Näin selviät syksystä – 8 vinkkiä arkeen!

Syksy on monelle vaikeaa aikaa. Oikeastaan enemmän olen kuullutkin voivottelua säästä ja pimeydestä kuin positiivista puhetta syyspukeutumisesta tai romanttisista syysilloista. Itselleni syksy on aina ollut mieluisa vuodenaika. En tiedä johtuuko se siitä, että syksyn tullen sellainen ”stressi” siitä, että tulisi olla jatkuvasti menossa ettei hukkaa päivääkään, väistyy ja voi luvan kanssa kieltäytyä jatkuvista menoista? Oli niin tai näin, minä pidän syksystä. Etenkin juuri nyt kun ei ole vielä järjettömän kylmä mutta ei enää tukalan kuumakaan, on aika ihanaa hengitellä. Syksy tuo usein tullessaan myös kaikkea uutta ja ihanaa, joka on muuten toteutunut myös kohdallani.

Koska pidän syksystä, haluan jakaa kanssanne vinkit parempaan syksyyn ja siihen, miten tästä vuodenajasta on mahdollisuus selvitä ehjin nahoin. Inhoat sitten syksyä tai et, kiinnitä etenkin seuraaviin asioihin huomiota niin olen varma, että elämänlaatusi tulee paranemaan!

Keskitä energia hyviin asioihin

Sen sijaan että keskittyy vesisateisiin, tuuliseen säähän tai negatiivisessa mielessä iltojen pimeyteen, kannattaa syksyllä pyrkiä ajattelemaan hyviä asioita. Mieti mitkä asiat ovat elämässäsi juuri nyt hyvin ja keskitä energiasi niiden fiilistelyyn. Ilmasto on kuitenkin loppupeleissä asia, jolle emme voi yhtään mitään. Syksy on myös loistavaa aikaa aloittaa uusi harrastus tai toteuttaa pitkään mielessä muhinut haave. Jos joskus, niin syksyllä kannattaa pyrkiä löytämään kaikesta negatiivisesta jotain hyvää. Esimerkiksi pimeät illat – ajattele ne romantiikan kannalta tai että sinulla on vihdoin lupa ottaa rennosti kotona ilman, että tulisi mennä viipottaa kaupungilla. Syksy on palauttelevaa aikaa kiireisen kesän jälkeen ja sellainen pysähtyminen on tässä kohtaa usein paikoillaan.

Panosta itsetutkiskeluun

Syksy on vuodenaika, jolloin kannattaa miettiä missä vaiheessa oma elämä on ja mitä siltä haluaa. Kesän huolettomuuden jälkeen on jälleen aika ottaa enemmän vastuuta omasta onnellisuudesta ja siksi kehotan itsetutkiskeluun. Vaikka sinulla olisikin perhettä, ei ole itsekästä keskittyä välillä itseensä ja omaan elämäänsä. Mielestäni syksyllä on hyvä punnita elämänsä plussat ja miinukset sekä funtsia, mitä asioita voisi muuttaa ja mitkä asiat ovat hyvin tällaisenaan. Kannattaa ehkä myös miettiä onko elämässä jotain sellaista käsiteltävää, jota olet lykännyt ja lykännyt? Syksy on loistavaa aikaa itsetutkiskelulle ja asioiden prosessoimiselle.

Matkustele

Jos et saa töistä syyslomaa, suosittelen tekemään pidennetyn viikonloppureissun vaikka jonnekin Euroopan kaupunkiin. Lyhytkin loma piristää mieltä, eikä aina tarvitse olla viikkokausia poissa. Jos nyt matkustaa vaikka Berliiniin tai Prahaan, saa todennäköisimmin nauttia vielä aika kivoista ilmoista verrattuna näihin meidän leveyksiin. Tietenkin matkustaa voi myös Suomen sisällä, eli viikonloppuvisiitti vaikka ystävän luokse naapurikaupunkiin saattaa piristää kummasti!

Suunnittele tulevaa

Hyvin monia meistä motivoi suunnitelmallisuus. Se, että tulevaisuudessa on tulossa kaikkea kivaa illanistujaisista lomamatkoihin motivoi arjessa. Myönnän itsekin lukeutuvani heihin, jotka nauttivat siitä että edessä häämöttää kivoja juttuja. Vaikka en suunnittelekaan jokaista viikonloppua eteenpäin, kyllä minäkin teen suunnitelmia ja mietin tulevia reissuja sekä suunnittelen ystävien kesken illanistujaisia. Eikä mukavien asioiden siis missään nimessä tule liittyä pelkästään vapaa-aikaan, vaan ne voivat yhtä lailla liittyä arkeen ja työhönkin. Itse asiassa nimenomaan työnteon saralla uudet jutut motivoivat ja niiden suunnitteleminen kannustaa ainakin itseäni valitsemallani tiellä!

Kuuntele kehoasi ja nuku riittävästi

Pimeys väsyttää ja siitä johtuukin, miksi niin moni on väsyneempi pimeään aikaan kuin vaikka kesällä. Tässä kohtaa vuotta onkin kuunneltava omaa kehoa ja otettava huomioon, että kroppa kaipaa nyt lepoa enemmän kuin kesäaikaan. Siispä suosittelenkin kunnon yöunia ja vaikka rytmin kanssa saattaa olla kesän jälkeen ongelmia (kuten allekirjoittaneella muuten myös…), niin kyllä se siitä taas tasaantuu. Myös treenien suhteen kannattaa kuunnella kehoaan ja huomioida, että antaa kropalle riittävästi aikaa palautua. Toisilla ihan jo pimeyskin hidastaa kehon toimintaa ja palautuminenkin saattaa hidastua.

Vaali hyvinvointiasi

Edelliseen hieman jatkoa – syö hyvin, liiku säännöllisesti ja panosta mielen hyvinvointiin. Itselleni kaksi ensimmäistä ovat suorastaan itsestäänselvyyksiä mutta viimeisin kohta on seikka, jonka olen vasta terapian myötä todella oppinut. Mielen hyvinvointi on se, joka saattaa järkkyä myös vuodenaikojen mukana, sillä pimeys lisää useammilla masentavia ajatuksia ja saa monet vastoinkäymiset tuntumaan rankemmilta. Siksi onkin tärkeää panostaa erityisesti hyvään mielenlaatuun ja siihen, että kuuntelee omia ajatuksia ja tunteita. Ravinnon puolella kannattaa muistaa se tasapaino, eli vaikka pimeys lisää monilla sokerinhimoja, kannattaa muistaa että sokeri myös väsyttää ja lamauttaa lisää. Terveellinen ruokavalio sen sijaan pitää mielenkin virkeänä ja useimmiten yhdistettynä treenaamiseen, auttaa pitämään kokonaisvaltaisesti hyvinvointimme kunnossa! Siispä panostakaa omaan hyvinvointiinne – niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin!

Vietä aikaa ystävien kanssa

Vaikka usein kliseisesti peiton alle Netflixin ääreen käpertyminen saattaa houkutella sateisena syysiltana, suosittelen panostamaan myös ihmissuhteisiin syksyn tullen – tietenkin omien voimien mukaan. Ystävistä saa valtavasti positiivista energiaa ja heidän seura piristää! Usein se ankeakin tunnelma korjaantuu toisen näkemisellä, jolloin hän saa kenties käännettyä ajatuksemme positiivisemmiksi ja mielialakin kohenee. Pidän syksyn tullen erittäin tärkeänä sitä, että sosiaaliset suhteet pysyvät elossa! Tietenkin omaa aikaakin on lupa ottaa silloin kun sille tuntuu mutta noin yleisesti kannattaa vaalia myös hyviä ihmissuhteita.

