Viikonloppu on hujahtanut nopeasti ohitse mutta varsin rennoissa ja mukavissa tunnelmissa. Perjantai meni iisisti Lammassaaressa patikoiden ja illalla dinneriä kotosalla valmistaen, lauantaina käytiin testaamassa Kallion uuden ravintola Tannerin pizzat (jolle muuten isot suositukset!) ja tänään on taas ollut erittäin rento kotipäivä. Ainut mikä harmittaa on flunssa, joka meinaa nyt selkeästi tehdä tuloaan… Kulunut viikko on ollut suhteellisen kiireinen ja paikoitellen stressaavakin, jonka vuoksi unet hieman kärsivät ja oletettavasti sen vuoksi vastustuskykykin pääsi alentumaan. Tavallisesti jaksan taistella flunssaa vastaan mutta nyt tuntuu sille, että luovutan ja otan pari seuraavaa päivää rennosti. Nyt on noita pöpöjä ollut kuitenkin sen verran paljon liikkeellä, että ehkä se on nyt vaan minunkin vuoroni sairastaa se pieni syysflunssa?

Juttelin muutama tunti sitten rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa ja jälleen kerran keskusteltiin ihmissuhteista sekä meitä ympäröivien ihmisten käytöksestä. Ajatus joka jäi puhelumme jälkeen mieleeni ja jonka haluan kanssanne nyt jakaa, on se miten paljon ihmiset ympärillämme meihin vaikuttavat. Olen jauhanut tästä blogissani paljon ennenkin mutta nyt puhuimme etenkin siitä, miten osa ihmisistä vahvistaa itsetuntoamme ja saa olomme tuntumaan ikään kuin kokonaiselta ja hyväksytyltä, kun taas toiset pikkuhiljaa musertavat itsetuntomme. Huonossa ja epätyydyttävässä ihmissuhteessa eläminen vie pikkuhiljaa pala palalta meistä sen kaiken voiman ja hyvän energian, kun taas oikeanlaiset ihmiset vahvistavat meissä sitä kaikkea jo olemassa olevaa hyvää tuoden vielä kenties jotain lisääkin.

On jotenkin todella lohdullista ajatella, että vaikka joku ihminen olisi joskus saanutkin meidät aivan romuksi ja itsetuntomme alamaihin, on itsensä korjaaminen mahdollista. Tietenkin omalla henkisellä työskentelyllä pystyy paljon vaikuttamaan mutta myös ne oikeat ihmissuhteet saavat meissä muutosta aikaan. Ne oikeat ihmiset osaavat arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa meitä sellaisina kuin olemme, eikä heidän seurassaan tarvitse tuntea olevansa vääränlainen tai virheellinen – päinvastoin. Ihmiset kokevat esimerkiksi erilaiset luonteenpiirteet ja käytösmallit niin eri tavoin. Toiselle temperamentti on ahdistavin asia maailmassa kun taas toinen katsoo ihastellen ihmisiä, joissa on vähän potkua. Tämä taas vaikuttaa siihen miten ihmiset tulevat toimeen keskenään ja miten se dynamiikka toimii. Itse olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut, etten voi enää koskaan päästää elämääni ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa ominaisuuksiani. Ensinnäkään minun ei kannata, sillä olen herkkä muiden vaikutuksille ja toisekseen koen itseni sen verran arvokkaaksi, etten halua. Kun oma itsetunto on pikkuhiljaa rakentunut kokonaiseksi ja sitä osaa nähdä itsessään paljon hyvää, ei sitä halua missään nimessä menettää. Joissain asioissa on oltava itsekäs sekä samaan aikaan tarkkanäköinen.

Paljon on uskoni ihmisten suhteen ollut koetuksella mutta kyllä edelleen jaksan uskoa hyvään ja siihen, että maailmassa on paljon hyviä tyyppejä. Esimerkiksi oma ystäväpiiri ja verkosto ympärilläni on itselleni nykyään niin tärkeä! Tänä viikonloppuna oikein mietin sitä, miten olenkin vihdoin saanut elämääni sellaisen oman pienen ”perheen”, joka koostuu minua arvostavista ja rakastavista ihmisistä. Heidän seurassaan voin olla täysin oma itseni ja tiedän että he pysyvät rinnallani vaikka tekisin virheitäkin. Tuo on erittäin suuri juttu ihmiselle, joka on rikkinäisestä perheestä ja joutunut elämässään paljon rakentamaan uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni koen että nyt minulla on perhe, koti ja sellainen oma turvaverkosto johon luotan kuin kiveen. Kun jossain kohtaa mietin elämääni paljon irrallisempana, nyt tuntuu että vihdoin on elämässäni paljon pysyviä asioita eikä tuo pysyvyys edes ahdista. Nämä ihmiset myös saavat itsetuntoni paremmaksi ja he vahvistavat minussa itsearvostuksen tunnetta – he toisin sanoen tekevät minusta paremman ihmisen ja saavat minut näkemään itsenikin paremmin.

Veikkaan etten ole ainut, jonka elämässä on ollut myös vääränlaisia ihmissuhteita. Usein ne väärät ihmiset saattavat toistaa traumojamme ja siksi tuntua niin tutuilta olematta kuitenkaan aidosti hyväksi meille. Onkin tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja historiansa, jonka puitteissa voimme tarkkailla myös ympäristöämme. Monesti asioille saattaa olla pitkäänkin sokea ja vaikka tiedostaisi huonon ihmissuhteen, voi siitä olla hankalaa lähteä. Harva asia elämässä on hyvin yksinkertainen mutta usein ne toimintamallit joilla tulisi toimia, ovat loppupeleissä aika yksinkertaisia. Meitä ohjaa kuitenkin liian usein pelko – pelko tulevasta ja ylipäänsä pelko tunteista, joita tulemme muutoksen seurauksena kokemaan. Itse kuitenkin kehotan raakaan punnitsemiseen ja siihen, että miettii, millaisia ihmisiä lähelleen hyväksyy. Jos joku ihminen vahvistaa meissä negatiivisia ominaisuuksia tai saa olomme tuntumaan suorastaan romutetulta, ei tämä ihmissuhde voi olla oikea. Kun puolestaan joku saa olomme sisältä päin hyväksi ja hymyn kasvoille, ei kyse voi olla väärästä.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin. Vaalikaa elämässänne ihmissuhteita, jotka saavat teidät hymyilemään ja vahvistavat teissä arvokkuuden tunnetta. Kun tällaisia ihmisiä on elämässä, on se sataprosenttisella varmuudella kaikin puolin rikkaampaa ja tyydyttävämpää.

Ihanaa sunnuntai- iltaa. <3

Kuvat: Mikaela / edit: minä