Olen aina ihmetellyt, miksi niin moni inhoaa juoksemista? Kertoessani omasta juoksuharrastuksestani kuulen hyvin usein päivittelyä ja erittäin negatiivista suhtautumista kyseiseen lajiin. ”Inhoan juoksemista” on aika tyypillinen lausahdus ja olen usein miettinyt miksi näin on? Tietenkin jokaisella meistä on omat mieltymyksemme liikunnankin suhteen eikä kaikkia voi änkeä samaan muottiin mutta silti – miksi ihmeessä juokseminen on niin inhottu laji, kun itse näen siinä pelkkää hyvää?

Kuten niin moni muukin asia elämässämme, lähtee liikunnallisuuskin lapsuudesta. Jos vanhemmat eivät opeta lastaan liikkumaan, on liikunta todennäköisesti hänelle aina vastenmielistä. Kolikolla on myös kääntöpuoli, eli lapsuudessa liikkumaan väkisin pakotetut lapset saattavat suorastaan vihata treenaamista vanhempana. Juokseminen lienee yksi tällaisista lajeista – sitä joko vihaa tai rakastaa. Usein näihin inhokki lajeihin liittyy muistoja myös kouluajoilta ja jos on aina ollut se luokan surkein juoksija, lajiin on tuskin syntynyt rakkaussuhdetta. Kai me alitajuisesti miellymme asioihin, joissa koemme olevamme hyviä.

Itsehän olen tosiaan juossut lapsuudesta saakka. Isäni valmensi minua ja harrastin pitkänmatkan juoksua sekä kilpailin piirikunnallisella tasolla – enkä muuten ollut mikään surkein! Oman kuntani kilpailut voitin lähestulkoon poikkeuksetta ja piirikunnallisissa olin usein toinen. Harrastin siinä ohessa myös muita urheilulajeja kuten talvisin luisteluhiihtoa, johon myös omasin lahjoja. Olen tänä päivänä niin kiitollinen siitä, että minut on pienestä pitäen viety urheilukentille ja lenkkipoluille. Tuollainen elämäntapa nimittäin on kantanut tähän päivään saakka ja edelleen voin sanoa rakastavani juoksemista! Side kyseiseen lajiin syntyi jo silloin lapsena ja edelleen koenkin sen omalle keholleni oikeastaan kaikista toimivimmaksi liikuntamuodoksi. Olen sellainen kestävyysjuoksija ja rakastan lajia sen hidastempoisuuden ja tasaisuuden vuoksi. Pitkät juoksulenkin paitsi antavat lenkin jälkeen endorfiiniryöpyn, myös rauhoittavat ja auttavat jäsentelemään mielen asioita. Eri tavalla kuin salilla treenatessa, voi juostessa uppoutua omaan maailmaan ja olla keskittymättä yhtään mihinkään muuhun kuin tasaiseen askellukseen ja rauhalliseen sykkeeseen. Tuo onkin ehkä se merkittävin asia juoksemisessa, johon olen koukussa. Juokseminen antaa omanlaisen vapauden tunteen ja saa olon monin tavoin kevyeksi.

Jos taas mennään näistä mentaalisen puolen hyvistä seikoista ihan faktoihin, niin onhan juokseminen aivan loistava harrastus kohottaa verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa! Itselleni on tärkeää että omaan hyvän pohjakunnon joka kantaa tosiaan vaikka kuukauden treenitauonkin yli. Itse asiassa eilen ensimmäistä kertaa kuukauteen käydessäni kahdeksan kilometrin juoksulenkillä, huomasin että jaksan edelleen juosta kivasti ja oikeastaan ainut missä lenkki tuntui rasituksena, olivat polvet. Se pohjakunto ei siis katoa mihinkään vaikka välillä olisikin tällaisia pieniä treenitaukoja, jos juoksemista harrastaa säännöllisesti ympäri vuoden. Olen myös huomannut, että juokseminen on auttanut itseäni ymmärtämään kehoani ja sen toimivuutta paremmin. Juoksulenkin aikana havaitsen tiettyjä asioita kehostani kuten myös sitten palautuessakin. Myös unenlaatuun ja uneen noin muutenkin juokseminen vaikuttaa. Itselleni sopii iltaisin juokseminen joka väsyttää ja täten saan helpommin unen päästä kiinni.

Juokseminen on tehnyt minusta myös sitkeämmän! Olen erityisen herkkä kivulle ja sellainen epämukavuudesta herkästi valittava, joten juoksemisen myötä olen joutunut opettelemaan epämiellyttävien tunteiden sietämistä. Aina juoksu ei todellakaan kulje ja on kertoja, kun saattaa pistää tai jalat tuntuvat lyijyltä. En kuitenkaan tuossakaan kohtaa pysähdy, vaan jatkan matkaa sitkeästi. Usein juoksemisen aikana kyseiset tuntemukset sitten hälvenevätkin mutta eivät aina. Epämiellyttävyyden sietämisen harjoittelu onkin taito, joka kantaa myös arkielämään. Pitkän matkan juokseminen opettaa omalla tavallaan sietämään elämän vastoinkäymisiä ja auttaa tällaista erityisen kärsimätöntä ihmistä. Jokainen varmasti tietää, että juoksu polttaa tehokkaasti myös kaloreita. Juoksu onkin erinomainen laji painoa pudottaville mutta samalla itse normaalipainoisena joudun tarkkailemaan ettei juokseminen vie liikaa elopainostani. Tästä huolimatta en halua missään nimessä juoksemista lopettaa, vaan pyrin sitten syömään enemmän, jotta energiavajetta ei pääse syntymään!

Juokseminen on myöskin halpa ja helppo harrastus! Vaikka salillekin pääsee nykyään edullisesti parilla kympillä kuukaudessa, ei juokseminen maksa mitään muuta kuin yhdet juoksukengät ja muutamat juoksuvaatteet. Helppous taas näkyy siinä, että voit koska tahansa lähteä lenkille – sen kun astut vaan ovesta ulos. Juoksutreenit eivät vaadi kuin pientä ruokailemisen suunnittelua ja lenkin oikeaa ajoittamista. Harrastus on mahdollista aloittaa millä ikää tahansa ja voin taata, että juoksemiseen voi rakastua vaikka siitä ei olisi koskaan aikaisemmin pitänytkään! Tärkeintä on aloittaa harrastus kevyesti ja muistaa, että juokseminen ei ole mikään nopeuslaji.

Harrastaako moni teistä juoksemista? Mitkä asiat saavat teidät kerta toisensa jälkeen sinne lenkkipolulle?