Hellemeikki seitsemällä tuotteella!

Veikkaan että tällä hetkellä yhä useampi kamppailee sen kanssa miten ehostautua helteillä. Kun mittari kipuaa sinne kolmenkymmenen paikkeille, alkaa hiki virtaamaan eikä meikkaamisessa ole enää oikeastaan kauheasti edes järkeä. Tästä huolimatta moni ei voi kuvitellakaan menevänsä meikittömänä töihin tai suuntaavansa illanviettoon luonnollisena. Itsekin myönnän että jos lähden vaikka viikonloppuna terassille, haluan hieman ehostaa, oli ilma mikä tahansa. Näillä kovillakin helteillä on siis tullut välillä meikattua vaikka meikkaaminen itsessään on kevyempää kuin normaalisti. Pitkälti tuleekin mentyä hyvällä pohjalla, jossa on SPF ja sen lisäksi kevyellä kulmakarva- ja huulimeikillä. Less is more!

Tänään haluan jakaa teille tyypillisen kevyen kesämeikkini reseptin, jossa käytän ainoastaan seitsemää eri tuotetta. Meikki on kuulas ja heleä – sellainen raikkaan kesäinen olematta yhtään tunkkainen. Kesällä meikissä toimiikin mielestäni täydellisesti keveys, eikä suotta kannata lähteä liiallisella pakkelilla pelailemaan. Jos iho ei sitä vaadi, peitä mahdollisimman vähän! Olen itse erittäin laiska käyttämään kajalia ja luomivärejä, joten nekin ovat etenkin kesällä minulla täydessä boikotissa. Ehkä sitten syksyllä jälleen edes hieman innostun nudejen kanssa pelailemaan mutta tällä hetkellä mennään mahdollisimman kevyellä meiningillä!

Vaihe 1 – pohja

Aivan ensimmäisenä teen poikkeuksetta pohjameikin, eli puhdistan kasvot, jonka jälkeen lisään iholle seerumin ja kasvovoiteen. Tämän jälkeen levitän kasvojen iholle kauttaaltaan sormin Màdaran City CC -voiteen (SPF 15) sekä Anastasian Liquid Glow korostusvoiteen. Teen noista kahdesta tuotteesta kämmenellä sekoituksen, sillä täten saan pohjaan kivasti hohdetta ja CC -voidekin muuttuu juoksevammaksi. Màdaran CC-voide on siinä ja siinä onko se itselleni liian paksu mutta koska siinä on SPF ja tuote on muuten ihana, olen mennyt sillä nyt jo jonkin aikaa.

Silmien alusiin sipaisen luottotuotettani eli Joe Blascon orange highlighteria, joka antaa kivasti valoa ja pelastaa väsyneemmänkin lookin. Silmänalusten jälkeen tuputtelen poskipäiden yläosaan hieman lisää Anastasian Liquid Glowta, joka korvaa puuterimaisen highlighterin. Näin kesäisin nuo voidemaiset korostustuotteet ovat itselleni huomattavasti mieluisampia, sillä niiden avulla pohjasta tulee jotenkin paljon kuulaampi sekä hehkeämpi.

Vaihe 2 – puuterimaiset tuotteet

Kesällä en käytä ollenkaan väritöntä puuteria mutta poskipuna sekä aurinkopuuterikin ovat meikkituotteita, jotka ovat minulla vuodesta toiseen aina puuterimaisia. Voidemaiset sotkevat niin herkästi, että olen tullut siihen lopputulemaan etteivät ne ole minua varten kuin korostus- ja peittotuotteissa. Sudin Benefitin HOOLA -aurinkopuuteria (maailman paras ja tästä ei ole enää paluuta) niin poskiluiden alaosiin kuin otsaan sekä nenänvarteen. Tykkään korostaa etenkin poskiluita ja hakea vähän sellaista lommoposki efektiä, vaikkakaan mistään vahvasta varjostamisesta en enää pidä ollenkaan…

Lopuksi sitten vielä kunnolla MACin Peaches poskipunaa poskien pyöreään etuosaan tuomaan söpöä punaa ja viimeistelemään ilme. Poskipuna on muuten itselleni sellainen meikkituote, jota ilman en voi kuvitellakaan meikkaavani! Ennemmin luovun vaikka aurinkopuuteristakin kuin poskipunasta, sillä se on vain niin ehdoton meikin viimeistelijä. Itselleni poskipuna mielestäni myös sopii, joten siksi sitä rohkeasti käytänkin.

Vaihe 3 – kulmakarvat ja huulet

Kulmakarvat fiksaan pelkästään värillisellä kulmakarvavahalla, eli Oriflamen The One Browcaralla. Tämä on ollut oikea tämän kesän luottotuote, jolla kulmien meikkaus käy nopeasti ja vaivattomasti! Voi olla että syksyllä siirryn jälleen hieman vahvempiin kulmiin mutta näin kesällä toimii mielestäni aika kivasti tällainen luonnollisempi ilme, jossa kulmat saavat hieman väriä ja tuuheutta. Browcarassa on ihanan pieni harja, jolla karvat on helppo erotella eikä homma mene suttaamiseksi, kuten se niin herkästi ripsivärillä menee (käytin siis aikaisemmin ripsiväriä samaan tarkoitukseen).

