, on näihin vuosiin mahtunut monenlaisia tyylejä harrastaa liikuntaa. Olen tehnyt myös lukuisia virheitä harjoittelun saralla ja oppinut niistä kantapään kautta. Tähänkin pätee sama sääntö kuin moneen muuhun asiaan elämässä – tekemistään virheistä oppii, jonka myötä asiat näkee hieman laajemmasta perspektiivistä. Osaa virheistä mietin hieman huvittuneena, kun taas osan suhteen ajattelen, kunpa olisin tiennyt tai ylipäänsä osannut olla itseä kohtaan armollisempi. Vaikka minulla ei ole sitä hyvin tyypillistä syömishäiriötaustaa, olen silti liikkunut aikanaan epäterveellisyyden rajamailla ja lähtenyt mukaan monenlaisiin epäilyttäviin muotivillityksiin. Nuorena sitä on niin herkkä ulkopuolisille vaikutuksille ja mikäli itsetunto on yhtään muiden mielipiteiden varassa, sitä tekee niin aivan liian helposti asioita itselleen haitallisella tavalla. Tänään haluankin jakaa kanssanne tekemäni treenivirheet, eli ne asiat, jotka olisin mielelläni oivaltanut jo parikymppisenä. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja mikäli omista kokemuksista voi olla jollekin hyödyksi, en ole toiminut haitallisella tavalla täysin turhaan!

Treenasin aivan liian yksipuolisesti

Pitkään treenasin pelkästään aerobista, eli toisin sanoen hyvin yksipuolisesti. Tänä päivänä näen liikunnan kokonaisuutena, johon tulisi sisällyttää erilaisia lajeja. Ei ole mielestäni hyvä pelkästään juosta tai käydä salilla, vaan sekä lihaskuntoa että aerobista tulisi harjoittaa ja niiden tulisi olla mahdollisimman hyvässä tasapainossa keskenään. Koen kolme lihaskuntoa ja kaksi juoksulenkkiä viikossa jaon tällä hetkellä aika hyväksi, jonka vuoksi siihen pyrin. Toki jokaiselle toimii erilaiset tyylit ja tavat toimia, eli henkilökohtaista balanssia kannattaa todella hakea! Myös venyttely, pilates ja jooga ovat lajeja, joita moni sisällyttää kokonaisuuteen ja näkisin että jokin kevyempi laji on loistavaa vastapainoa hieman rankemmille treeneille.

Pelkäsin isoja painoja

Tämä on varmasti aika monelle hyvin perinteinen treenivirhe, eli pelätään suurilla painoilla treenaamista massiivisten lihasten pelossa. Minäkin tosiaan pelkäsin kasvavani bodarin mittoihin, jonka vuoksi tein alkuun salilla treenejä hyvin pienillä painoilla ja täysin ilman tuloksia. Vasta siinä kohtaa kun rohkenin lähteä haastamaan itseäni ja ladoin tankoon lisää kiloja, alkoi kropassa tapahtumaan myös ulkoista muutosta. Tänä päivänä voin sanoa että kohta seitsemän vuotta salilla enemmän tai vähemmän käyneenä, en ole vieläkään bodarin mitoissa, vaikka treenaan useimmiten maksimeilla. Eli ei sitä lihasta tosiaan yhdessä yössä synny, vaan sen saaminen vaatii hyvin pitkäjänteistä työtä ja oikeanlaisen ravinnon, jotta näin käy.

Söin liian vähän treeneihin nähden

Nuorempana söin liian vähän treenimääriin nähden ja keholleni hyvin vääränlaista ravintoa. Ruokalistalla oli rutkasti valmisruokia, keittoja, kanaa ja maitorahkoja. Lisäksi vielä karppasin, eli välttelin hiilihydraatteja. Tuo kokonaisuus on sellainen, joka saa minut nykyään näkemään punaista, eli en todellakaan enää ikinä halua ravita itseäni noin. Panostan nykyään ravinnon laatuun, monipuolisuuteen ja säännöllisiin ruoka-aikoihin. Syön kasvisruokaa, vältän maitotuotteita ja hiilihydraatteja ssuosin, sillä ne sopivat loistavasti keholleni! Yksi tärkeä seikka, jonka olen myös hyväksynyt, on etten pysty syömään kahta kunnon lämmintä ateriaa päivässä. Aikanaan taistelin asian kanssa koska ulkopuolelta toitotettiin kuinka niin kuuluu tehdä, mutta lopulta päätin että luon omat sääntöni mieltymysten sekä kehoni ehdoilla. Minä siis rakastan välipaloja ja tykkään syödä niitä sen toisen lämpöisen aterian sijaan, eikä siinä ole mitään kummallista. Siksi korostan aina, miten kannattaa etsiä sitä itselleni sopivaa tapaa syödä sen sijaan että tuijottaa jotain standardeja!

Lämmittelin liian pitkään

Aikaisemmin vedin jokaisen treenin alkuun vähintään puolen tunnin lämmittelyn, jonka jälkeen siirryin itse lihaskuntotreeniin. Vasta myöhemmin oivalsin, miten paljon energiaa pitkä lämmittely treenistä syö ja usein esimerkiksi jalkatreeni jäi vähän ”vajaaksi” koska en vaan lopussa enää jaksanut. Nykyään teen ennen treeniä noin 8-15 minuutin lämmön – vähän siitä riippuen, miten kehoni lämpenee juuri sillä kerralla ja mitkä lihasryhmät ovat päivän agendalla. Jalkapäivinä teen aina kaikista lyhyimmän lämmittelyn, sillä treeni vie eniten voimia, kun taas käsivarsi- ja rintapäivänä pisimmän. Omalla kohdallani liiallinen aerobinen vie hyvin nopeasti kropan liian laihaan kuntoon ja syö lihaksia, jonka vuoksi pyrin pitämään lämmittelyt lyhyinä ja tekemään aerobisen kunnon harjoitukset erikseen.