Lue kirjoja ja katsele elokuvia

Niinä kertoina kun päätät viettää arki illan tai viikonlopun kotosalla, lue kirjoja jotka ovat koko kesän odottaneet vuoroaan tai katsele uusia elokuvia sekä sarjoja. Syksyllä tällainen tekeminen ei tunnu ajan hukalta, sillä enää ei voida puhua ihanista kesäilloista, jotka sitä ikään kuin menettäisi jäämällä kotiin. Nyt voikin oikein luvan kanssa panostaa kirjallisuuteen tai rentoutua television äärellä. Itse kaipailisin muuten uusia sarjasuosituksia Netflixin puolelle! Oikeastaan kaikki ne perinteiset Luciferista Breaking Badiin on katsottu mutta jos teillä on vinkata jotain aidosti uutta, niin kuulisin oikein mielelläni!

 

Toivottavasti vinkeistä on hyötyä ja te joille syksy on vaikeaa aikaa, saatte postauksesta lisämotivaatiota syksyn selättämiseen. Itse uskon siihen, että hyvin moni asia elämässä on asennekysymys, eli se miten suhtaudumme vaikka vuodenaikoihin ja niiden tuomiin vastustuksiin, vaikuttaa paljon yleiseen mielialaan. Hyvin moni asia on päätäntävallassamme ja jos vaan hieman ohjailemme mieltämme, saatamme saada huomattavasti enemmän hyvää irti elämästä!

Nyt lähden treenailemaan ja toivottelen kaikille oikein rentouttavaa sunnuntaita!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Muutama ajatus rasismista

Olimme eilen ystäväni kanssa elokuvissa. En ole käynyt leffassa valehtelematta varmaan puoleen vuoteen, joten olihan jo korkea aikakin. Elokuvaksi valikoitui tällä kertaa kuin yhdestä toiveesta Spike Leen ohjaama BlacKkKlansman, jossa suomalaisvahvistus Jasper Pääkkönenkin näyttelee. Ennen Kinopalatsiin menoa tiesin suunnilleen, mitä menen katsomaan ja mikä on elokuvan pääsanoma. Tästä huolimatta se puhutteli enemmän kuin osasin odottaa – leffa oli kerrassaan mahtava kokonaisuus ja päällimmäisenä mieleeni jäi nimenomaan viesti rasismista, joka on muuten edelleen ikävä kyllä valloillaan. Elokuvan lopussa näytettävä läpileikkaus Trumpin puheesta ja viime vuonna tapahtuneista Charlottevillen mielenosoituksista, joissa uusnatsi ajoi mielenosoittajan päälle, herätteli realismiin. Trumpin kommentti siitä kuinka ”molemmilla puolilla on hyviä ihmisiä” (rasistit ja rasismin vastustajat), on aivan käsittämätön muistutus siitä millaisessa maailmassa elämme. Tuo loppu konkretisoi täysin sen, miten rasismi ei ole pelkästään historiaa vaan tätä päivää. ”Amerikka ensin” on suoraan rasismin historiasta ja mielestäni on järkyttävää, että tuota ilmaisua viljellään vielä nykypäivänäkin.

Elokuvan jälkeen jäin miettimään miten helppoa on olla valkoinen. En ole koskaan kohdannut rasismia liittyen ihonväriini ja ennemminkin koen, että pääasiallisesti maailmalla matkatessa vaalea ihonväri herättää kunnioitusta. Olen sinällään etuoikeutetussa asemassa, että olen syntynyt hyvinvointivaltioon ja tästä johtuen minulla ei ole omakohtaista kokemusta miltä ulkonäköön perustuva rasismi tuntuu. Kun elää tässä omassa ”kuplassaan” sitä aivan liian harvoin pysähtyy ajattelemaan, etteivät kaikki ole samassa asemassa. Myös se ettei omassa lähipiirissä ole vähemmistön edustajia, ei ehkä tuo rasismia niin konkreettiseksi osaksi omaa elämää vaikka todellisuudessa rasismia on kaikkialla! Jäinkin elokuvan jälkeen miettimään miltä tuntuisi, jos kohtaisin päivittäin ihmisten halveksuvia katseita, vihapuhetta tai muuta syrjintää? Vaikka minua on nälvitty nuorempana uskoni tähden ja olen kokenut, miltä tuntuu olla yksin ja erillään porukasta, ovat nuo asiat silti niin kaukaisia ja ehkä kuitenkin eri mittakaavassa. Toki rasismia on myös uskonnollisen vakaumuksen vuoksi tapahtuva syrjintä, eli missään nimessä sitäkään ei saa vähätellä! Päivittäisenä osana rasismi ei kuitenkaan elämässäni ole ja nykyään oikeastaan ainut asia, jonka tiimoilta olen kohdannut eriarvoisuutta, on sukupuoleen perustuva syrjintä ja sovinismi.

