Miten feminismi näkyy elämässäni?
Vielä hieman viime viikonloppuiseen tekstiini palaten, haluan nostaa esiin polttavan puheenaiheen eli feminismin. Miksi itse kannatan feminismiä ja miten se näkyy arkielämässäni? Se nimittäin näkyy mutta ainoastaan vapautena – vapautena olla sitä mitä haluan ja toteuttaa itseäni. En koe että olisin sukupuolesta johtuen jossain tietynlaisessa roolissa tai etten voisi esimerkiksi toteuttaa asioita, joita haluan toteuttaa. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa. Kenenkään ei tarvitse pukeutua hameisiin vasten tahtoaan mutta samaan aikaan on lupa pukeutua myös niihin suuriin kaula-aukkoihin näin halutessaan. Feminismi on vapautta ja nimenomaan tasa-arvoista vapautta sukupuolesta riippumatta.
Se mikä tässä liian usein menee pieleen, on että feministeinä pidetään stereotyyppisesti henkilöitä, jotka kulkevat kainalokarvat ajelematta ja inhoavat miehiä. Tuossa lienee se ongelma, jonka vuoksi niin moni välttelee feministin ”leimaa” ja haluaakin sanoa olevansa sitä ainoastaan osittain, mikä ei ole mahdollista. Sitä joko kannatetaan tasa-arvoa tai sitten ei. Mielestäni epätasa-arvo ylipäänsä on yhteiskunnan rakenteissa oleva ongelma ja se koskee niin miehiä kuin naisiakin. Henkilökohtaisesti näen esimerkiksi miesvihan sovinismina samalla tapaa kuin naisvihan. On aivan sama, kumpi sukupuoli vähättelee tai alentaa toista sukupuolta, se ei ole kummassakaan tapauksessa oikein. Ja aina kun sitä teemme, mielestäni tallomme tasa-arvoa. On tietenkin totta, että naisten asema on ollut kautta aikain heikompi kuin miesten ja siksi feminismi liikkeenä onkin rakennettu – parantamaan naisen asemaa ja tuomaan siltä osin maailmaan kaivattua tasa-arvoa.
Olen ollut elämässäni lukuisia kertoja tilanteessa, jossa naista laitetaan halvalla. Itsekin olen kohdannut esineellistävää käytöstä ja muutaman kerran ollut paikalla, kun parilta ystävältäni on kysytty paljonko seksi maksaa ja ihan vaan siksi, että heillä on ollut lyhyt mekko ja korkokengät. Naisten ulkomuotoon ja pukeutumiseen liittyy edelleen paljon stereotypioita ja miten vanhanaikaista – ne avarat kaula-aukot koetaan huomion hakuisina tai jopa oikeutuksena koskemiselle. Johtotehtävissä on valehtelematta enemmistö miehiä, miehen euro on naisen 80 senttiä ja musiikkiteollisuuskin tukee alentavaa naiskuvaa. En missään nimessä jeesustele, sillä kyllä minäkin kuuntelen musiikkia joiden sanoituksia tulisi miettiä muutamaan otteeseen! Tuosta kaikesta on kuitenkin tehty niin normaalia, etten usko monien edes huomaavan kun musiikissa lausutaan joka toisessa lauseessa ”biatch” tai ”whore”. Etenkin hiphop/rap -skene tukee epätasa-arvoa ja kuten tiedämme, varmasti pahiten naisia verbaalisesti alennetaankin nimenomaan tuon skenen musiikissa.
Tiedostan miten hankalaa voi olla kahdeksankymmentäluvun lapsena omaksua itselleen tietynlainen ajattelumalli tasa-arvosta. Kun on kasvanut siihen että pojat ovat sitä ja tytöt tätä, on kyseinen malli niin sisäänrakennettua että sitä välillä ihan huomaamattaankin saattaa ajautua ajattelemaan sukupuolesta stereotyyppisesti. Siispä vaikka olisi kuinka feministi, kyllä omia arvojaan ja asenteitaan voi joutua pitämään silmällä. Mielikuvat elävät päässämme mutta se miten niitä ruokimme, on keino vaikuttaa. Itse koen feminismin näin naisen näkökulmasta vapautena olla sitä, mitä olen ja ilmentää naiseuttani miten haluan, riippumatta siitä sukupuolestani. Minulla on oikeus olla niin feminiininen tai maskuliininen kuin tahdon. Minun ei tarvitse pukeutua miellyttääkseni ketään tai ollakseni mitään, mitä en halua olla. Ja tässä kohtaa moni varmaan miettii, että olen silti juuri sitä, mitä olen nimenomaan yhteiskunnan luomien normien rajoissa. Niin, kyllähän se vaikuttaa tietyiltä osin mutta itse ainakin haluan pyrkiä siihen etten antaisi tiettyjen olettamusten vaikuttaa tai määritellä itseäni.
Suomessa tasa-arvo on hyvällä tolalla verrattuna vaikka Lähi-itään. Silti työsarkaa löytyy eikä tasa-arvo ole missään mielessä valmis. Edelleen on jaottelua biologisen sukupuolen mukaan mutta toivon, että suunta on ylöspäin. Siinä kohtaa kun feminismiä ei enää yhdistetä siihen jo kuluneeseen termiin miesvihasta ja yhä useampi rohkenee myöntää feminismin aatteekseen, ollaan oikeilla urilla. Tämä taas vaatii ennakkokäsitysten muuttamista ja sitä, että asioista keskustellaan avoimesti.
Herättääkö feminismi teissä ajatuksia?
Kuvat: Iines / edit: minä