En parantanut flunssaa kunnolla ennen treeneihin paluuta

Veikkaan että monelle on tuttua treenata hieman puolikuntoisena. Itsekin treenasin aikaisemmin kurkku kipeänä tai menin liian aikaisin sairastelun jälkeen salille hikoilemaan. Tämän asian olen oppinut kantapään kautta, sillä lukuisat kerrat flunssa on pitkittynyt sen vuoksi kun olen mennyt liian aikaisin treenailemaan. Nykyään parannankin itseni aina kunnolla ennen treeneihin paluuta, enkä missään nimessä harjoittele sairaana! En tajua mikä logiikka tuossa aikanaan oikein oli, sillä enemmän sitä teki vaan hallaa kuin hyötyä itselleen.

Treenasin krapulassa

Tässä toinen juttu, jolla olen vienyt kehoani äärirajoille. Nuorempana siis treenasin aina krapulassa ja oli hyvin tyypillistä että entisen mieheni kanssa käytiin juoksemassa heti sunnuntai-iltana jos lauantaina oli oltu pilkkuun saakka viihteellä. Kyllä muistan, miten olo helpottui hikoilemalla, mutta olihan se treeni aikamoista rasitusta sydämelle. Nykyään en enää ikinä treenaa krapulassa ja siitä pidän kiinni. Jos lauantaina olen juonut enemmän alkoholia, saatan levätä vielä maanantainkin tai käydä mahdollisesti vasta illalla hikoilemassa. Mielestäni tämä jos mikä on kehon kunnioittamista eikä ole mitään järkeä tehdä moista hallaa elimistölle.

Tein aamuaerobista tyhjällä vatsalla

Koen tämän treenivirheeksi, sillä se ei sovi keholleni ollenkaan! Lukuisat kerrat olenkin joutunut lenkkipolulta palaamaan kotiin, koska on tullut niin heikko olo tai alkanut pyörryttämään. Mielestäni tuossa ei ole mitään järkeä, joten mieluummin vaikka banaani poskeen ennen treenejä kuin ilman ravintoa liikenteeseen. Toki tiedän että joillekin tyhjällä vatsalla treenaaminen sopii, mutta minulle se on ollut treenivirhe.

Treenasin aamulla klo 6.00

Enpä kovin hyvillä mielin mieti noita aikoja, jolloin nousin joka aamu kuudelta treenaamaan. Yritin niin kovin muuttua aktiiviseksi aamuihmiseksi ja olla aikaisin hikoilemassa, mutta ei se toiminut keholleni. Kehoni on parhaimmillaan vasta klo 9.00 jälkeen, enkä pysty treenaamaan heti heräämisen jälkeen. Kroppani vaatii aikaa heräillä ja ”toipua” yöstä, joten treenit jäivätkin aikaisemmin aina vähän vajaiksi, koska olin puoliunessa. Tämän vuoksi haluan korostaa tässäkin asiassa sen oman tyylin hakemista, eli mikä toimii toisella ei toimi välttämättä sinulla. Kun treenaa keholleen mieluisaan aikaan, kulkee treeni parhaiten. Jos taas yrittää väkisin toimia kehon rajojen vastaisesti, on lopputulos aina huono.

Harjoittelin kuutena päivänä viikossa

Yksi suurimmista virheistä, jonka olen treenien saralla tehnyt, on se kun treenasin aivan liikaa. Miten voi ihminen olla niin tyhmä ettei tajua, ettei määrä korvaa aina laatua? Treenasin tosiaan nuorempana kuutisen kertaa viikossa enkä malttanut pitää lepopäiviä. Palautuspäivinäkin kävin tyypillisimmin edes kävelemässä, koska ei vaan malttanut olla. Jo pitkään olen treenannut määrällisesti vähemmän, mutta huomannut miten paljon paremmin tämä tyyli sopii keholleni! Kroppani on paljon paremmassa kunnossa kun stressihormonit eivät ole liiasta liikunnasta korkealla ja keho on tasapainossa. Liiallisesta treenaamisesta ei tosiaan ole aina todellakaan hyötyä, vaan se voi kääntyä jopa itseä vastaan!

Treenihousut House of brandon* / Treenitoppi House of Brandon* (*saatu)

Tällä hetkellä koen että treenaaminen on aika mukavassa balanssissa ja osaan kuunnella itseäni paremmin kuin nuorempana osasin. Esimerkiksi pari viime viikkoa, jotka ovat olleet henkisesti stressaavia, olen liikkunut vain muutamana päivänä koska keho on ollut niin heikossa kunnossa huonon ruokailun ja unien vuoksi. Eli osaan kuunnella kroppaa ja mikäli voimia ei ole, en treenaa. Kenenkään kunto ei kaadu muutaman viikon treenitaukoon tai jos tuntuu että kaatuu, on syytä miettiä liikkuuko oikeista syistä.

Voitteko te samaistua mainitsemiini treenivirheisiin? Energistä viikkoa ja muistakaahan kuunnella omaa kehoa!

Kuvat: Mikaela