Vanhan loppu on uuden alku
Olen ollut elämässäni lukuisia kertoja uuden äärellä jättämässä taakseni jotain vanhaa. Harvoin nuo päätökset heittäytyä johonkin täysin uuteen ovat kovin helppoja mutta valehtelematta en kadu ainuttakaan tuollaista päätöstä! Esimerkiksi muutto maalta kaupunkiin, työpaikan vaihto (lukuisia kertoja), kuormittavasta ystävyyssuhteesta luopuminen, seurakuntapiirien taakse jättäminen ja eroaminen pitkästä parisuhteesta, ovat olleet elämässäni erityisen vaikeita muutoksen hetkiä mutta aina niiden tilalle on tullut jotain uutta. Vaikka jokaiseen kohtaan en ole välttämättä saanut konkreettisesti toista vastaavaa tilalle, koen silti aina saaneeni jotain paljon parempaa. En kadu päätöksiäni, vaan olen opetellut ajattelemaan elämän jatkuvana kiertokulkuna ja kasvuna. Jokaista ihmissuhdetta tai työpaikkaa ei vaan ole tarkoitettu meille loputtomiin. Joskus aika muuttaa ihmisiä ja täten myös ihmisten haluja, tarpeita sekä odotuksia.
Valitettavan usein vanha sitoo meitä. On helpompaa jatkaa huonossa työssä tai suhteessa kuin päättää lähtevänsä. Lähtö vaatii aina rohkeutta ja ihan jo konkreettistakin järjestelyä. Voin rehellisyyden nimissä myöntää ettei viime vuosina mikään elämäni suuri päätös tai lähtö ole ollut helppo. Jotenkin silloin parikymppisenä kaikki luopumiset olivat helpompia, koska ei vaan ollut ikään kuin juurtunut mihinkään. Näin vanhemmiten monet asiat ovat tulleet vaikeammiksi vaikka niin ei haluaisi. Tällaisia ovat nimenomaan päätökset liittyen ihmissuhteisiin sekä työhön. Kun ei olekaan enää huolettomasti ”koko elämää aikaa”, asioita jää herkästi vatvomaan liian pitkään. Vanhaan saattaa olla jopa ”helpompi” tyytyä koska kaikki uusi tuntuu niin hankalalta. Itse olen silti jokaisen elämäni kriisin ja myllerryksen myötä oppinut, että jokainen luopuminen tuo tullessaan jotain uutta. Vaikka tuo uusi ei heti alkuun tuntuisikaan helpolta ja muutos toisi elämään kenties vastamäkiä, on lopputulema se tärkein.
Elämän muutoksissa on myös sekin jippo, ettet voi koskaan tietää mitä on tulossa ellet luovu vanhoista kahleista. Jos roikut siinä paskassa suhteessa, todennäköisesti et vedä puoleesi mitään parempaakaan koska energiasi on tuon suhteen turmelema. Sama pätee työhön. Jos ei ole valmis etsimään uutta työtä vanhan tilalle, käymään haastatteluissa tai ottamaan hyppyä vaikka yrittäjäksi, tuskin koskaan tiedät millaista elämäsi voisi olla jos tekisit jotain muuta. Itse pyrin aina rohkaisemaan muita tekemään näitä päätöksiä, koska olen itsekin niitä elämässäni tehnyt! Viimeisen kahden vuoden sisään elämäni on mennyt oikeastaan täysin uusiksi ja vaikka monessa kohtaa vanhasta luopuminen on ollut hemmetin ahdistavaa ja pelottavaa, silti koen nyt olevani pisteessä, jossa elämäni on monelta osin todella hyvää. Ja sitähän se ei muuten olisi jos olisin jäänyt…
Tuollaisen elämän suuremman myllerryksen jälkeen on herkästi jonkinlainen ähky, jollaista olen itse paikoitellen kokenut. Kun kaikki menee uusiksi, alkaa jollain jännällä tavalla kaipaamaan niitä turvallisia elementtejä. Olenkin huomannut että jotkut asiat ovat itselleni tällä hetkellä vaikeita päättää ja asiat jäävät herkästi odottamaan ”parempaa” hetkeä. Tällä tarkoitan esimerkiksi opiskelua, josta olen muuten nyt jo jonkin aikaa haaveillut kuin myös ulkomaille pidemmäksi aikaa matkaamista. Molemmat ovat pyörineet ajatuksen tasolla mielessäni mutta en ole tehnyt konkreettisia päätöksiä suuntaan tai toiseen. Tiedostan että päättämättömyyttäni ohjaa muutoksen pelko, koska muutos vaatisi tosiaan uhrautumista ja tekoja. Tietenkin itselleen pitää antaa aikaa ja joskus oikeaa hetkeä voi joutua odottamaan. Esimerkiksi talvella en olisi ollut todellakaan valmis moniin sellaisiin asioihin, joihin nyt puolestaan olen. Jotenkin rohkenen kuitenkin väittää että siinä kohtaa kun ihminen on valmis uusiin asioihin, hän tietää sen sisimmässään. Itse asiassa aika monia asioita me tiedämme sisällämme mutta se mitä me niin usein teemme, on oman totuuden kieltäminen.
Veikkaan että nämä asiat ovat pyörineet päässäni viime aikoina pitkälti ystävieni kanssa käytyjen keskustelujen vuoksi. On puhuttu paljon muutoksesta ja luopumisesta. Myös syksyn tulo tekee minulle aina sen, että olen ikään kuin uuden äärellä ja mietin elämääni uudestaan. Punnitsen ja ajattelen, teenkö sitä mitä haluan ja olenko tyytyväinen elämääni. Olisiko jotain josta voisin luopua saadakseni jotain uutta tilalle? Ja tähän on pakko vastata että pelko ainakin. Pelko ohjaa välillä vähän liikaakin niin tunteitani kuin ylipäänsä valintojani. Tiedostan että epävarma on omalla tavallaan minulle hieman liiankin tuttua ja tämän vuoksi kiehtovaa – toisin sanoen normaalia. Epävarmuus ei kuitenkaan ole se mikä saa minut rauhalliseksi ja onnelliseksi vaan päinvastoin. Epävarmuus ajaa minua stressiin, ahdistukseen ja huonoon oloon. Tietyllä tapaa juuri nyt ajattelenkin, että kaipaan elämääni pysyviä elementtejä. En niinkään jatkuvaa hulabaloota tai kaaosta vaan pysyvyyttä.
Mekko Shein* (saatu)
Olipas jälleen ajatusvirtaa – ihan siis hetken mielijohteesta tällä kertaa. Toivottavasti teksti rohkaisee jokaista vanhassa ”roikkuvaa” kokeilemaan jotain uutta vaikka pienoisella riskilläkin. Oli se riski sitten taloudellinen tai ihan oman henkisen hyvinvoinnin kannalta stressaava, älä unohda että muutos kannattaa. Vanhasta irti päästäminen tuo elämään aina jotain uutta, se on varma.
Ihanaa päivää! Onko muilla pyörinyt samankaltaisia ajatuksia mielessä viime aikoina?
Kuvat: Mikaela / edit: minä
