Muutama (joulu)fakta minusta

Söin tänä vuonna jouluruokia ja herkkuja vähemmän kuin vuosiin. Täällä ei olekaan kärsitty ähkystä tai pahoinvoinnista kertaakaan ja olo on ollut siinä mielessä kyllä huikea! Tälle ei ollut mitään syytä eikä se ollut edes tarkoituksellista, mutta jostain syystä makea ei vaan ole maistunut samalla tavalla kuin monesti aikaisemmin. Olen noin muutenkin ollut huomaavinani että suhteeni sokeriin on muuttunut tässä vuosien varrella aika paljon, ja entisestä sokerihiirestä on kuoriutunut tasapainoinen makealla herkuttelija.

Märkien hiusten on saatava aina olla vapaasti ihoa/toppia vasten, enkä kykene pitämään niiden kanssa pitkähihaista paitaa. Pahin on, jos tukka on märkä ja siihen joutuisi laittamaan vaikka villapaidan tai poolon! Pelkkä ajatuskin tuo kylmät väreet… Tykkään myös pitää märkää tukkaa puolittain kiinni hainhampaalla, jolloin se ei valahda silmille tai en joudu olemaan sen kanssa juurikaan kosketuksissa. Tiedän, kuulostaa aika oudolta, mutta näin tosiaan täällä!

En tykkää tavallisesta glögistä, mutta terästetystä pidän. Mielestäni tavallinen glögi on turhan makeaa, mutta terästettynä siinä on juuri kaivattua karvautta ja pistävyyttä! Tänä jouluna en muuten juonut lasillistakaan (edes terästettyä) glögiä, enkä mitään muutakaan alkoholia.

Leikin vielä 13-vuotiaanakin kuusi vuotta nuoremman siskoni kanssa kotia, kun muut ikäiseni jo deittailivat poikia. Tälle naureskeltiin jälleen jouluna ja no, kehityin kai vähän hitaasti. Toisaalta eipä tuo haittaa, sillä ihan tarpeeksi ehdin kyllä sitten poikia deittailemaan! Tänä päivänä lapset aikuistuvat niin nuorena, että ainakin itse ajattelisin että mitä pidempään lapset vaan leikkivät, sitä parempi.

Minulla on ollut ripsienpidennykset jo vuodesta 2010 lähtien. Kuulostaa monen korvaan varmasti pitkältä ajalta ja niinhän se onkin! Muistan, miten alkuun pidennykset olivat kammottavat harakanvarpaat, kun taas nykyään ne ovat niin taidokkaasti laitetut. Volyymiripset taisivat mullistaa ripsienpidennysten maailman. Olen käynyt jo useamman vuoden ajan Beauty Anniinan Anniinalla*, jolla kävin jälleen yhteistyön merkeissä laittamassa jouluripset. Itse pidän edelleen pidennyksistä kunhan ne ovat siististi ja huolella laitetut. Pidennysten huoltoon liittyen haluan antaa tässä samassa yhteydessä tärkeän vinkin! Eli jos joskus itsekin välttelin ripsien vesipesua, niin nykyään pidennykset tulee ehdottomasti pestä, ja mieluiten vieläpä siihen puuhaan tarkoitetulla öljyttömällä puhdistusaineella. Huolellinen puhdistus auttaa ripsiä pysymään siisteinä, eivätkä ne mene ns. klönteille. Ainetta myydään esimerkiksi Beauty Anniinassa ja sen hinta on vähän reilu kymmenen euroa.

Mietin paljon miltä tunteet minusta tuntuvat – välillä jopa hieman liikaakin. Kun olen iloinen, olen sitä aidosti ja fiilistelen hyviä juttuja todella paljon, mutta sitten kun taas olen surullinen, vaivun herkästi melankoliseen kuplaan, jossa suorastaan ”hengitän” melankolisuutta. Mietittiin juuri tuossa pari päivää sitten siskoni kanssa, miten ollaan tässä asiassa aivan samanlaisia. Ollaan molemmat ennemmin vahvasti tuntevia niin hyvässä kuin pahassakin sen sijaan, ettemme tuntisi niin paljon. Itse inhoan tunneköyhyyttä ja sellaista kylmää otetta elämään, joka tarkoittaa kenties monelle jatkuvaa tasaisuutta, josta voin itse vain haaveilla. Ennemmin siis rönsyilevä ja tunteva kuin stabiili ja vähemmän tunteva.

Lyön puhelinmyyjille usein luurin korvaan. Tiedän tämän olevan törkeää, sillä olen itsekin joskus puhelinmyyntiä tehnyt. Toimin näin siksi että usein myyjä soittaa aivan väärällä hetkellä ja mikä pahinta, ei usko kun sanon ei kiitos. Olen kokenut pääseväni paljon helpommalla kun en vaan keskustele myyjän kanssa ja samaan aikaan toivon, ettei hän pidä minua aivan kusipäänä. Vaikka myönnetään, välillä tästä tulee kyllä huono omatunto…

Tykkään järjestää ystävilleni juhlia. Olenkin se henkilö joka järjestää oikein mielellään kokoontumisia, eikä minulle ole ongelma että ne pidetään kodissani. Valitettavasti viime vuonna juhlien järjestäminen oli hieman harvinaisempaa, jonka vuoksi vuonna 2019 ajattelin skarpata asian suhteen! Olen noin muutenkin sellainen henkilö, joka tarttuu aina tuumasta toimeen eikä jää jahkailemaan varatako vaikka mökki tai matka tiettyyn ajankohtaan. Tykkään tehdä asioita myös ekstempore ja rakastan spontaaniutta!

En omista yhtään jouluista neuletta. Vaikka joka vuosi ihastelen noita netissä ja mietin, kuinka haluaisin itsellenikin jonkun hauskan jouluneuleen, aina se vaan jää. Uutena en mielelläni tuollaista hankkisi, mutta kirpputoreilta voisi jatkoa ajatellen sellaista katsastella. Jos sen neuleen ostaisi kerran, sillähän voisi sitten mennä monta joulua!

Itseäni suorastaan ällöttää luksus merkkituotteet ja niihin pukeutuminen. Sellainen logomania, että huivi on LV, laukku Chanel ja neule Burberry, on omaan silmääni todella yököttävää ja persoonatonta. Tiedän että tässä samalla nyt varmasti arvostelen monen tyyliä, mutta henkilökohtaisesti en vaan pidä luksusbrändeihin pukeutumisesta. Enemmän arvostan persoonallista pukeutumista, jossa näkyy edes ripauksen verran ekologisuus! Ylipäänsä se jos erottuu pukeutumisellaan jollain tavalla valtaväestöstä (aate tai vaikka ihan vaan tyyli), on se aina vaan niin siistiä!

Samaistutteko mihinkään? Rentoa Tapaninpäivää!

 

*Ripsienpidennykset sponsoroitu

 

kauneus mita-minulle-kuuluu ripsienpidennykset

Vaikka maailma täyttyy kohinasta, kohtaamiset jäävät

Kirjoittelin eilen joulun tunnelmia ja mainitsin mm. siitä, miten haluaisin tänä jouluna pysähtyä. Olen muutamaan otteeseen havahtunut siihen, kuinka ruutuaika pelkästään puhelimella on ollut aivan järkyttävän suuri (useita tunteja päivässä), vaikka en edes ajatellut olevani jatkuvasti puhelimella. Tuo puhelimella oleminen tapahtuu ikään kuin huomaamatta ja vaikka teenkin somea työkseni, kaikkea ruutuaikaa se ei todellakaan oikeuta. Teen puhelimella paljon myös asioita, jotka eivät liity työhöni – kuten selailen erilaisia kanavia, viestittelen ja surffailen sivustolta toiseen. Välillä tuntuu että mieli on jopa ahdistavan täynnä ärsykkeitä ja olen kärsinyt viime vuosina paljon myös uniongelmista. Vaikka tiedostan että ruutuaikaa olisi vähennettävä, mietin, mikä ihme siitä tekeekin arjessa niin hankalaa? Miksi haluan elämääni sen kaiken kohinan vaikka tiedostan, että konkreettinen läsnäolo on se, joka aidosti rauhoittaa? Mihin tarvitsen sitä kaikkea ärsykevirtaa?

Tänä jouluna olen pyrkinyt käyttämään puhelinta vähemmän kuin tavallisesti. 24 tunnin somelakkoon en kyennyt, vaikka niin alun perin suunnittelin. Käytin puhelinta jouluna kuitenkin huomattavasti vähemmän ja se tosiaan näkyi myös ruutuajassa. Sama homma on jatkunut tänäänkin ja rehellisyyden nimissä, mistä olen jäänyt viime päivinä paitsi? Vastaus ei yllätä – eli en tosiaan yhtään mistään. Olen ollut aidommin läsnä hetkessä, käynyt keskusteluja perheenjäsenten kanssa, ulkoillut ja valokuvannut ihan vaan omassa hiljaisuudessa. Tänään ajattelin jatkaa illan samalla linjalla ja käydä rauhallisella juoksulenkillä, kenties jättää jopa luurit kotiin sekä ottaa ihan vaan omaa aikaa hiljaisuudessa. Hiljaisuus on nykyään elämässäni niin harvinaista, kun arki ja viikonloput täyttyvät hälinästä. Jatkuvasti tulisi olla tavoitettavissa ja joka suunnasta tulee erilaisia ärsykkeitä. Kun joskus sitä saattoi lukea tuntitolkulla kirjaa ja keskittyä siihen, nykyään edes varttituntia on vaikea olla ilman että kurkkaa vähintään kerran puhelinta. Älypuhelimet ovat toki luontevaa edistystä kehityksessä ja niissä on paljon hyvääkin, mutta samaan aikaan ne syövät meiltä paljon sitä aitoa hetkessä olemista. Multitasking onkin tämän ajan vitsaus ja välillä itselleen on hyvä muistuttaa, ettei aina tarvitse olla tehokas, aikaansaava tai ylipäänsä tehdä jotain. Laiskuutta ei ole se, että välillä ihan vaan pelkästään on.

Sarasvuon lause; ”Vaikka maailma täyttyy kohinasta, kohtaamiset jäävät”, on syöpynyt mieleni syövereihin kuunnellessani Jarin podcasteja. Tuo pitää niin paikkansa, sillä vaikka maailmassa on jatkuvasti kohinaa ja ärsykkeitä, silti edelleen ihmiskontakti on se, jota ei voi korvata. Keskustelut esimerkiksi ystävien kanssa ovat niin korvaamattomia, eikä niitä vaan kykene koskaan mikään älypuhelin tai automatisaatio korvaamaan. Uskon myös siihen, että parhaat tulokset syntyvät työelämässäkin aitojen kohtaamisten kautta. Siinä kun ihmiset kohtaavat toisiaan, on jotain sellaista taikaa, joka kantaa kaiken automatisaation ylitse. Ja se miksi tästä nyt halusin kirjoittaa, on että juuri joulu on otollista aikaa kohtaamisille. Jouluna useampi meistä viettää aikaa perhepiirissä tai läheistensä seurassa, jonka myötä ajautuu kenties aika syvällistenkin keskustelujen äärelle. Joulussa on myös jokin sellainen ihmeellinen tunnelma, että silloin moni on avoimempi. Joulu tuo ihmiset lähemmäs toisiaan ja tämän myötä syntyy aitoja kohtaamisia, jotka saattavat kantaa pitkälle arkeen. Itse ainakin toivon että mahdollisimman moni saa tästä joulusta jotain sellaista aitoa energiaa, jolla on merkitys myös arjessa jaksamiseen.

Itse olen nauttinut tosiaan kohtaamisista, hiljaisuudesta ja ajasta, johon ei ole kuulunut jatkuva somettaminen. Jätinpä äsken puhelimen kokonaan pois, kun lähdin käymään pienellä ajelulla. Tällaista ei tule kovin usein Helsingissä tehtyä, joten täällä ajattelin ottaa vielä huomisesta kaiken irti, rauhoittua ja olla – nauttia joulun viime hetkistä.

Rentouttavaa joulupäivän iltaa jokaiselle.

hyvinvointi ihmissuhteet onnellisuus mieli