Inhoan vierailla apteekissa! Siellä on aina sellainen tunne että myyjät pälyilevät mitä droppeja ostan, ja he ovat saman tien haukkana kyselemässä mitä etsin. Olisi kiva jos apteekit olisivat enemmän supermarkettien tyylisiä paikkoja, joissa saisit rauhassa tutkia hyllyjä ja vaikka vertailla särkylääkkeiden hintoja. Siellä on kuitenkin aina sellainen tunne, että ulos on päästävä ja äkkiä! Etenkin jos vierailee yhtään pienemmässä apteekissa, on olo todella ahdistunut.

Aina juostessani päin punaisia, koen piston sydämessä ja pälyilen sen jälkeen ympärille, näkyykö jossain poliiseja. Muistan nimittäin kuinka aikanaan Pohjanmaalla asuessa kuulin, että Kokkolassa joku oli saanut tuosta sakot. En nyt tiedä jaellaanko vastaavia sakkoja usein, sillä tapahtuuhan tuota päivittäin ja paljon. Kuitenkin aina on pieni jännitys päällä siinä kohtaa, kun päin punaisia loikkii.

Laitan aina pastan ja riisin vesikattilaan ennen kuin vesi kiehuu. Lisäksi en koskaan katso aikaa, vaan keitän niitä kunnes pasta ja riisi ovat pehmeitä. Tästä tyylistä harva tykkää ja saankin usein noottia siitä, miten pitäisi odotella veden kiehumista sekä kellottaa aikaa, jotta ruoasta tulisi koostumukseltaan juuri oikeanlaista. Mielestäni aivan turhanpäiväistä! Tässä näkyy muuten erittäin hyvin suurpiirteisyyteni joitain arkisia asioita kohtaan…

En pysty olemaan huoneessa jos sänky on petaamatta. Ällöttävintä on jos peti on sellainen kasa myttyjä nukutun yön jäljiltä. Siistinkin sängyn aina noustessani – aivan sama olenko kotona, vierailla tai vaikka hotellissa. Tähän samaan liittyy varmasti se kriittisyyteni likaisista lakanoista, josta olenkin joskus maininnut. Liinavaatteet on pakko vaihtaa usein, lähestulkoon joka toinen tai kolmas päivä jotta pystyn sängyssä nukkumaan. Itseäni ällöttää aivan järkyttävän paljon vaikka viikonkin käytössä olleet petivaatteet, enkä voisi kuvitellakaan nukkuvani sellaisilla!

Jäähdytän ruoan aina pakastimessa. Eli joka kerta jos kokkaan jotain ja se on turhan kuumaa, laitan ruokalautasellisen pakkaseen hetkeksi. Kohta ruoka onkin jo syömäkelpoista eikä mene turhaa aikaa sen viilenemisen odotteluun! Jääkaappi on tähän puuhaan turhan lämmin ja täten aivan turhan hidas.

Pidän hiuksistani enemmän vähän likaisina kuin vasta pestyinä. Kevyt likaisuus nimittäin tuo hiuksiin enemmän rakennetta ja käsiteltävyyttä. Ehkä paras on tukka, joka on muotoiltu vaikka kihartimella eilen, jolloin se on tänään ja huomenna parhaimmillaan!

Kirjoitan säännöllisesti muistutuksia käteeni kuulakärkikynällä – useimmiten kämmenen sisäpuolelle, jotta ne eivät näy ulkopuolisille. Täten muistan paremmin asioita, sillä tiedän että muistilappu kulkee mukanani. Esimerkiksi kauppalista on monesti kämmenessäni, sillä olen niitä tyyppejä joka unohtaa aina ostaa jotain tärkeää. Tiedän että moni käyttää samaan asiaan puhelinta, mutta itse en ole siihen koskaan oppinut. En käytäkään puhelimeni kalenteria saatikka muistikirjaa.

En omista kameralaukkua – en ole koskaan omistanut. Vaikka minulla onkin arvokas järjestelmäkamera objektiiveineen, kulkee kamera aina jossain pussukassa kameralaukun sijaan. Tällä hetkellä käytössä on pieni Alpron jogurttien kylmälaukku, jossa on kevyt vuori suojaamassa kameraa ja aikaisemmin käytin vähän vastaavaa suojakassia, joka oli tarkoitettu laukkujen sisällä käytettäväksi ns. laukun organisoijaksi. Olen koittanut silmäillä tyylikästä kameralaukkua, sellaista kuitenkaan koskaan bongaamatta. Veikkaan että tämä on monenkin bloggaajan pahe, että kamera kulkee milloin missäkin ja usein muuten ihan pelkästään kaulalla.

Kiinnitän ihmisten kanssa keskustellessa paljon huomiota heidän kasvoihin ja kasvojen piirteisiin. Myös hampaat ovat juttu, johon huomioni poikkeuksetta kiinnittyy. En kuitenkaan sanoisi että olen ulkonäkökeskeinen ja siksi ihmisiä tarkkailen, vaan tykkään yksinkertaisesti tarkkailla. Olenkin se, joka tietää aina minkä väriset silmät jollain henkilöllä on, onko hänellä värilliset piilolinssit päässä, millainen on toisen nenä, tai onko kasvoihin laitettu jotain fillereitä. Ei sinällään mitenkään merkityksellisiä asioita, mutta itse huomaan tällaiset pikkujutut!

Googlaan kaiken! Oli kyse sitten oikeinkirjoituksesta tai vaikka jostain flunssaoireista, google toimii poikkeuksetta ”tietokirjanani”. Tämä ei todellakaan ole aina hyvä, sillä jokainen tietää että googlailun kautta asiat saattavat saada turhankin suuret mittasuhteet eikä googleen sitäpaitsi ole aina luottamista.

Jos joissain ihmisissä sanotaan olevan kaksi puolta, koen olevani juuri tällainen. Olen tavallaan todella rauhallinen, omiin oloihin vetäytyvä ja pohtiva, mutta toisaalta myös ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, innostuva sekä temperamenttinen. Kaikki se miten käyttäydyn, riippuu pitkälti seurasta ja omasta henkisestä tilasta. Välillä mietin, olenko ainut, joka ei ole aina selkeästi jompaakumpaa vaan on ennemminkin molempia tietyissä määrin? Olen osittain saanut tähän vastauksia perehdyttyäni paremmin horoskooppimerkkiini, joka on kaksonen. Kaksoselle on hyvin tyypillistä omistaa ikään kuin kaksi persoonallisuuden puolta ja eri ominaisuuksilla, vaikka se hieman oudolle ehkä kuulostaakin.

Kun käyn ruokakaupassa enkä osta sieltä mitään, pelkään että minun luullaan varastaneen jotain. Usein kävelenkin kassojen läpi näyttäen käsillä, etten ostanut mitään. Veikkaan ettei minua ihan ensimmäisenä luultaisi myymälävarkaaksi, mutta silti myönnän pelkääväni tätä. Sama pätee muuten myös siihen jos käyn vaateliikkeessä ostamatta mitään ja kävelen sitten porteista ulos. Pelkään aina että portit alkavat piippaamaan vaikka tiedän, ettei ole mitään syytä miksi ne voisivat piipata. Outoa. Ja ei, en ole edes koskaan varastanut mitään, joten siitäkään tämä ei voi johtua.

Oliko joukossa outouksia joihin voitte samaistua?

Kuvat: Taru / edit: minä