Huuliin käytän pääasiallisesti näin kesällä pelkästään Hydracolorin sävyttävää huulivoidetta, joka on ehdoton suosikkini! Tätä tuotetta olenkin paljon blogissani ylistänyt mutta sävy 22 – toivottavasti sen valmistusta ei koskaan lopeteta tai ostan saman tien hyllyt tyhjiksi! Huomasin muuten tänään Stockalla poiketessani, että kyseinen tuote oli nostettu sen entisen hieman piiloisamman paikan sijaan nyt muutamaankin paraati paikkaan, joten ehkä se on muutaman muunkin suosikki?

Vaihe 4 – ripset

Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä ripset, joita minun ei tarvitse onneksi laittaa sen koommin kuin ehkä hieman siistiä ripsiharjalla. Käytän volyymiripsienpidennyksiä, jotka käyn huollattamassa 3-4 viikon välein Beauty Anniinassa* Ullanlinnassa. Viimeisimmällä huoltokerralla sovimme, että laitetaan tällä kertaa hieman lyhyemmät ripset, eli 8-9 mm pituutta ja ulkonurkkiin muutamat 10 mm pituudet. Pidän itse kovasti tästä hieman luonnollisemmasta ilmeestä ja haluan ehdottomasti jatkossakin suosia lyhyempää ripsipituutta! Tämä lyhyempi pituus itse asiassa sopii silmillenikin paremmin, sillä luomeni ovat matalat jolloin ripsetkin voivat helposti olla lyhyemmät.

Omat ripseni ovat tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa ja oikein yhdessä niitä Anniinan kanssa torstaina ihasteltiin. Olen siis käyttänyt ripsiini nyt useamman viikon ajan jälleen hormonitonta ja kemikaalitonta LashFoodin ripsiseerumia, joka ihan aikuisten oikeasti toimii! Aloitan tuon kuurin aina muutama kuukausi ennen kuin tiedän että tulen pitämään ripsitauon ja koska nyt sellaista syksylle suunnittelen, olen jälleen LashFoodia suosinut. Jos kyseinen ripsiseerumi kiinnostaa, niin kannattaa kysellä tuotetta Anniinalta ripsihuollon yhteydessä tai tilailla netistä.

Siinä tosiaan tällä hetkellä suosimani yksinkertainen meikki, joka menee niin arjessa kuin juhlassakin. Meikin loihtii valehtelematta viidessä minuutissa ja se kestää! Jos halua vielä lisää pitoa, suosittelen käyttämään meikinkiinnitys suihketta meikin viimeistelyyn. Oma ihoni ei ole kovin rasvainen tai hikoileva joten en tuota aivan välttämättä kaipaa mutta eipä se haitaksikaan ole! Syksyllä viimeistään kyseinen tuote astuu jälleen kuvioihin kun ilmakin muuttuu kuivemmaksi.

Toivottavasti saitte tästä jotain uutta helteillä meikkaamiseen ja oikein ihanaa aurinkopäivää kaikille! Minä suuntaan tänään Tampereelle ystäväni luokse pitkästä aikaa ja menemme katsastamaan ainakin uuden Saunaravintola Kuuman sekä mahdollisesti muut viihtyisät kesäterassit.

 

*Ripsihuolto saatu blogin kautta

Ihminen joka saa aidosti hymyilemään

Rakastan iltaisin juoksemista. Kun joku toinen nauttii aamuvarhaisella lenkkipolulle lähdöstä, on minulle nautinto lähteä lenkille kymmenen aikoihin illalla. Iltaisin on niin ihanan rauhallista, ajatus rentoutuu ja Töölönlahdellakaan ei ole niitä inhottavia ötököitä jotka lentävät silmiin tai suuhun. Eilen lenkillä ollessani mietinkin jälleen elämää ja noin yleisesti ihmissuhteita – mitä niiltä oikein janoan ja millaiset ihmissuhteet tekevät minut onnelliseksi? Koska olen viimeksi nauranut vedet silmissä tai hymyillyt aidosti niin, että onni paistaa silmistäni? Milloin voin sanoa viimeksi olleeni erityisen onnellinen?

Silmät ovat sielun peili, sitä sanotaan. Uskon että silmistä näkeekin ihmisen sielunmaiseman aika hyvin ja hyvinvointi heijastuu usein ulkopuolisille juurikin silmien kautta. Hyvä mieleen painunut esimerkki tästä on viime loppukesältä, kun eräs tuttava kysyi minut pitkästä aikaa nähdessään voinko hyvin. Kuulemma silmistäni heijastui suru ja paha olo, joka piti tuolloin täysin paikkansa. Muistan suorastaan hämmentyneeni, sillä olinhan kuitenkin baarissa ja näennäisesti hyvällä fiiliksellä vaikka kaiken juhlahumun takana painoi masennus. Totuus on kuitenkin se, etteivät silmät valehtele ja niiden kautta voi aistia paljonkin ihmisen hyvinvoinnin tilasta. Silmistä voi nähdä myös valheen, petoksen ja epärehellisyyden kuin myös ilon, rakkauden sekä aidon onnellisuuden.

Vaikeuksien jälkeen itselleni on korostunut entistä selkeämmin se, mitä janoan ihmissuhteilta. Mietinkin eilen juostessani sitä miten kaipaan rinnalleni ihmisiä, jotka saavat minut hymyilemään ja joiden seurassa olen aidosti onnellinen. Jos mietitään parisuhdetta, on ainut kriteerini nykyään se että tuo ihminen saa minut hymyilemään – nauramaan vatsani pohjasta. Huumorintaju onkin ehdottomasti parisuhteen kulmakivi numero yksi ja vaikka luottamus ja rehellisyyskin vaakakupissa painavat, niin kyllä hauskaa pitää yhdessä olla! Nyt vanhemmiten kun olen tosiaan kokenut sen miten ihminen voi persoonallaan hurmata puolelleen jättäen toissijaiseksi kaiken muun, olen entistä vakuuttuneempi siitä, mitä suhteelta haluan. Eilen mietinkin miten ihanaa olisi ihastua pitkästä aikaa ihmiseen, jonka kanssa olisi aidosti hauskaa. Tänä päivänä nimittäin tuntuu että aivan liian moni on turhankin tiukasti kontrollissa tai omassa boksissaan. Etenkin vanhempien miesten saralla olen ollut havaitsevinani sellaista elämään tympääntymistä, josta jää kokonaan pois hauskuus ja spontaanius. Varmaan jo tuonkin vuoksi pidän itseäni nuoremmista, sillä heissä on sellaista aitoa elämäniloa vakavuuden sijaan – rohkeutta hullutella ja tulla ulos niistä omista rajoistaan. Elämää ei mietitä liian vakavasti eikä jokaista siirtoa tarvitse harkita kuukausitolkulla.

Toisaalta kai sitä on itsekin iän myötä muuttunut monissa asioissa harkitsevaisemmaksi vaikka kuinka haluaisi olla kaikessa tekemisessään spontaani. Valitettavasti vuodet tuovat usein mukanaan jonkinlaista rajoittuneisuutta ja koska kolmekymppisen odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla verrattuna kaksikymppisiin, ei monia asioita pidetä välttämättä enää tällä ikää niin hyväksyttyinä. Usein puhutaan siitä kuinka nuoret ovat iloisia ja teininä nauretaan niin aidosti kaikelle. Muistan nuoruudestani myös sen, kuinka silloin teinivuosina sain usein kuulla siitä avoimesta kikattelusta ja kihertelystä. Nyt mietin tuota vaan hymyillen ja jos näen kaupungilla kovaäänisiä ja iloisia teinilaumoja, herättää se itsessäni positiivisia muistoja. Oikeastaan kaikki iloiset ja onnellisen näköiset ihmiset herättävät minussa hyviä fiiliksiä – tuo on jotain sellaista, jota itsekin kaipaan ja jota en halua koskaan kokonaan kadottaa. Aito ilo on asia, jota meistä jokaisen tulisi olla mahdollisuus tuntea – iästä, sosiaalisesta statuksesta tai asemasta riippumatta.

Onnellisuus on jännä juttu. Sitä usein tavoitellaan kaikin mahdollisin keinoin mutta se tuleekin loppupeleissä aivan yhtäkkiä – ikään kuin puun takaa. On tyypillistä elää ajatellen, että ”sitten kun sitä tai tätä” -niin olen onnellinen. Itse olen havainnut näiden kolmenkymmenen vuoden aikana sen, ettei onnea voi ostaa, ajoittaa tai pakottaa. Se tulee siinä kohtaa kun on tullakseen ja elämähän ei tosiaan aina ole mitään jatkuvaa onnellisuus aaltoa. Omaan onneensa voi kuitenkin vaikuttaa omilla valinnoilla ja sillä, miten päättää tätä elämää elää. Olenko valmis hymyilemään aidosti ja kohtaamaan ihmisiä, jotka jakavat kanssani aitoa arvomaailmaa vai ajaudunko puolivahingossa seuraan, jossa mikään ei ole aitoa – hymystä tai arvomaailmasta puhumattakaan. Elämä on niin pitkälti valintoja, joista päätäntävalta on meillä itsellämme. Uskon myös affirmaatioon ja siihen, että me itse valitsemme sen millaisena maailman näemme. Meistä kukin luo oman todellisuuden ja elämme juuri siinä maailmassa.

Oikein onnellista ja hymyjen täyteistä päivää jokaiselle!

PS. Jos teillä on jälleen jotain postaustoiveita, otan niitä oikein mielelläni vastaan! Viime viikot olen mennyt blogin suhteen aika spontaanilla fiiliksellä – heinäkuisissa tunnelmissa – joten nyt elokuuta ajatellen homma muuttuu jälleen systemaattisemmaksi. Siispä jos mielessä on jotain tiettyä josta kirjoitusta kaipaatte, älkää epäröikö kommentoida!

 

Kuvat: Iines / edit: minä