Maanläheinen syysmeikki

Jo todella pitkään olen meikannut hyvin luonnollisesti. Käyttänyt vain ani harvoin luomivärejä saatikka tehnyt mitään tummia rajauksia silmiin. Rajauksista en oikein edelleenkään pidä (hankalat tehdä sekä poistaa) mutta sen sijaan olen innostunut viime aikoina todella paljon luomiväreistä! Syksyn tullen ihanat ruskan sävyiset luomet toimivat sinisten silmien kanssa mitä parhaiten ja etenkin illanviettoihin olen jaksanut meikata silmäni vahvemmin. Tummilla silmillä ilmeeseen saa kivasti särmää ja katsekin syventyy. Olen vihdoin löytänyt myös ne omiin silmiini parhaiten toimivat sävyt, jotka kenties vielä enemmän ovat innostaneet meikkaamisen pariin! Siispä tänään onkin luvassa maanläheisen syysmeikin resepti ja tuotteet, joilla minä sen taion.

POHJA:

  • Oriflame Giordani Gold Liquid Silk -ultrakevyt meikkivoide sävyssä Natural Beige*
  • Joe Blasco Orange highlight -voidemainen valoväri
  • Anastasia Beverly Hills Liquid Glow -voidemainen highlighter sävyssä Perla

Ensimmäisenä lähdetään liikkelle pohjasta, jonka teen luonnollisestikin päivävoiteen päälle. Toisinaan laitan alle myös primerin mutta en todellakaan säännöllisesti. Sekoitan kämmenellä muutaman pisaran meikkivoidetta highlighterin kanssa sekaisin ja levitän sen kevyesti kasvojen iholle. Lopuksi viimeistelen pohjan valovärillä, jota käytän silmänausiin sekä toisinaan myös luomelle ja kulmaluun alle.

PUUTERIMAISET TUOTTEET:

  • Benefit HOOLA -aurinkopuuteri
  • MAC Sheertone Blush sävyssä Peaches
  • Joe Blasco Yellow Protouch -puuterimainen valoväri
  • Dermosil -puuterimainen highlighter

Kun pohja on kunnossa, lisään sen päälle puuterimaiset tuotteet. Ensimmäisenä aurinkopuuteria otsaan, otsan pieliin, poskiluun alle, leukaan, nenänvarteen sekä kaulaan. Toisena sitten poskipuna, joka on muuten meikissä mielestäni aivan ehdoton juttu! MAC:in matta poskipuna on mielestäni paras ja tuo korallin sävyinen väri itselleni se kaikista toimivin. Lopuksi lisään vielä Blascon puuterimaista valoväriä silmien alle sekä silmäluomiin ja sipaisen highlighteria poskiluun yläosaan. Puuterimaisista highlightereista suosikkini on jo jonkin aikaa ollut tuo Dermosilin tuote, jossa on vahva pigmentti ja hyvä pysyvyys.

KULMAKARVAT & SILMÄT:

  • Oriflame The ONE Browcara -kulmakarvaväri
  • Oriflame The ONE 5-in-1 Wonder Lash XXL mascara
  • Anastasia Beverly Hills Soft Glam -luomiväripaletti*
  • Volyymiripsienpidennykset pituus 10-11 mm*

Kulmakarvat meikkaan nykyään useimmiten pelkästään Oriflamen kulmakarvavärillä, josta on kehkeytynyt tässä kesän aikana todellinen suosikkini. Browcara antaa kulmiin kivasti pientä värisävyä ja sen avulla saan kulmat vieläpä nätisti ojennukseen. Ripsiväriä käytän ainoastaan alaripsiin ja tällä hetkellä suosikkini on ehdottomasti Oriflamen maskara, joka erottelee ripset kauniisti mutta samalla myös tuuheuttaa niitä. Yläripsissähän minulla on edelleen ripsienpidennykset, jotka käyn huollattamassa vuodesta toiseen Beauty Anniinassa* Helsingin Ullanlinnassa. Ne kyllä helpottavat arkea aivan mielettömästi ja toimivat tumman silmämeikinkin kanssa loistavasti. Vaikka moni ripsistä tänä päivänä luopuukin, itse tykkään niistä edelleen kovasti! Ja toki kun on löytänyt sen parhaan tekijän, ei tarvitse edes säätää hyvän laittajan etsinnän kanssa. Ripsien suhteen kieltämättä pidän näyttävyydestä mutta välillä olen kokeillut myös lyhyempää pituutta.

Varmaan se mikä teitäkin nyt eniten kiinnostaa, on mitä luomivärejä käytän? Eli käytän luomiväreistä tosiaan Anastasian Soft Glam -luomiväripalettia, joka on muuten ehdottomasti paras nudepaletti, jonka tiedän! Luomivärit pysyvät mielettömän hyvin ja niissä on oikeasti todella hyvä pigmentti. Tässä paletissa on myös ne parhaiten itselleni toimivat värisävyt, eli kokonaisuus on enemmän kuin kohdillaan! Kuvien meikissä olen siis käyttänyt paletista sävyjä Tempera, Burnt Orange, Rustic ja Cyprus Umber. Rakennan meikin luomille aina siten, että aloitan sisänurkasta laittamalla sinne kaikista vaaleinta värisävyä, eli tässä tapauksessa Temperaa. Keskiluomeen käytin oranssihtavaa Burnt Orangea ja silmän ulkonurkkaan Rusticia. Lisäsin myös pienen määrän tuota tummaa Cyprus Umberia aivan sinne silmän ulkonurkkaan ja häivytin värin pehmeällä siveltimellä. Tykkään ehdottomasti eniten luomista, joissa on useampaa eri värisävyä ja väri ikään kuin tummenee ulkonurkkaa kohden. Sellainen banaanivarjostus on myös kovasti makuuni! Jotta katseeseen tulee hieman lisää syvyyttä, lisäsin luomiväriä myös alaluomelle ihan ripsien tyveen. Sinne käytin värisävyä Rustic.

HUULET:

  • MAC Matte sävyssä Honeylove
  • MAC Satin sävyssä Myth
  • Oriflame Giordani Gold rajauskynä sävyssä nude

Jos silmämeikki on tumma, meikkaan huulet aina kevyesti. Tälläkin kertaa huulissa on siis kevyt kerros MAC Honeylovea, jonka päällä sitten Mythia. Honeylove on sellainen arkipuna jota käytän melkeinpä päivittäin mutta aina jos kaipaan huulimeikkiin ripauksen valonhohdetta, lisään Mythia huulten keskiosaan. Vaaleampi sävy tuo kivasti myös muhkeutta huuliin ja saa ne näyttämään pulleammilta. Huulet rajaan milloin milläkin rajauskynällä mutta tällä kertaa käytin Oriflamen monen kanssa toimivaa nuden sävyistä rajauskynää. Kynä on juuri sopivan pehmeä levittyäkseen kauniisti ja se pysyy huulilla hyvin.

Kokonaisuudessaan pidän tästä meikistä kovasti! Mielestäni värit toimivat kivasti silmissäni ja meikissä on minun näköisiäni elementtejä – pientä mystisyyttä olematta kuitenkaan liian raskas. Ja vaikka kokonaisuus saattaa ehkä kuulostaa haastavalta ja työläältä tehdä, meni meikkiin rehellisyyden nimissä maksimissaan vartti aikaa. Kun käytössä on hyvät tuotteet ei meikkaaminenkaan ole kovin työlästä ja mikä parasta, siinä myös onnistuu aina!

Mitäs mieltä te olette meikistä? Ja onko joku muukin kenties innostunut näin syksyn tullen meikkaamaan silmiään tummemmin?

 

*Tuote/palvelu sponsoroitu

Pari syvällistä ajatusta viikonlopulta

Viikonloppu on hujahtanut nopeasti ohitse mutta varsin rennoissa ja mukavissa tunnelmissa. Perjantai meni iisisti Lammassaaressa patikoiden ja illalla dinneriä kotosalla valmistaen, lauantaina käytiin testaamassa Kallion uuden ravintola Tannerin pizzat (jolle muuten isot suositukset!) ja tänään on taas ollut erittäin rento kotipäivä. Ainut mikä harmittaa on flunssa, joka meinaa nyt selkeästi tehdä tuloaan… Kulunut viikko on ollut suhteellisen kiireinen ja paikoitellen stressaavakin, jonka vuoksi unet hieman kärsivät ja oletettavasti sen vuoksi vastustuskykykin pääsi alentumaan. Tavallisesti jaksan taistella flunssaa vastaan mutta nyt tuntuu sille, että luovutan ja otan pari seuraavaa päivää rennosti. Nyt on noita pöpöjä ollut kuitenkin sen verran paljon liikkeellä, että ehkä se on nyt vaan minunkin vuoroni sairastaa se pieni syysflunssa?

Juttelin muutama tunti sitten rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa ja jälleen kerran keskusteltiin ihmissuhteista sekä meitä ympäröivien ihmisten käytöksestä. Ajatus joka jäi puhelumme jälkeen mieleeni ja jonka haluan kanssanne nyt jakaa, on se miten paljon ihmiset ympärillämme meihin vaikuttavat. Olen jauhanut tästä blogissani paljon ennenkin mutta nyt puhuimme etenkin siitä, miten osa ihmisistä vahvistaa itsetuntoamme ja saa olomme tuntumaan ikään kuin kokonaiselta ja hyväksytyltä, kun taas toiset pikkuhiljaa musertavat itsetuntomme. Huonossa ja epätyydyttävässä ihmissuhteessa eläminen vie pikkuhiljaa pala palalta meistä sen kaiken voiman ja hyvän energian, kun taas oikeanlaiset ihmiset vahvistavat meissä sitä kaikkea jo olemassa olevaa hyvää tuoden vielä kenties jotain lisääkin.

On jotenkin todella lohdullista ajatella, että vaikka joku ihminen olisi joskus saanutkin meidät aivan romuksi ja itsetuntomme alamaihin, on itsensä korjaaminen mahdollista. Tietenkin omalla henkisellä työskentelyllä pystyy paljon vaikuttamaan mutta myös ne oikeat ihmissuhteet saavat meissä muutosta aikaan. Ne oikeat ihmiset osaavat arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa meitä sellaisina kuin olemme, eikä heidän seurassaan tarvitse tuntea olevansa vääränlainen tai virheellinen – päinvastoin. Ihmiset kokevat esimerkiksi erilaiset luonteenpiirteet ja käytösmallit niin eri tavoin. Toiselle temperamentti on ahdistavin asia maailmassa kun taas toinen katsoo ihastellen ihmisiä, joissa on vähän potkua. Tämä taas vaikuttaa siihen miten ihmiset tulevat toimeen keskenään ja miten se dynamiikka toimii. Itse olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut, etten voi enää koskaan päästää elämääni ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa ominaisuuksiani. Ensinnäkään minun ei kannata, sillä olen herkkä muiden vaikutuksille ja toisekseen koen itseni sen verran arvokkaaksi, etten halua. Kun oma itsetunto on pikkuhiljaa rakentunut kokonaiseksi ja sitä osaa nähdä itsessään paljon hyvää, ei sitä halua missään nimessä menettää. Joissain asioissa on oltava itsekäs sekä samaan aikaan tarkkanäköinen.

Paljon on uskoni ihmisten suhteen ollut koetuksella mutta kyllä edelleen jaksan uskoa hyvään ja siihen, että maailmassa on paljon hyviä tyyppejä. Esimerkiksi oma ystäväpiiri ja verkosto ympärilläni on itselleni nykyään niin tärkeä! Tänä viikonloppuna oikein mietin sitä, miten olenkin vihdoin saanut elämääni sellaisen oman pienen ”perheen”, joka koostuu minua arvostavista ja rakastavista ihmisistä. Heidän seurassaan voin olla täysin oma itseni ja tiedän että he pysyvät rinnallani vaikka tekisin virheitäkin. Tuo on erittäin suuri juttu ihmiselle, joka on rikkinäisestä perheestä ja joutunut elämässään paljon rakentamaan uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni koen että nyt minulla on perhe, koti ja sellainen oma turvaverkosto johon luotan kuin kiveen. Kun jossain kohtaa mietin elämääni paljon irrallisempana, nyt tuntuu että vihdoin on elämässäni paljon pysyviä asioita eikä tuo pysyvyys edes ahdista. Nämä ihmiset myös saavat itsetuntoni paremmaksi ja he vahvistavat minussa itsearvostuksen tunnetta – he toisin sanoen tekevät minusta paremman ihmisen ja saavat minut näkemään itsenikin paremmin.

Veikkaan etten ole ainut, jonka elämässä on ollut myös vääränlaisia ihmissuhteita. Usein ne väärät ihmiset saattavat toistaa traumojamme ja siksi tuntua niin tutuilta olematta kuitenkaan aidosti hyväksi meille. Onkin tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja historiansa, jonka puitteissa voimme tarkkailla myös ympäristöämme. Monesti asioille saattaa olla pitkäänkin sokea ja vaikka tiedostaisi huonon ihmissuhteen, voi siitä olla hankalaa lähteä. Harva asia elämässä on hyvin yksinkertainen mutta usein ne toimintamallit joilla tulisi toimia, ovat loppupeleissä aika yksinkertaisia. Meitä ohjaa kuitenkin liian usein pelko – pelko tulevasta ja ylipäänsä pelko tunteista, joita tulemme muutoksen seurauksena kokemaan. Itse kuitenkin kehotan raakaan punnitsemiseen ja siihen, että miettii, millaisia ihmisiä lähelleen hyväksyy. Jos joku ihminen vahvistaa meissä negatiivisia ominaisuuksia tai saa olomme tuntumaan suorastaan romutetulta, ei tämä ihmissuhde voi olla oikea. Kun puolestaan joku saa olomme sisältä päin hyväksi ja hymyn kasvoille, ei kyse voi olla väärästä.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin. Vaalikaa elämässänne ihmissuhteita, jotka saavat teidät hymyilemään ja vahvistavat teissä arvokkuuden tunnetta. Kun tällaisia ihmisiä on elämässä, on se sataprosenttisella varmuudella kaikin puolin rikkaampaa ja tyydyttävämpää.

Ihanaa sunnuntai- iltaa. <3

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä