Välillä on lupa itkeä

Itkeminen on tunnereaktio, jota vastaan taistellaan mielestäni aivan liikaa. Jos mietitään itkua verrattuna nauruun, niin samalla tavallahan se vapauttaa. Miksi itkeminen silti edelleen koetaan niin usein noloksi asiaksi tai jopa heikkouden merkiksi? Tätä pohdin välillä itsekin, sillä minä itkisin herkästi jos vain sallisin sen itselleni. Lukuisia kertoja olen kuitenkin ollut tilanteessa jossa puren hammasta sen sijaan, että antaisin kyynelten tulvia valtoimenaan. Jollain kummalla tavalla se nimittäin tuntuu emotionaalisesti helpommalle pysyä kasassa kuin antautua tunnereaktion valtaan. Ehkä siihen liittyy jopa jotain pelkoa siitä, ettei kykene hallitsemaan tunteitaan ja se itse rakennettu kontrolli katoaa?

Minulla oli aivan vasta muutaman kuukauden ajanjakso etten itkenyt ollenkaan. Kirjoitin tuosta joku aika sitten blogissakin kuinka kadotin yhteyden sisimpääni. On jännä miten huomaamatta sitä saattaa ajautua tunteettomaan tilaan, jossa tietyt tunteet jopa kieltää itseltään. Itkeminen on yksi näistä tunnereaktioista, jonka minäkin herkästi kiellän. Kun päätän, etten anna kenenkään satuttaa ja olen vahva ihminen, samalla katkaisen jonkinlaisen yhteyden sisäiseen herkkyyteeni. Kun ei ole yhteydessä omiin tunteisiin, sitä muuttuu ikään kuin vahingossa kovemmaksi. Huomasin tämän todella konkreettisesti terapiassa, sillä meni useampi kerta etten itkenyt ollenkaan vaikka puhuimme vaikeistakin asioista. Vaikka terapeuttini kysyi minulta, miltä tuntuu kun mietit tuota kyseistä tilannetta tai puhut siitä, en osannut sanoa – tai vastaukseni oli usein etten tiedä, ehkä pahalta mutta en kyennyt tuntemaan mitään. Siinä kohtaa kun lopulta murruin, koin suunnatonta vapauden ja keveyden tunnetta. Tuntui kuin jotain raskasta olisi otettu harteiltani ja tajusin jälleen kerran sen, kuinka tärkeää on säilyttää yhteys omiin tunteisiinsa. Se, että itkee silloin kun itkettää tai nauraa kun naurattaa on rehellisesti sanottuna yksi avain parempaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Itkeminenkään ei ole paha tunnereaktio, vaan se on erittäin tärkeä väylä purkaa tunteitaan.

Itkemisen merkitys terveydelle onkin hyvin tärkeä. Itkun pidättely aiheuttaa meissä usein tunteiden kieltämistä ja sen myötä johtaa ahdistukseen, stressiin, masennukseen tai jopa fyysiseen oireiluun. Veikkaan, että useampi teistäkin tietää nämä seikat mutta silti itkemiseen liittyy niin usein vaikeutta. Uskoisin että tähän vaikuttaa pitkälti kasvatus ja se, kuinka vuosikymmeniä itku on mielletty johonkin epämiellyttävään. Lapset kasvatetaan välttelemään itkemistä kehottamalla reippauteen. Pojilta itkeminen lienee kielletty lähes kokonaan ja nämä tunteisiin liittyvät reaktiot mielletään enemmän tyttöjen ”oikuiksi”. Itse todella toivon, että tämä on vuosien saatossa muuttumassa, sillä tietenkin kaikilla on oikeus tunteiden näyttämiseen sukupuolesta riippumatta. Ja ylipäänsä ei ole vahvuutta olla näyttämättä tunteitaan. Se ettei koskaan itke ihmisten edessä tai harvoin yksinkään, ei tee ihmisestä mielestäni millään tavalla vahvempaa. Joskus suurinta vahvuutta on kohdata heikkoutensa ja myöntää ne.

 

Konkreettinen huomio jonka olen viime aikoina tehnyt, on että itkeminen todella vapauttaa. Itkun jälkeen olo on niin kevyen puhdas ja tuntuu kuin kaikki se sisäinen ahdistus valuisi kyynelinä ulos. Olen myös huomannut, että ystävän kanssa yhdessä tunteiden purkaminen itkun kautta lähentää. Itku murtaa usein ihmisten väliltä jotain sellaista näkymätöntä ja vahvistaa sitä tunnetta, että tämän ihmisen seurassa voin olla täysin oma itseni. Toisinaan mietin sitäkin, miksi ihmisten välillä on niin paljon näkymätöntä muuria? Jos nimittäin mietitään, että olisimme avoimia toisillemme emmekä pelaisi ihmissuhteissa mitään pelejä – kuinka paljon onnellisempia olisimmekaan? Itselleni on enemmän kuin tärkeää, että esimerkiksi seuraava parisuhde voisi olla avoin ja rehellinen. Yksi tärkeimmistä kriteereistä kumppanin suhteen onkin se, että tuo ihminen jonka kanssa seuraavan kerran suhdetta rakennan, kykenee peilaamaan itseään ja on valmis kehittämään heikkouksiaan.

Elämä on arjessa usein niin hektistä, että ihmisen on helppo katkaista kiireessä tunneyhteys itseensä. Kun tunneyhteys katkeaa, katoaa myös kyky kokea aitoja tunteita. Uskon, että usein myös kiire ajaa meitä siihen olotilaan jossa ei ole aikaa kuunnella miltä minusta tuntuu. Kun tuollainen olotila jatkuu pitkään, ajaudumme vaan kauemmas ja kauemmas siitä yhteydestä, joka tekee meistä tuntevia ihmisiä. Tuo on oikeasti aika pelottavaa mutta pelottavan moni ihminen ei itke juuri koskaan.

