Vinkkejä kasvisruokavalion aloittamiseen

Olen ollut pääasiallinen kasvissyöjä jo ainakin parin vuoden ajan. Pääasiallinen siksi, että olen jättänyt pienen sauman lihansyönnille tilanteissa, joissa ei ole esimerkiksi mahdollisuutta kasvisruokailuun. Uusimman ilmastoraportin myötä kuitenkin päätin, että nyt muuten loppuu edes ne satunnaiset lihan syömiset ja samalla olen vähentänyt myös kananmunien sekä juustojen nauttimista – eikä muuten ole ollut edes vaikeaa! Vaikka edelleen se suurin ongelma tällä sektorilla on nimenomaan lihansyönti, kyllä maitotalouskin on aikamoinen saastuttaja. Veikkaan että aivan liian moni kuvittelee kasvissyönnin vaikeammaksi, mitä se onkaan, eikä siksi viitsi hommaan ryhtyä. Sitä ajatellaan että ilman lihaa kaikki on todella hankalaa eikä keksi mitään syötävää. Kasvissyöntiin liittyy edelleen pinttynyt ajattelutapa siitä, millä korvata tämä ja tämä tai mistä saada riittävästi proteiinia. Totuus on kuitenkin se, että liha ei todellakaan ole ainut proteiininlähde ja ainoastaan mielikuvitus on rajana kasvisruokavalioreseptien suhteen! Kana ja riisi eivät todellakaan ole ainut terveellinen lounasvaihtoehto.

Itse jätin lihan pois ruokavaliostani pikkuhiljaa. Ensin jäi punainen liha ja lopulta kana. Tänä päivänä itseäni ällöttää jopa enemmän kana kuin punainen liha. Ja siis siinähän se jo tulikin, itselleni lihan pois jättäminen on ollut siinä mielessä helppoa, etten ole oikein koskaan pitänyt siitä. Jo lapsena olin hyvin nirso lihan suhteen ja minua ällötti läski sekä jänteet. Maitotuotteet jäivät pois 2014, kun kärsin vaikeista vatsaongelmista ja tuolloin totuttelin maidottomaan elämään. Viime vuodet olen kuitenkin jo kyennyt syömään laktoosittomia maitotuotteita pääasiassa juuston muodossa ja tämä on se minun ”heikkouteni”. Muut maitotuotteet kuten rahkat ja jogurtit olen päivittäisestä ruokavaliostani karsinut jo ajat sitten, enkä niitä edes kaipaa. Jäätelöä ja suklaata menee kyllä edelleen välillä, ja ne olen itselleni sallinut. Ilmastoraportin myötä kuitenkin pohdin näitäkin asioita, ja siksi pyrin vähentämään myös maitotuotteiden käyttöä.

Tiedän että monelle kasvisruokavalioon siirtyminen aiheuttaa runsaasti kysymysmerkkejä ja päänvaivaa. Mielestäni onkin tärkeää että kyseisen ruokavalion ympäriltä poistetaan ennakkoluuloja ja kerrotaan enenevissä määrin, miten helppoa se on! Siksi haluankin tänään jakaa vinkkejä kasvisruokavalion aloittamiseen ja toteuttamiseen – murtaa niitä ennakkoluuloja, että kasvissyönti olisi jotenkin älyttömän hankalaa tai aiheuttaisi kehossamme puutostiloja. Ja täällä tosiaan kirjoittaa terve kolmekymppinen nainen, joka sairastelee harvoin ja jonka yleinen vireystila on kunnossa!

