Suosikki huulipunat x 3

Vielä muutama vuosi sitten olin suorastaan hulluna huulipuniin. Samoihin aikoihin kun vahva contour rantautui Suomeen, rantautui mattapuna trendikin. Muistan kuinka tuolloin käytin päivittäin nudepunia, enkä voinut kuvitellakaan meneväni esimerkiksi töihin pelkkä huulirasva huulilla. Käytin myös huulipunan pohjustustuotetta pidentämään huulipunan kestoa, jonka nimeen muuten suorastaan vannoin. Ajat muuttuvat ja niin muuttuvat kauneustrenditkin. Vaikka en varsinaisesti trendejä jatkuvasti seurailekaan, kyllä ne vaan alitajuisesti vaikuttavat omaankin meikkaamiseen sekä kauneusrutiineihin. Nyt vahvat huulipunat ovat jääneet jatkuvasti vähemmälle ja yhä useammin kuljen sävyttävän huulirasvan turvin – luonnollisuus, se on tämän hetken juttu. Täysin en kuitenkaan ole huulipunista luopunut ja usein esimerkiksi asukuvia kuvatessa tykkään punata huuleni, jotta ne ikään kuin erottuvat edukseen. Kuvissa ylipäänsä toimivat eri asiat kuin näin livenä ja osittain siksi edelleen suosin huulipunia. Myös illanvietoissa tykkään käyttää huulipunia ja yksi varmoista valinnoistani onkin punaiset huulet yhdistettynä esimerkiksi muuten mustaan asuun.

Tällä hetkellä käytössäni on pääasiallisesti kolme huulipunaa, joiden käyttöä vuorottelen. Toki kaapistani edelleen löytyy muitakin punia mutta erityisesti nämä kolme ovat suosikkejani. Itse asiassa jokainen on ollut sitä jo pidempään, joten mitäpäs sitä hyvää vaihtamaan! Huomaan nimittäin, että nykyään jos ostan uusia huulipunia, en pidemmällä tähtäimellä kuitenkaan käytä niitä. Palaan aina näihin vanhoihin suosikkeihini ja ne uutukaiset jäävät lopulta kaapin perukoille. En tiedä onko muillakin näin, mutta itse olen kyllä ne suosikkini löytänyt!

Tänään haluankin esitellä teille nämä kolme suosikkiani, joihin huulipunissa luotan. Näissä on paitsi laatu, myös hintakin kohdillaan.

MAC MATTE LIPSTICK  sävyssä Honeylove

Jos pitäisi nimetä yksi luottopuna, on se minulle ehdottomasti MAC:in Honeylove ja tämä suosikki on muuten ollut ykkönen jo vuosia! Oikeastaan isossa osaa asukuvistani nimenomaan tämä huulipuna on huulillani ja se onkin sellainen vakkari, jota käytän melkeinpä aina jos en halua yhtään vahvempia huulia. Välillä leikittelen punan kanssa niin, että lisään huulten keskiosaan MAC:in Myth -punaa, joka on hyvin vaalea ja täten luon huuliin muhkeampaa efektiä. Toisinaan raajaan huulten ulkosyrjät tummahkolla MAC:in ”Spice” -huultenrajauskynällä, jolloin saan ilmeestä dramaattisemman. Tuollainen kikkailu sopii mielestäni parhaiten juhlameikkiin eikä niinkään tavalliseen arkeen.

Honeylove on tosiaan mattapuna, joka on laadultaan hyvin huulissa pysyvä ja värisävyltään ehkä hieman punertavaan taittava nude. En suostu käyttämään mitään muita huulipunia kuin koostumukseltaan mattaisia, joten sekin tekee tästä ehdottomasti ykkösen. Värisävy sopii mielestäni kivasti kasvoilleni ja on tosiaan ihanan neutraali – sellainen asuun kuin asuun sopiva! Puna ei ole yliampuva eikä liikaa huomiota herättävä vaan mielestäni juuri ihanan luonnollinen.

MAC:in Honeylovea myy Helsingissä esimerkiksi Stockmann ja huulipunan hinta on muistaakseni 21 €. Jos taas liikut lentokentillä, niin MAC:in pisteellä kannattaa piipahtaa! Hinnasta putoaa nimittäin aina muutama euro kun liikutaan verovapaalla alueella.

ANASTASIA BEVERLY HILLS LIQUID LIPSTICK sävyssä Spicy

Tämä on huulipuna, josta olen saanut kyselyitä varmaan kaikista eniten! Anastasian korallinpunainen huulipuna on nimittäin huomiota herättävä ja vaikka sen yhdistäisi muuten neutraaliin meikkiin tai jopa meikittömiin kasvoihin, huulipuna todella toimii! Tämä on ehdottomasti luottopunani niihin päiviin kun haluan huijata ihmisten katseet väsyneistä silmistä muualle, eli toisin sanoen huuliin. Loistava puna myös koko mustan asun kanssa, jolloin tyyli saa pienen räväkän twistin. Turhaan ei ole näitä Anastasian punia muutenkaan kehuttu, sillä pysyvyyshän on näissä aivan käsittämättömän hyvä. Tätä punaa on hinkattu muutamankin kerran illanvietoissa pois miesten kasvoilta, kun olen vähän innostunut pussailemaan, hahhah. Huulipuna ei siis todellakaan lähde pelkällä vedellä, vaan poistamiseen vaaditaan vahvemmat aineet! Tämä on tietenkin hyvä juttu myös silloin jos illanviettoon kuuluu esimerkiksi ruokailua. Huulipuna todella pysyy eikä lähde irti.

Käytän kyseisen punan kanssa oikeastaan poikkeuksetta MAC:in huultenrajauskynää sävyssä REDD. Tuo on siis vahvemman punainen mutta kivasti uppoaa myös tällaisen hieman koralliin taittavan sävyn kanssa. Anastasiaa myydään nykyään esimerkiksi KICKS -myymälöissä ja huulivärin hinta on 28 euroa. Pakko muuten samassa yhteydessä mainita, että itselläni on ollut nyt testissä myös Anastasian mattahuulipunia ja nekin ovat kyllä loistavia!

 

NYX LINGERIE sävyssä Corset

NYX taitaa olla merkkinä sellainen, joka jakaa mielipiteitä – osa suorastaan rakastaa ja osa taas inhoaa. NYX:in huulivärit ovat kuitenkin omasta mielestäni aivan ihania ja etenkin nämä mattavärit aidosti toimivia ja laadukkaita. Ja laadukkuudella tarkoitan siis niiden pysyvyyttä ja värisävyjä, jotka ovat kivan pigmenttisiä. Oma suosikkini on jo pitkään ollut Corset, joka on hieman violettiin taittava nude. Itselleni sopivat nuo lilaan taittavat värisävyt, jonka vuoksi olen varmaan tähän tykästynytkin. Kyseinen huuliväri on mielestäni täydellisen sävyinen ja se tuo lookkiin jonkinlaista dramaattisuutta. Muistan kun eräs vaalea ystäväni tätä punaa kokeili ja totesi, että näyttää ihan gootilta! Meille tummille väri on kuitenkin mielestäni aika mukava – sellainen mystisen kaunis.

Hintahan on positiivinen juttu näissä NYX:in huuliväreissä, eli eipä tarvitse paljon lompakon nyörejä avata jos haluaa vaikka rohkeasti kokeilla jotain värisävyä, jota epäröi. Lingerie huulivärien hinta pyörii siellä 9-10 euron paikkeilla ja välillä toki näkee joitain tarjouksiakin. Näistä muuten pakko vielä mainita se, että huuliväri ei tosiaan kulu huulilta vaan kestää ja kestää. Jos huulivärin laittaa esimerkiksi ennen illanviettoa, ei sitä tarvitse lisäillä illan mittaan. Itse asiassa olen huomannut, että näissä NYX:in mattahuuliväreissä kerrostaminen saattaa jopa pilata lopputuloksen jolloin siitä tulee vähän suttuinen.

Sellaiset kolme suosikki huulipunaa minulla! Oliko joukossa sinunkin suosikkejasi? Ja jos on vinkata jotain uusia laadukkaita mattahuulipunia joltain uudelta merkiltä, niin kiinnostaa!

Oikein rentoa sunnuntaita!

Paska päivä ja pari oivallusta

Eilen oli suoraan sanottuna aivan paska päivä. Oikeastaan koko viikon ajan ovat hermot olleet kireällä ja pienemmätkin vastustukset tuntuneet huomattavan suurilta. Mieltäni on painanut erityisesti eräs henkilökohtainen asia, joka on samalla kiristänyt hermoja arjen tasolla. Toisen silmän lievä mistä lie tullut silmätulehdus, useampi kohdalleni osunut tilttaava kaupunkipyörä, muistia jumittava tietokone ja pari päivää vaivannut päänsärky ovat tuntuneet tavallista suuremmilta vastustuksilta. Koko viikon olen kuitenkin sinnitellyt ja työntänyt tätä mieltä painavaa asiaa taka-alalle pyrkien toimimaan ja hoitamaan arjen velvollisuudet, kunnes eilen se sitten tapahtui. Annoin kaikkien tunteiden purkautua ja no kiukun jälkeen – itkuhan sieltä tuli. Itkun jälkeen tuntui kuitenkin helpottavalle kuten aina.

Postauksen tarkoitus ei ole nyt sinällään pureutua ongelmiini vaan ennemminkin tuoda esiin sitä tosiasiaa, että välillä elämässä on lupa romahtaa. Huomaan itsessäni niin usein piirteitä, että pitkitän ja pitkitän paskaa oloa, kunnes tulee se romahduksen hetki. Koko viikon olen tiedostanut että nyt on henkisesti huono olla ja tuo huonovointisuus on näkynyt paitsi ihan arjessa äksyilynä, myös suunnattomana väsymyksenä. Esimerkiksi treenit eivät ole kulkeneet ollenkaan mutta silti olen pakottanut itseni lenkille. Vaihtoehto että kohtaisi itsensä kaikkine tunteineen, tuntuu vaan niin paljon huonommalta idealta kuin että touhuaa ja pakottaa itsensä tekemään asioita. Sen verran tässä on kuitenkin tultu eteenpäin, että jatkoin tätä meininkiä ainoastaan viikon. Aikanaan saatoin nimittäin vetää vaikka kuukausiakin ahdistus taka-alalla ainoastaan siksi, etten halunnut kohdata asioita.

Koin myös jonkinlaisen flashbackin tällä viikolla. Palasin nimittäin mielessäni aikaan, jolloin hermoilin jatkuvasti. Olin siis arjessa todella ärsyyntyvä ja jo pienikin vastustus sai minut kiehumaan. Näin jälkikäteen mietittynä ymmärrän nyt silloista minääni paremmin. Elin nimittäin tuolloin elämäntilanteessa, joka ei pohjimmiltaan tyydyttänyt minua. Tein työtä joka stressasi koska se ei vaan tuntunut enää omalta jutulta. Lisäksi silloinen parisuhteeni ei toiminut ja aiheutti ahdistusta, joka purkautui jatkuvana hermoiluna. Tällä viikolla oikein ymmärsinkin sen konkreettisesti, että minä reagoin elämäni ahdistaviin ongelmakohtiin hermoilulla. Kun minua painaa jokin, ovat hermot kireällä ja pienikin vastustus saa ärräpäät lentämään. Jokainen meistä ilmentää huonovointisuutta omalla tavallaan. Toinen itkeskelee, joku on äärettömän väsynyt ja kolmas saa paniikkikohtauksia. Se että tiedostaa nämä ”oireet” itsessään, voi kenties olla avain siihen että osaamme tarkastella elämäämme siinä hetkessä tarkemmin. Kun havahtuu omaan suojamekanismiinsa, sen tunnistaminen on jatkossakin helpompaa.

Tässä on niin pitkä seesteinen ja hyvä ajanjakso takana, että jo pienen hetken tällä viikolla pelkäsin nytkö se mörkö taas tulee ja alan voimaan huonosti. On oikeasti jännä, miten tuollaisen hyvän ajanjakson jälkeen tuntuu oikein pelottavalta tuntea negatiivisia tunteita! Ei haluaisi sen hyvän fiiliksen koskaan päättyvän ja sitten kun takaraivossa kolkutteleekin ahdistus, tuntuu se vieraalta ja pelottavalta. Mutta eihän elämä voi vaan jatkuvasti olla hyvää fiilistä ja seesteisyyttä. Joskus ihmissuhteet ja muut muutokset elämässä ajavat meitä tilanteisiin, joissa joudumme ottamaan riskejä. Usein riskien ottaminen taas tarkoittaa mukavuusalueelta poistumista, joka puolestaan tuo mukanaan kenties stressin ja epävarmuuden. Huomaan että joissain asioissa epävarmuus on itselleni oikea mörkö – se pelottaa ja ahdistaa kun taas toisissa asioissa se tuo tietynlaista vapautta. Esimerkiksi työelämässä pystyn hienosti elämään epävarmassa tilanteessa, koska olen aina ollut näissä asioissa aika huoleton, enkä osaa stressata rahasta tai elämästäni vuoden päähän. Yksityiselämässä olen puolestaan huomattavasti herkempi ja ihmissuhteet ovat minulle välillä aivan jäätäviä stressin aiheuttajia. Tätäkin paljon miettineenä olen todennut kaiken juontavan juuriaan lapsuudestani. Kun siellä olen joutunut elämään jatkuvassa epävarmuudessa, on se jättänyt minuun jälkensä ja tietynlaisissa tilanteissa käyttäydyn lapsenomaisesti tuo samainen pelko edellä.

Omien tunteidensa kanssa on tärkeää muistaa, että vaikka kyseinen tunnereaktio on juuri minulle tai sinulle siinä hetkessä aito, se ei silti välttämättä ole koko totuus. Kun meitä ahdistaa jokin, mieli alkaa herkästi paisutella asiaa ja loppupeleissä tuo asia saattaa saada aivan järjettömän kokoiset mittasuhteet. Tiedostamisen kautta tunteitaan on helpompi oppia ymmärtämään. On nimittäin tunteita, joiden alkuperä on erilainen. Osa tunteista on minun, osa ulkoa poimittua ja osa taas automaattinen reagointi juuri sieltä lapsuudessa opitusta. Itse huomaan reagoivani myös vanhojen kokemuksien pohjalta, eli ahdistus saattaa kummuta vaikka jostain jo aikaisemmin tapahtuneesta jos nykyisyydessä on yhtään tuohon viittaavia piirteitä. Usein reaktioitani ohjaa pelko – pelko romahduksesta, hylätyksi tulemisesta tai särkymisestä. Nyt tuntuu että pelkään jopa sitä, että koen yhtään negatiivisia tunteita. Yhdistän negatiiviset tunteet siihen ahdistavaan tilaan, jota en haluaisi enää kohdata.

Tuntuu muuten helpottavalta olla rehellinen ja vaikka tämä postaukseni ei jaa motivaatiota tai hyviä fiiliksiä, halusin silti kirjoittaa paskasta päivästä ja viikosta. Vaikka haluankin olla positiivinen elämässä ja elämälle, silti minullakin on välillä raskasta. Olen huomannut että olen ollut terapian aloittamisen jälkeen jollain tapaa sellaisessa hyvän fiiliksen ”kuplassa” ja oikeastaan jopa unohtanut sen, että terapiaprosessinkaan ei tarvitse olla ns. nousujohteista. Se ei takaa mitään täydellistä minää, eikä minun tarvitse nyt olla niin hurjan reipas. Olen edelleen se sama ihminen, jolla on ne samat traumat ja vaikka työkaluja olen paljon saanutkin, ei asiat silti korjaannut tuosta noin. Kaikki vaatii aikaa, jota tulee itselleen antaa.

Luen muuten tällä hetkellä ”Tunnevirrassa – Ymmärrä tunteita” -kirjaa, josta olen saanut paljon mielenkiintoisia oivalluksia. Blogiin onkin lähiaikoina tulossa laajempaa postausta tunteista. Toivottavasti aihe kiinnostaa myös teitä!

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa viikonloppua ja Flowta teille, jotka festareilla olette! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä