Kesäiset jäätelösuosikit x 3!

Tällä hetkellä se makea herkku jota useimmiten mieli tekee, on jäätelö. On sanomattakin selvää, että aurinkoiset kelit ovat vaikuttaneet jäätelöhimoihin ja jäätelöhän nyt luonnollisestikin kuuluu kesään. Kuumilla ilmoilla tuo kylmä herkku maistuu aivan taivaalliselta ja vilvoittaa mukavasti. Olenkin viime viikkoina syönyt jäätelöä useampaan otteeseen – välillä jopa monena peräkkäisenä päivänä. Täällä Italiassa gelatotiskit houkuttelevat ja veikkaan, että jo tänään tulee ostettua ensimmäinen tötterö!

Nykyään kauppojen jäätelövalikoima on kovin runsas ja maitoa huonosti sietävienkään ei tarvitse kärvistellä vatsakivuissa. Markkinoilla on useita maidottomia vaihtoehtoja ja sen lisäksi löytyy niin laktoositonta kuin vähälaktoositontakin jäätelöä. Myös proteiinipitoisia jäätelöitä on nykyään tarjolla, joten eipä muuten ole laisinkaan outoa nauttia tuollaista vaikka palauttavaksi treenien jälkeenkin! Kesä ei tunne mitään ruokailusääntöjä ja ainakin itse lepsun myös viikolla niin paljon kuin mieli tekee.

Olen tutustunut jonkin verran erilaisiin jäätelöihin etenkin tässä viime kuukausien aikana ja tänään haluankin jakaa kanssanne ne jäätelösuosikit, joita voin juuri nyt rehellisesti suositella! Joukossa on niin maidotonta, vegaanista kuin vähälaktoosistakin vaihtoehtoa. Mitään sokerittomia nämä jäätelöt eivät siis ole mutta eipä kaiken tarvitse ollakaan. Jos sille linjalle halutaan lähteä, niin jäätelö kannattaa valmistaa alusta loppuun saakka itse. Tarkoitus onkin nyt siis jakaa hyvää kanssanne ja antaa vinkkejä jäätelökesään! Mielelläni kuulen myös teidän suosituksistanne, sillä koko kesä on edessä ja jäätelönkulutus ei varmasti tule ainakaan pienentymään.

LOHILO Salted Caramel (VL, proteiinipitoinen)*

Aivan ensimmäinen suosikkini ei liene tulevan kenellekään yllätyksenä. Lohilon olen maininnut blogissani ennenkin ja tuo jäätelö vei mukanaan oikeastaan jo ensimmäisestä testauskerrasta lähtien! Etenkin Lohilon Salted Caramel on suosikkini ja sitä onneksi myydään lähimmässä K-marketissanikin. Salted Caramel maistuu nimensä mukaisesti suolaiselle karamellille, eli pitää sisällään karamelliraitaa olematta kuitenkaan liian makea. Maku on aivan tajuttoman hyvä ja etenkin silloin kun jäätelön antaa sulaa viitisen minuuttia ennen tarjolle asettamista, muuttuu se vieläkin paremmaksi. Hyvänä kakkosena tulee Lohilon Cookie Dough, joka pitää sisällään ihania tyynymäisiä cookie dough -sattumia sekä suklaakastiketta.

Useampia varmasti kiinnostaa Lohilon ravintosisältö ja niin muuten kiinnosti alun perin itseänikin. Lähinnä pelkäsin maistuvatko jäätelöt esanssille koska Lohilosta puhutaan proteiinijäätelönä ja jos proteiinipatukoitakin mietitään, maistuvat ne ällöttävän keinotekoiselle. Lohilossa maku on mielestäni  kuitenkin kaikkea muuta kuin esanssinen ja se on aidosti herkullinen! Jäätelöt ovat myös vähälaktoosisia ja makeuttamiseen on tosiaan käytetty luonnollisempia aineosia. Esimerkiksi Salted Caramel on makeutettu viinirypäleiden hedelmäsokerilla. Lohilo on loistava jäätelö kaikille hieman kevyempää ja proteiinipitoista vaihtoehtoa hakeville sekä heille, jotka ylistävät pienehköjä pakkauskokoja! Mielestäni tämä 175 g paketti on aivan täydellinen annos yhdelle henkilölle vaikka sen leffan kaveriksi.

Alpro Hasselpähkinäsuklaa kasvisjäätelö (VE, GL, M)*

Toisena tulee sitten ehdottomasti juuri tämän kesän uusi suosikkini, nimittäin Alpron hasselpähkinäsuklaa jäätelö. Kyseinen jäätelö on sataprosenttisen kasvipohjainen, väriaineeton ja sisältää vähemmän sokeria sekä rasvaa. Eikä nyt niinkään se vähäinen sokeri- tai rasvapitoisuus vaan se maku – jäätelö maistuu niin täyteläiselle olematta kuitenkaan liian raskasta. Myös hasselpähkinät puskevat juuri sopivasti mausta esiin, samoin suklaa. Ehkä parasta kuitenkin on, että jäätelö on tosiaan täysin kasvipohjainen eikä aiheuta herkkävatsaisillekaan minkäänlaisia ongelmia.

Purkki on kooltaan juuri sopiva ja siitä riittääkin mukavasti useampaan jäätelötötteröön. Alpro toi tämän uutukaisen kanssa samoihin aikoihin markkinoille myös kookoksen sekä vaniljanmakuisen jäätelön, joista etenkin kookosta voin suositella! Aika loistava yhdistelmä on yhdistää hasselpähkinäsuklaa kookokseen – tyydyttää jäätelöhimon sataprosenttisella varmuudella. Näitä herkkujäätelöitä myydään useammissa hyvin varustelluissa kaupoissa ja varmasti myyntipisteet laajenevat menekin myötä entisestään.

Choice Toffeetuutti (VE, M)

Tämä maidoton ja vegaaninen jäätelösuosikkini on jo viime kesän löytö ja jos oikein muistelen, mainostin kyseistä jäätelöä blogissani jo vuosi sitten? Viime kesänä näitä tötteröitä tuli nimittäin ostettua useampaankin otteeseen lähikaupasta – oikeastaan aina herkkuhimon yllättäessä. Ingmanin Choice jäätelötuutti on siis soijajäätelöä toffeen makuisella kastikkeella, kaakaokuorrutteella sekä maissivohvelilla. Jäätelö ei ole liian makea ja toffeeta on siinä juuri sopivissa määrin. Mikään terveyspommi tämäkään ei kuitenkaan ole, eli kyllä sokeriakin on käytetty ja lisäaineita löytyy. Ravintosisällöstä kuitenkin viis, sillä tärkeintä on, että maku on kohdillaan! Tuutti on myöskin kooltaan aika sopiva, eli ei mikään jätti mutta ei aivan pienikään.

Ingmanin valikoimista löytyy pari muutakin hyvää maidotonta jäätelövaihtoehtoa joista mainittakoon Choicen manteli & kaakao -pakettijäätelö sekä Choicen päärynäpuikko. Nuo kannattaa testata!

Oliko joukossa teille tuttuja jäätelösuosikkeja? Olisi myöskin kiva kuulla jos teillä on vinkata jostain herkullisesta maidottomasta, vegaanisesta tai vähälaktoosisesta jäätelövaihtoehdosta?

Loppuun haluan vinkata vielä toki pari omaa vanhaa reseptiänikin, eli reseptit maidottomiin ja kotitekoisiin jäätelöihin. Nuo ovat aina varma vaihtoehto, sillä tiedät mitä ne pitävät sisällään. Pitääkin kotiin palattua jälleen kehitellä jotain uusia variaatioita, sillä ennen reissua laitoin banaaneja pakkaseen kylmettymään.

Oikein rentouttavaa torstaita ja terveiset Italiasta!

 

*Tuote sponsoroitu

Kuinka olen avannut tunnelukkojani?

Olen kirjoittanut blogissani muutamaankin otteeseen tunnelukoistani – niistä vahvimmista sekä vahvoista. Vahvimpia ja niitä hallitsevimpia lukkojani ovat siis emotionaalinen estyneisyys sekä kaltoin kohtelu. Nuo kyseiset lukot ovat hallinneet elämääni pitkään ja ison osan aikaa jopa tiedostamattani. Oikeastaan vasta kesällä 2016 aloin tutustumaan hieman enemmän tunnelukkoihin ja sen jälkeen olen aiheesta paljon lukenutkin. Tunne lukkosi ja Murra tunnelukkosi ovat ehdottomasti kirjat, joita suosittelen kaikille tunnetyöskentelystä kiinnostuneille! Ne avaavat aika paljon asioita ja etenkin tuo jälkimmäinen Murra tunnelukkosi antavaa loistavia avaimia omaan tunnelukkotyöskentelyyn.

Tunnelukkojen työstäminen lähtee aina lukkojen tunnistamisesta ja hyväksymisestä – siitä, että on valmis kohtaamaan omat lukkonsa ja mahdollisesti myös sen mistä ne ovat peräisin. Tunnelukkokäyttäytyminenhän on kuin lapsen käytöstä, eli palaamme tunnelukon ottaessa vallan ikään kuin niihin lapsuutemme toimintamalleihin. Välillä kun puhutaan siitä, että aikuinen käyttäytyy kuin lapsi, niin tuolloin on kyse nimenomaan tunnelukkokäytöksestä. Itse olen työstänyt lukkojani paljon niin yksin kuin terapiassakin. Aivan ensimmäisenä olen mennyt sinne ruohonjuuritasolle selvittämään mistä lukkoni johtuvat – mitkä ovat ne aiheuttaneet ja missä tilanteissa ajaudun ikään kuin tuon lukkoni valtaan. Hyvänä esimerkkinä emotionaalisen estyneisyyden vahva tunnelukkoni, joka on selkeästi peräisin lapsuuteni perhemallista. Meillä ei ole näytetty tunteita normaalilla tavalla ja siksi omakin tunteiden käsittely on jäänyt ikään kuin vajavaiseksi. Minun on hankala osoittaa suoranaisesti rakkautta tai olla erityisen avoin koska en ole saanut tuollaista mallia kotoa. Suojelen itseäni myös siltä, etten tulisi satutetuksi. Olen oppinut sulkemaan paljon tunteita sisälleni tai vastaavasti tuomaan ne ulos reaktiivisella tavalla räjähtäen.

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko ei ole se helpoin lukko. Vaikka olenkin opetellut tunteiden julki tuomista ja sitä, että olisin aina tunteistani rehellinen, ajaa ihmisten tietynlainen käytös minut herkästi tuohon samaan estyneeseen olotilaan, jolla pyrin suojelemaan itseäni. Joskus tuo on reaktiivista räjähtämistä tai toisinaan itseensä käpertymistä. Lukkojaan ei ole periaatteessa tarkoitus hallita eli meidän ei tule tukahduttaa mitään itsessämme mutta ongelmallisen käyttäytymisen pois sulkeminen on tärkeää. Nykyään opettelenkin sitä, että tiedostan tilanteet, joissa lukko menee päälle. Tiedostaminen taas vaikuttaa tapoihini toimia ja ehdin ajatella ennen kuin jo reagoin kuin lapsi. Tämä ehkä kuulostaa monimutkaisemmalta kuin onkaan mutta tärkeintä on oppia olemaan hetkessä ja tiedostamaan ne sen hetken tuomat tuntemukset.

Kaltoin kohtelu on toinen vahvimmista tunnelukoistani ja se on todentunut elämässäni myöskin hyvin selkeällä tavalla. Etenkin miessuhteissa koen herkästi vetoa vääränlaisiin miehiin, jotka kohtelevat minua huonosti tai saatan kohdella jopa heitä huonosti. Ja kuten taannoisessa ystävyys postauksessa mainitsin, en aikanaan kohdellut ystäviänikään kovin hyvin. Tuonkin olen ymmärtänyt näin vasta jälkeenpäin, että käytökseni toimia välinpitämättömästi ja tunteettomasti on johtunut siitä, että olen ylikompensoinut lukkoani. On ollut myös tapauksia että luotankin yhtäkkiä johonkin ihmiseen aivan sokeasti enkä uskalla katsoa totuutta silmiin. Kaltoin kohtelun tunnelukko saattaa tosiaan aiheuttaa monenlaisia ihmissuhdeongelmia, joiden tiedostamiseen minulla on mennyt aikaa. Ei ole helppoa vaan päättää että kiinnostuukin täysin erilaisista miehistä tai kokee vetoa erilaiseen ihmistyyppiin. Luotan kuitenkin siihen, että se muutos joka minussa on tapahtunut, tulee näkymään myös tulevaisuuden miessuhteissani. Oma prosessini vaikuttaa siihen miten näen ihmiset ja ihmissuhteet – millaista käytöstä hyväksyn itseäni kohtaan ja kuinka kohtelen muita ihmisiä.

Tällä hetkellä koen, että tunnelukkoni eivät hallitse minua samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tietoisuus on tehnyt paljon vaikka toki lukkoni ovat osa minua ja tulevat varmaan aina olemaan. Olen kuitenkin hyväksynyt menneisyyteni ja ymmärtänyt sen, ettei tuo tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä. Lukkojen kanssa elämään oppiminen on kuitenkin jatkuvaa työstämistä – sitä että ajattelee enemmän uusien ihmissuhteiden kohdalla ettei menisi suoraan siihen vanhaan lankaan. Emotionaalisen estyneisyyden kanssa olen joutunut harjoittelemaan tunteiden purkamista. Tähän terapia on ollut aivan loistava avain, sillä siellä olen todella rohjennut avaamaan syvempiäkin haavojani. Olen oppinut ettei tunteiden patoaminen tee koskaan hyvää vaan päinvastoin – juuri se tekee minulle hallaa. Näissä asioissa onkin kyse hyvin pitkäjänteisestä työskentelystä itsensä kanssa. Silmiä räpsäyttämällä asiat eivät muutu vaan työskentelemällä itsensä kanssa rohkeasti ja pitkäjänteisesti.

Joku teistä toivoi tätä postausta minulta ja nyt toivonkin, että siitä oli kenties rohkaisua muille tunnelukkojensa kanssa painiville. Tärkeintä elämässä on elää tässä hetkessä ja mennä eteenpäin. Vaikka tunnelukot ovat menneisyydestämme, ei niitä ole mitään järkeä jäädä märehtimään vaan ennemmin rakentavasti opetella uusia tapoja toimia ja kuunnella itseään sekä reaktioitaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla jos joku muukin on saanut lukkojaan auki? Millainen työskentelytapa teillä on toiminut?