Veikkaan että useampi tietää miltä tuntuu silloin kun ahdistaa. Ahdistus on luonnollinen tunne kun elämässä on stressiä ja pelkoa tai tilanteita, jotka aiheuttavat noita kahta asiaa. Usein ahdistus nousee menneisyydestä – jopa lapsuudesta saakka. Kun aikuisiällä joutuu tilanteeseen, jonka on kokenut lapsuudessa uhkaavaksi, nousee meihin jäänyt tunne pintaan piilotajunnasta. Esimerkiksi jos lapsuudessa on kokenut tulleensa hylätyksi tai jäänyt vaille vanhempien emotionaalista huolenpitoa, nousee kyseinen tunne esiin aikuisiällä siinä kohdin, kun olemme parisuhteen kriisitilanteessa. Esiintymisahdistus saattaa puolestaan johtua lapsuudessa koetusta ikävästä esiintymistilanteesta, joka on jättänyt meihin trauman.

Ihmisillä on erilainen tyyli reagoida ahdistukseen. Yleisimmin joko taistellaan pelkoa vastaan vastareaktiolla, kuten ärsytyksellä tai uhmalla, jähmetytään paikoilleen eikä kyetä toimimaan ja sanomaan mitään tai paetaan tilanteesta poistumalla paikalta ja välttelemällä keskustelua. Itse huomaan toimivani eniten vastareaktiolla, eli jos minua ahdistaa jonkin, olen huonolla tuulella ja ärsyyntynyt tai vastaavasti itken herkästi. Tiedostan nykyään myös erittäin hyvin ne minua ahdistavat tilanteet ja siksi pyrin niihin suhtautumista harjoittamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmissuhteet, joissa ei keskustella avoimesti, vaan asioita jätetään ikään kuin roikkumaan ilmoille eikä niitä nosteta pöydälle. Pahinta on mielestäni se, että riitatilanteessa toinen poistuu paikalta eikä suostu keskustelemaan ja asia jätetään käsittelemättä. Tuollainen ”hylkäämistä” puoltava tilanne ikään kuin vahvistaa minussa sellaista sisään rakennettua pelkoa ja ahdistusta, vaikka en olekaan ihminen joka pelkäisi näennäisesti olla yksin.

Myös tilanteet joissa joudun menemään johonkin paikkaan josta en tunne ketään, ovat minulle hyvin ahdistavia. Näissä tilanteissa varmaan laukeaa se samainen ahdistus, jota koin koulussa yhdeksännellä luokalla muutettuamme jälleen uudelle paikkakunnalle. Muistan kuinka tuolloin ahdistukseni laukesi jähmettymisenä, eli en vaan kyennyt olemaan kenenkään seurassa oma itseni. Välillä saatan kokea ahdistuneisuutta myös ilman, että osaan yhdistää sitä sillä hetkellä mihinkään asiayhteyteen. Tämäkin on luonnollista, sillä usein keho reagoi ensin ja mieli tulee vasta perässä. Herkkyys puoltaa myös ahdistuksen tuntemista, eli herkkä ihminen useimmiten ahdistuu helpommin kuin vähemmän herkkä.

Ahdistus on harvoin vakavaa, eli jos sitä kokee välillä arjessa, ei siitä kannata huolestua. Jokainen meistä on välillä ahdistunut ja se on täysin luonnollista koska elettyä elämää on takana ja täten myös elämänkokemusta – niin hyvässä kuin huonossa. Kaikki jättää meihin jälkensä. Sen sijaan jos ahdistus alkaa olemaan päivittäistä, eli ahdistaa mennä kauppaan tai liikkua julkisilla, saattaa kyseessä olla jotain vakavampaa, jonka tiimoilta kannattaa piipahtaa lääkärissä. Tänä päivänä kun me odotamme niin paljon itseltämme ja elämältä, yhteiskunta on suoristuskeskeinen ja tulisi olla sitä tai tätä, ei ole ihmekään että moni sairastuu ahdistuneisuushäiriöihin. Itselläni ei ole onneksi tuon asteisesta ahdistuksesta kokemusta vaikka olenkin vaikeissa elämäntilanteissa saattanut tuntea itseni ahdistuneeksi jopa kuukausia. Tiedostan kuitenkin ahdistuksen syyt ja täten olen pitänyt tunnetta luonnollisena. Joskus hankalat elämäntilanteet laukaisevat pitkäkestoisen ahdistuksen mutta onneksi se on kuitenkin väliaikaista.

Koska ahdistuksen tunteminen on niin yleistä ja sitä itsekin elämässäni koen, haluan jakaa teille omat vinkkini ahdistaviin tilanteisiin. Ohessa siis viisi vinkkiä, joiden avulla ahdistus on mahdollista taltuttaa tai sitä opetella hallitsemaan.

Ajatusten läpikäynti/realisointi

Mielestäni ensimmäinen ja tärkein neuvo ahdistavaan tilanteeseen on pysähtyä miettimään tätä meitä ahdistavaa asiaa ja ikään kuin realisoida se. Mieti järjellä ja unohda tunne. Tunne nimittäin usein ohjaa meitä suurentelemaan tätä ahdistavaa asiaa ja mielikuvituksen laukatessa tilanne saattaa paisua omassa päässä aivan ihmeellisiin mittasuhteisiin. Minulla on kertoa tähän hyvä esimerkki muutaman vuoden takaa elämästäni kun olin aivan varma, että olen raskaana. Kehossani oli kaikki merkit, jotka viittasivat raskauteen ja vaikka tein raskaustestin, olin varma ettei raskaus vaan näy siinä. Ahdisti aivan järkyttävästi ja keskellä yötä sitten googlailtuani asiaa löysin keskusteluja, jotka vahvistivat uskomustani ja varasinkin yöllä ajan yksityiseen lääkäriin. Seuraavana aamuna sitten vaadin kaikki mahdolliset testit ja lysti kustansi lopulta reilusti yli pari sataa. Arvannette myös lopputuleman, eli ei, en ollut raskaana. Hyvä esimerkki siis siitä miten oma mieli tekee herkästi tepposet ellei sille laita stoppia.

Ajatusten realisointi on myös sitä, ettei arvaile toisen ihmisen ajatuksia tai tunteita vaan sen sijaan tekee asiasta selkeän ja kysyy suoraan toiselta. Tuollainen toisen tunteiden ja ajatusten arvailu on nimittäin sitä, mikä saa meidät herkästi ahdistumaan kun luomme omia mielikuvia tai tulkitsemme toisen ihmisen käytöstä – usein vieläpä täysin väärin. Työelämässä ahdistavissa tilanteissa asia kannattaa nostaa esiin johdon kanssa sen sijaan, että sitä pyörittelee omassa mielessä. Olemalla itse selkeä saa useimmiten myös selkeitä vastauksia.

Rentoutuminen

Rentoutuminen auttaa meitä hallitsemaan ahdistusta. Jos olemme ahdistuneessa tilassa, ei kannata missään nimessä poukkoilla paikasta toiseen vaan ottaa vaikka väkisin aikaa, jolloin kykenee rentoutumaan. Rentoutumistapoja on monia, eli voi lähteä vaikka kevyelle kävelylenkille, mennä sängylle makoilemaan äänikirjaa kuunnellen tai meditoida. Hengityksen tasaaminen on myös yksi erittäin hyvä ensiapu ahdistavaan tilanteeseen! Joillain ahdistukseen saattaa toimia myös sen negatiivisen energian purkaminen esimerkiksi nyrkkeilyyn tai kovatempoiseen treeniin.

Tunteiden käsittely

Vaikka ylempänä suosittelenkin ahdistuksen hetkellä työntämään tunteet pois ja miettimään järjellä, en tarkoita sitä, etteikö tunteita kuuluisi käsitellä. Käsittelyn hetki ei kuitenkaan aina ole nimenomaan se hetki kun meidän kuuluu rauhoitella mieltämme, vaan kenties vähän sen jälkeen. Kannattaa miettiä miksi reagoin näin? Mistä ahdistus johtuu tai mikä sen aiheuttaa? Miksi esimerkiksi se toisen poistuminen riitatilanteessa paikalta laukaisi minussa niin vahvan ahdistuksen? Kun ymmärtää omaa ahdistusta ja löytää syyt sille, voi olla helpompi ymmärtää itseään ja sitä miksi ahdistusta tuntee. Ymmärrys taas auttaa todella paljon itsensä hyväksynnässä ja myös siinä, ettei ahdistuksesta tunne huonoa omaatuntoa, vaan tajuaa mistä se johtuu. Usein tällaiset asiat ovat niin syvälle meihin juurtuneita että pelkkä päätös toimia jatkossa toisin ei vie ahdistusta pois. Taustalla saattaa olla paljon käsittelemätöntä, jota voi olla hyvä avata esimerkiksi ammattiauttajan tai jonkun muun kuuntelijan voimin.

Tiedostaminen ja ennaltaehkäisy

Kun tiedostat millaiset tilanteet aiheuttavat sinulle toistuvasti ahdistusta, voit sitä kautta opetella ennaltaehkäisyä. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamisen avulla, eli kun tiedostamme omat reaktiot ja menneisyyden vaikutukset siihen, on meidän helpompi käsitellä myös nykyisyyttä. Tällä en oikeastaan tarkoita sitä että meidän tulisi vältellä tilanteita jotka aiheuttavat meissä ahdistusta, vaan enemmänkin opetella kohtaamaan ja hallitsemaan noita tilanteita. Kun itse ahdistun esimerkiksi tuntemattomien ihmisten keskelle menemisestä, voin opetella kohtaamaan nuo tilanteet sen sijaan, että jättäisin tuollaiset tilanteet kokonaan väliin. Tähän taas auttaa paljon se psyykkaus ja sellainen oman mielen rauhoittelu. Harvoin ihmisellä on aidosti mitään hätää, vaan se hätä kumpuaa sieltä piilotajunnasta ja oman mielen syövereistä.

Epävarmuuden sietämisen opetteleminen

Elämässä on paljon epävarmuutta. Epävarmuuden sietämisen harjoittelu onkin yksi avain ahdistuksen hallintaan. Se että itseään rohkaisee ja kannustaa soimaamisen sijaan – auttaa ahdistuksen hallinnassa. Mieli on tässä kohdin suuressa roolissa ja sen avulla me voimme joko kannustaa tai latistaa itseämme. Huonoa oloa ei periaatteessa tarvitse opetella sietämään mutta sellaista negatiivisuuden kohtaamista kyllä. Kun elämä tuo vastaan kaikenlaista, on hyvä osata käsitellä myös ikäviä tilanteita. Kun omaa tunnelmaailmaansa oppii paremmin hallitsemaan, sietää paremmin myös epävarmuutta.

Toivottavasti joukossa oli seikkoja, joista on teillekin ahdistuksen hallinnassa hyötyä! Ahdistuksen tunteminen on niin yleistä, että sitä on turha hävetä tai piilotella. Nimimerkillä kokemusta löytyy ja aika paljonkin.

Koetteko te usein ahdistusta? Jos niin millaisissa tilanteissa ja millä keinoin sitä hallitsette? Tai heräsikö noin muuten ajatuksia aiheen tiimoilta?

Kuvat: Mikaela / edit: minä