Älä ”korvaa” vaan mieti erilaisia vaihtoehtoja

Itse mietin alkuun jatkuvasti miten korvaan kanan tai ylipäänsä lihan jotta saan proteiinia, mutta loppupeleissä tuohon lihan korvaamiseen ei kannata keskittyä. Ennemmin kannattaa opetella asennoitumaan avoimin mielin täysin uudenlaiseen ruokavalioon – miettiä mitä vaihtoehtoja minulla on, ja kuinka otan niistä kaiken irti. Kasvikunnan tuotteissa on kyllä proteiinia, ei hätää ja sitä saa esimerkiksi tofusta, härkiksestä, nyhtökaurasta, pähkinöistä, siemenistä ja jopa viljoista. Itsehän en punnitse ruokaa tai laske sen koommin määriä, mutta huolehdin että syön päivittäin useampaa edellä mainitsemistani. En siis elä pelkillä rehuilla vaan kasvisruokavaliossani on paljon elementtejä. Eikä ole kyse mistään dieettiruoasta ja jos kasvisruokaa syö monipuolisesti, ei nälkää tarvitse todellakaan nähdä. On yleinen harhaluulo että kasvisruoka laihduttaa tai on yksipuolista, eikä se todellakaan pidä paikkansa. Toki aina on ihmisiä jotka varmasti syövätkin liian suppeasti, mutta noin yleisesti kasvisruokavaliota noudattavat henkilöt ovat terveitä ja elinvoimaisia!

Kokeile uusia reseptejä

Kasvisruokavaliossa on tärkeää ettei jämähdä yksipuoliseen ruokailutapaan. Eli ei pelkkää salaattia päivästä toiseen, vaan miettikää miten saisitte ruokavalioon lisää monipuolisuutta? Oikeastaan kaiken voi tehdä ilman lihaa, ja omassa ruokavaliossani vaihtelenkin paljon niin riisi- kuin pastaruokia. Teen myös erilaisia laatikoita ja keittoja – monipuolisia salaatteja unohtamatta! En koe että ruokavalioni olisi yksipuolinen ja siinä on paljon erilaisia elementtejä. Näistä voisin mainita muutamia kaapistani aina löytyviä asioita: tofu, avokadot, sitrushedelmät (limetti ja sitruuna), pavut, herneet, linssit, erilaiset pähkinät, lehtikaali (loistava korvaamaan tavallisen jäävuorisalaatin), öljyt, kasvikset, soijarahkat/jogurtit, kasviperäiset juomat, hedelmät, kasvipohjaiset levitteet sekä marjat. Eikö kuulostakin aika tavalliselta ruoalta huomioiden, ettei joukossa vaan ole sitä lihaa? Välillä edelleen syön kananmunia ja monissa resepteissänikin on mukana kananmunaa, mutta noin pääasiallisesti kananmunatkaan eivät enää ole sellainen välttämätön elementti ruokavaliossani. Fetaan olen ollut kai vähän koukussa, mutta sitäkin pyrin nyt vähentämään. Maitotuotteet kun eivät todellakaan ole ainakaan itselleni mikään välttämättömyys ja ilman niitäkin kykenen elämään.

Palkokasveja kohtuudella

Yleisin ongelma mistä kuulee puhuttavan väsymyksen lisäksi, on että kasvisruokavalio on haastavaa vatsalle. Tämä on totta, sillä pavut aiheuttavat herkästi vatsaoireita mikäli niihin ei ole tottunut. Itsehän tiedostan etteivät palkokasvit sovi suurissa määrin vatsalleni, jonka vuoksi en niitä päivittäin syö. Käytän tällä hetkellä ehkä eniten kikherneitä ja mustapapuja, mutta muuten päivittäinen ruokavalioni ei sisällä palkokasveja enkä siltikään koe ruokavaliotani yksipuoliseksi. Toisaalta tässäkin kannattaa huomioida ne määrät, eli pieni määrä papuja on varmasti useammallekin okei, kun taas runsas syöminen aiheuttaa vatsavaivoja. Etenkin kasvisruokavalion alkuvaiheessa ongelmia saattaa ilmetä, mikäli suolisto ei ole tottunut.

Aloita pienin askelin

Lihansyöjästä kasvissyöjäksi ei ole pakko ryhtyä yhdellä kerralla, eli jos tuntuu helpommalle edetä pienin askelin, tee se. Alkuun voit vaikka sisällyttää ruokavalioosi kalan, kananmunat sekä maitotuotteet jos se yhtään helpottaa prosessia. Tähän pätee sama sääntö kuin muihinkin ruokavalion muutoksiin, eli kerralla ei kannata haukata liian suurta palaa mikäli tuntee itsensä ja tietää, että suuret muutokset aiheuttavat hankaluuksia. Kasvisruokavalio vaatii myös pientä opettelua ja harjoittelua. Alkuun kaupassa voi joutua miettimään enemmän ja reseptejäkään ei tunnu yhtäkkiä olevan päässä yhtään ainutta. Google on kuitenkin hyvä kaveri, jota kannattaa tässäkin asiassa hyödyntää! Älä vaadi itseltäsi kerralla liikoja, vaan anna itsellesi aikaa sopeutua muutokseen.

Muista lisäravinteet!

Muistan kun ensimmäisen kerran kokeilin kasvisruokavaliota, olin sen aikana todella väsynyt. Tuo väsymys oli sellaista aivan käsittämätöntä ja kuljin viikkoja kuin zombie. Jos oikein muistan, kirjoitin tuosta blogissanikin ja sain vinkiksi tarkistaa lisäravinteet. Ja tottahan se oli, lisäravinnepuoli oli retuperällä. En syönyt esimerkiksi B12-ravintolisää, joka on aivan ehdoton lisäravinne kasvissyöjille! Toki kasvijuomat ja jogurtit sisältävät B12-vitamiinia, mutta tästä huolimatta määrät eivät ole välttämättä päivittäisellä tasolla riittäviä. Siksi kannattaakin huolehtia lisäravinteista ja siitä, että saa kaiken tarvitsemansa. Kasvissyöjille tärkeitä ravintolisiä B12-vitamiinin lisäksi ovat sinkki, rauta (kuuriluonteisesti), magnesium, D-vitamiini (ja kalsium). Viimeinen on siksi sulkeissa, että kalsiumia saa myös kasvikunnan tuotteista mikäli niitä käyttää monipuolisesti. Esimerkiksi soijarahka, mantelit ja kasvijuomat ovat hyviä kalsiumin lähteitä jos niitä käyttää päivittäin. Minulla on suvussa osteoporoosia, jonka vuoksi syön kalsiumia ihan purkistakin. Itse käytän Hankintatukun Vege Calcia -ravintolisää, joka on vegaaninen kalsium- sekä D-vitamiinilisä.

Ja loppuun haluan vielä muistuttaa, että kasvisruokavalio ei ole automaattisesti terveellinen! Kasvisruokavaliotakin voi noudattaa epäterveellisellä tavalla, eli paljon on kiinni siitä mitä ja miten syö. Aina ei siis voida puhua että elää terveellisesti jos on kasvissyöjä. Kasvissyönti kyllä parantaa terveyttä ja on meille hyväksi, mutta sitäkin voi noudattaa todella väärin. Kannattaakin kiinnittää huomiota nimenomaan kasvikunnantuotteiden laatuun, kuten erilaisiin jogurtteihin sekä ”lihankorvikkeisiin”. Kuten liharuoasta, löytyy kasvisruoastakin valmisruokia, jotka on täynnä lisäaineita ja muuta roskaa.

Onko teistä moni kasvissyöjä? Onko uusin ilmastoraportti vaikuttanut tapaanne syödä? 

Traumat kulkevat mukanamme

Kirjoitan tänään aiheesta, joka on suhteellisen haastava. Se on haastava paitsi sisäistää, myös pukea sanoiksi ja tuo asia on trauma. Traumat liitetään yleisimmin insestiin, koulukiusaamiseen, sotaan, kuolemaan tai väkivaltaan. Trauma voi liittyä kuitenkin oikeastaan mihin tahansa mieltä tai kehoa järkyttäneeseen asiaan/tapahtumaan. Traumatisoiva tilanne voi olla lyhytkestoinen tai pidempään jatkunut tapahtumaketju, joka jättää kehoomme jäljet. Puhutaankin siitä miten traumat kulkevat mukanamme lapsuudesta aikuisuuteen, tai jopa periytyvät sukupolvelta toiselle. Oikeastaan koko trauma-asia on ollut itselleni aivan vieras ennen terapiaa. En ollut koskaan ajatellut, että kehossani voisi olla lapsuudesta minuun kiinnittyneitä traumoja, jotka ovat jääneet hoitamatta. Olin aina ajatellut että traumatisoitunut henkilö on kohdannut jotain ”oikeasti” todella, todella järkyttävää kuten sodan tai seksuaalisen hyväksikäytön. Paljon kuitenkin kannamme mukanamme hiljaisia traumoja, jotka ovat tapahtuneet perheessä tai läheisissä ihmissuhteissa.

Trauma rikkoo aina jotain meissä. Jos traumaattinen kokemus tapahtuu lapsuudessa, se vaikuttaa tapaamme luottaa ympäristöön sekä ihmisiin. Tämä taas heijastuu elämään myöhemmin. Puhutaan ikään kuin trauman koteloitumisesta, jolloin trauma jää meihin, mutta sitä ei käsitellä tai hoideta. Saatamme elää vuosikausia ilman että avaamme tuota meitä vahingoittanutta asiaa kenellekään ja kenties dissosioimme tapahtumat meistä ulkopuolisiksi. Yksi masentuu ja toinen ei edes ”muista” traumaa, mutta ihmettelee miksi tietyt tilanteet, hajut, ihmisten eleet tai ympäristö saattaa aiheuttaa ahdistusta. Monesti taustalla onkin käsittelemätön trauma, jota emme välttämättä itsekään tiedosta. Minä esimerkiksi huomaan, että muiden ihmisten riitely, huuto, aggressiivisuus ja ylipäänsä hermostuneisuus aiheuttavat minussa jännitystä. Kehoni menee ikään kuin sellaiseen lukkiutuneeseen valmiustilaan – jännittyy konkreettisesti ja kurkkua kuivaa. Saatan myös itkeä tai kokea tarvetta mennä riitatilanteessa väliin yrittämään sopua. Tämä johtuu siitä, että olen kasvanut ristiriitaisten tunteiden ilmapiirissä, jossa on ollut paljon riitoja ja huutoa sekä kokenut tarvetta ”pelastaa” tilanne. Tuosta on jäänyt muistijälki kehooni ja vaikka asiaa on purettu terapiassakin, silti muistijälki elää edelleen. Nykyään osaan kuitenkin paremmin ennen kaikkea ymmärtää reaktioitani ja tilanteen tullen tiedän nopeasti, mistä on kyse. Noissa tilanteissa pyrinkin rauhoittelemaan mieltäni ja vaimentamaan muistijälkeä, sillä tapahtuma ei ole uhkaava, vaikka liittäisinkin automaattisesti kovaäänisen riitelyn uhkaan.

Se mikä on lohdullista, on ettei trauman tarvitse elää kehossa loputtomiin. Käsittelyn kautta voimme vapautua, mutta usein ongelma piileekin juuri siinä, ettei traumaattista asiaa välttämättä osaa purkaa sanoiksi, vaan se purkautuu ulos muilla tavoin kuten vaikka raivona, vihana tai paniikkikohtauksina. Trauma voi oireilla myös fyysisenä kipuna tai vaikka sairasteluna. Mitä traumaattisempia kokemukset ovat, sitä pidempään niiden käsittely saattaa terapiassa viedä. Ne kaikista traumaattisimmat kokemukset saattavat elää kehossa vaikka koko elämän ajan ilman, että niitä edes tajuaa. Tämän vuoksi usein puhutaan myös siitä miten traumat kulkevat sukupolvelta toiselle kiintymyssuhteiden kautta taakkasiirtymänä. Esimerkiksi emotionaalinen tunnevaje siirtyy sukupolvelta toiselle, jos vanhempi ei kykene osoittamaan rakkautta ja hellyyttä lasta kohtaan, koska hänkään ei ole noita tunteita omien vanhempien toimesta kokenut. Toisinaan mietin, miten pelottavaa tuo käytösmallien eteenpäin siirtyminen on. Itse ainakin huomaan itsessäni vanhempieni toimintamalleja ja olen usein miettinyt, että vaikka haluaisin muuttaa joitain tunnelukkoja, pystynkö niitä kuitenkaan loppupeleissä muuttamaan? Vaikka pyrin siihen, ovatko ne kuitenkin niin tiukasti minussa? Toisaalta samaan aikaan myös koen että meidän sukupolvi on se, joka uskaltaa kohdata tunnelukot, traumat ja ahdistavatkin asiat paremmin kuin meitä edeltävä sukupolvi. Nyt on se aika kun ihmiset hoitavat henkistä minäänsä ja ovat kiinnostuneita siitä, mistä oma häiriökäytös johtuu, ja miten sitä on mahdollista muuttaa. En sanoisi että alkoholistin lapsi on aina automaattisesti alkoholisti, tai insestin uhri ei kykene koskaan normaaliin seksuaalisuuteen, mutta jäljet se jättää.

Elämässä hyvin moni asia on meistä riippumaton ja ympäristö saneleekin pitkälti sen millaisia meistä kasvaa. Tämän vuoksi menneisyyttään on jossain kohtaa elämää hyvä läpi käydä. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä parikymppisenä, kun kaikki on edessä ja kenties haluaakin elää ”going with the flow -meiningillä”. Jossain kohtaa useammalle tulee kuitenkin se hetki, kun mieli ja keho ilmoittelevat että nyt tulisi pysähtyä ja prosessoida. Tyypillistä on että elämän identiteettikriisit ja suuret mullistukset kuten erotilanteet tai menetykset, nostavat vanhoja traumoja pintaan. Itse havahduin tähän vasta kolmenkymmenen korvilla, jolloin elämäni ajautui kriisiin. Tuolloin mietin, miten olin saattanut elää vuosia ajattelematta asioita, jotka ovat vaikuttaneet minuun niin vahvasti? Ehkä siihen liittyy nimenomaan osittain sitä, etten ole halunnut kyseisten asioiden vaikuttavan, jotka kuitenkin vaikuttavat. Niiden mielen perukoille työntäminen on ollut helpompaa kuin käsitteleminen tai vanhojen ”jauhaminen”. Monesti on helpompi kieltää kuin myöntää.

Haluan tekstilläni kannustaa jokaista traumojen kanssa painivaa hakemaan asiaan apua mikäli mahdollista. Kuten jo pariin otteeseen todettu, harvoin traumoja kykenee avaamaan itsekseen saatikka ystävien kesken. Ylipäänsä kyseenalaistan nykyään sellaista ”ystävä on kuin terapeutti” ajatustapaa, sillä terapiassa käyneenä ymmärrän ystävän ja terapeutin eron. Moni asia on meissä sellaisen suojamuurin takana, että niitä voi olla helpompi avata vieraalle kuin todella läheiselle ihmiselle.

En kysy onko teillä traumoja, sillä se olisi hieman epäkorrektia, mutta mikäli aihe herätti ajatuksia kuulisin niistä mielelläni? Itsellänikin olisi tähän vielä enemmän annettavaa, mutta yksityisyyttä suojellakseni en voi avata kaikkea, vaikka tiedän että henkilökohtaisemmin omista traumoista puhuminen saattaisikin toimia jollekin mielettömänä vertaistukena. Minulle saa kuitenkin aina laittaa sähköpostia jos sille tuntuu. <3