Millaisia ajatuksia itkeminen sinussa herättää? Tai koska olet viimeksi purkanut tunteitasi kyynelten kautta?

 

Kuvat: Iines / edit: minä 

Pizza gluteenittomalla pohjalla

Pizza on yksi suosikki tavoistani herkutella. Tai aina ei välttämättä tarvitse puhua edes varsinaisesta herkuttelusta, sillä pizzastakin on mahdollista loihtia terveellinen. Paljonhan on kyse siitä, mihin pohja valmistetaan ja millaisin täyttein pizza koristellaan. Minun on nyt rehellisesti pakko myöntää, etten kykenisi syömään mitään kebabravintoloissa valmistettua rasvassa uivaa muutaman euron tonnikala-ananas pizzaa, vaan minulle hyvä pizza on laadukkaisiin täytteisiin valmistettu ja maultaan jotain muuta kuin rasvalta maistuva. En itse asiassa edes miellä pizzaa erittäin rasvaiseen tai ”roskaruokaan”, koska kyse on todella pitkälti siitä, millaisen pizzan valitset tai päätät valmistaa.

Omassa taloudessani pizzaa tulee valmistettua nykyään valitettavan harvoin. Herkemmin sitä syö sen pizzansa valmiina ravintolassa kuin ostaa kaikki tarpeet kotiin. Pizzan valmistaminen on kuitenkin niitä juttuja, joka kuulostaa hankalammalta kuin onkaan. Muistin tämän nimittäin jälleen eilen, kun päätin viettää sitä kuuluisaa pizzaperjantaita. Ostinkin kaikki täytteet kotiin ja oivalsin, että tämähän kävikin aivan käden käänteessä! Valmistin pizzan gluteenittomaan pohjaan, jonka tein alusta alkaen itse. Valmiit pohjat ovat itselleni sellainen iso ei, koska pohjan loihtiminen on yksi helpoimmista osuuksista pizzan valmistuksessa. Täytteiksi valikoin suosikkejani pinaattia, laktoositonta vuohenjuustoa, mansikoita sekä avokadoa. Yksi juttu, jonka kuitenkin unohdin kaupassa käydessäni täysin, oli juustoraaste argh! Elämäni ensimmäistä kertaa siis valmistin juustoraastettoman pizzan, josta on muuten pakko sanoa, että yllätyin positiivisesti. Ehkä vuohenjuusto pelasti tilanteen mutta ei ihme kyllä maistunut sille, että jotain todella oleellista olisi puuttunut.

GLUTEENITON VUOHENJUUSTO-MANSIKKA PIZZA

  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl kädenlämpöistä kaurajuomaa (tai vettä)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • Ripaus suolaa
  • 4 dl gluteenittomia jauhoja (sekoitin tattari, manteli sekä kaurajauhoja)

Täytteet:

  • Mansikoita
  • Tomaattimurskaa
  • Laktoositonta vuohenjuustoa
  • Pari avokadoa
  • Mustapippuria
  • Oreganoa
  • Tuoretta pinaattia
  • Juustoraastetta

Alkuun valmistetaan pohja kaatamalla kädenlämpöinen kaurajuoma (tai muu neste) muovikulhoon, johon lisätään leivinjauhe sekä suola. Sekoitetaan ja lisätään oliiviöljy. Lopuksi joukkoon kaadetaan jauhot pienissä erissä, mieluiten siivilän läpi. Itse käytin omatekoista jauhoseosta, eli laitoin n. 2 dl tattarijauhoja, 1 dl mantelijauhoja sekä 1 dl kaurajauhoja. Mitään yhtä oikeaa kaavaa tähän jauhojen suhteuttamiseen ei ole, eli kannattaa mennä vähän sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Jos taikina tarttuu edelleen tuon 4 dl jälkeen käsiin, niin lisää joukkoon vielä pienissä erissä jauhoja niin kauan, että taikina on vaivattavissa ilman tarttumista. Tuo tarttuminenkin on hyvin pitkälti kiinni siitä, mitä jauhoja käytät. Kun taikina on valmis, annetaan sen kohota leivinliinan alla noin 10 minuutin ajan.

Kun pohja kohoaa, valmistetaan täytteet siivuttamalla reilu määrä mansikoita, pari avokadoa sekä n. 90 g vuohenjuustoa. Siinä vaiheessa kun pohja on kohonnut riittävästi, levitetään se leivinpaperin päälle pellille pyöreään muotoon. Itse tykkään tehdä pohjasta erittäin ohuen, mutta tässä ollaan jälleen makuasioiden äärellä. Kun pohja on itselleen mieluisan paksuinen, levitetään sen päälle tomaattipyree/murska. Jos olisin muistanut juustoraasteen, olisin ripotellut sitä jo tässä kohtaa hieman tomaattimurskan päälle. Raasteen päälle lisätään täytteet ja lopuksi ripotellaan pizzan päälle mausteista mustapippuri ja oregano. Myös juustoraastetta kannattaa lisätä vielä aivan lopuksi, jolloin se viimeistelee pizzan. Paistetaan uunin keskitasossa 180 asteessa noin puoli tuntia. Kun pizza on valmista, ripotellaan päälle tuoretta pinaattia oman maun mukaan. Myös rucola toimii erinomaisesti pinaatin korvikkeena!

Eipä muuta kuin oikein rentouttavaa lauantaita jokaiselle! Itse suuntaan aivan näillä näppäimillä juoksulenkille sillä ilma on jälleen mitä parhain. Muuten luvassa on oikein rento viikonloppu ilman sen suurempia suunnitelmia, mikä tekee välillä enemmän kuin hyvää!