Tässä kohtaa on kuitenkin myönnettävä, että itsellänikin on ollut jonkin verran ennakkoluuloja esimerkiksi maahanmuuttajiin liittyen. Media vaikuttaa todella paljon mielikuviimme ja siinä kohtaa, kun raiskauksista puhuttiin todella paljon maahanmuuttokriisin keskellä, myönnän pelänneeni pimeällä kadulla vastaan tulevaa tummaa miestä enemmän kuin vaaleaa. Medialla on valtava vaikutus ja vaikka emme edes tietoisesti lukisi lehdistä kuin otsikot, kyllä ne silti jäävät alitajuntaamme. Toisaalta tuossakin on ollut kyse pitkälti siitä, että olen kokenut itseni naisena jotenkin heikommassa asemassa olevaksi ja täten pelännyt. Jos mietitään että olisin vaikka suurikokoinen mies, tuskin kokisin samalla tapaa pelkoa raiskauksesta? Olen kuitenkin oivaltanut, että pelko ruokkii pelkoa – on kyse sitten mistä tahansa asiasta elämässä. Myös tietämättömyys on pelon lähde. Stereotypiat siitä kuinka islaminuskoiset liitetään isisiin tai intialaiset joukkoraiskauksiin, ovat kaikki yleistystä. On tietenkin totuus, että aina joukossa on niitä jotka kirjaimellisesti sekoavat ja radikalisoituvat mutta näiden tapauksien ei tulisi antaa leimata koko yhteisöä. Vähän samalla tapaa kuin se että Suomessa on paljon alkoholismia ja masennusta. On faktaa että näitä ongelmia on paljon mutta ei niiden silti kuulu leimata koko kansaa.

Rasismi on valitettavaa todellisuutta ja siitä syystä on aivan mahtavaa, että Spike Lee toi sen elokuvallaan konkreettisesti ilmi. Vaikka tuntuukin kammottavalle ajatella, että elämme maailmassa jossa vallitsee samankaltainen rasistinen viha kuin 70 -luvulla, on se silti puhuttelevaa ja asia josta on turha vaieta. Joskus asiat on vaan konkretisoitava jotta ihmiset tajuavat näitä kokonaisuuksia. Kun elää siinä omassa kuplassaan, ei välttämättä tajua katsoa ympärilleen tai esimerkiksi kyseenalaistaa omia päähän pinttyneitä valtamedian ruokkimia ajatuksia. Minua elokuva todella puhutteli ja toivon, että se tekee saman monelle muullekin. Vaikka olenkin tiedostanut rasismin olemassa olon, olen silti aivan liian vähän aihetta ajatellut. Kuten mainittu, kun rasismi ei ole läsnä omassa arkielämässä, sen herkästi vaan unohtaa.

Mielestäni parasta on käydä elokuvissa katsomassa jotain sellaista, joka herättää ajatuksia vielä elokuvan katsomisen jälkeenkin! Tällaiset leffat ovat aidosti tärkeitä verrattuna moneen muuhun turhanpäiväiseen. Enkä voinut olla ajattelematta, että onneksi BlacKkKlansmanissa näyttelee suomalainen näyttelijä, jonka tiimoilta yhä useampi suomalainen eksyy varmasti elokuvan katsomaan… Avaa ehkä silmiä kaikkeen tähän maahanmuuttokeskusteluun ja realisoi ihmisille sen, ettei rasismi ole koskaan oikein.

Onko moni teistä nähnyt kyseisen elokuvan? Heräsikö teille vastaavia ajatuksia näkemästänne kuin minulle?

 

Kuvat: Iines / edit: minä