Parasta juuri nyt

Pyrin nykyään elämässä yleiseen positiiviseen ajattelutapaan. Vaikka minulta löytyykin se pessimistisyyden tunnelukko, sen tiedostaminen on saanut minut pyrkimään täysin toiseen suuntaan. Toki edelleen on asioita, joiden suhteen en välttämättä ole aina se optimistisin mutta pyrin ylläpitämään elämässäni hyvää yleisvirettä. Kun ylläpidän hyvää yleisfiilistä, on arkikin sujuvampaa. Niin hassulta kun se ehkä jonkun korvaan kuulostaakin, aloitan nykyään päiväni miettimällä kolme asiaa, jotka ovat elämässäni juuri nyt hyvin. Tuo toimii ainakin minulle vaikka missään nimessä se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi tuntea myös kurjia tunteita jos jokin antaa niille aihetta. Kuitenkin sellainen yleinen optimistisuus on se, jota haluan elämässäni vaalia. Uskon nimittäin, että asenne ratkaisee aina, on kyse mistä tahansa asiasta.

Tänään haluan jakaa kanssanne yhdeksän asiaa, joista olen iloinen juuri nyt. Joukossa on niin pieniä arkisia juttuja kuin sitten hieman suurempiakin kokonaisuuksia.

Ensi viikolla lähden Malediiveille! 

Tämä matka tuli suhteellisen extempore tai oikeastaan reissua oli kyllä suunniteltu mutta kohde vaihtui lennossa kaupunkilomasta paratiisiin. En kuitenkaan heittäydy reissussa täysin reporangaksi, eli teen kyllä tuolta käsin töitä jonka vuoksi tännekin on luvassa tulevan viikon lopulta lähtien upeita maisemia ja fiiliksiäni Malediiveilta käsin. Tuskin maltan odottaa, sillä onhan kyseessä kuitenkin aikamoinen paratiisisaari enkä ole käynyt tuolla koskaan aikaisemmin. Lupaan päivitellä myös Insta Storieta aktiivisemmin, joten jos et vielä minua tuolla seuraile niin löydyn sieltä nimimerkillä @judezzi.

Juoksulenkit ulkosalla.

Nyt kun lumet ovat sulaneet teiltä ja aurinko paistaa, on ollut aivan ihana aloittaa lenkkeilykausi. Ei sillä, juoksin kyllä läpi talven mutta salin juoksumatolla. Olen nykyään todella laiska talvijuoksija, sillä inhoan kylmyyttä ja muutenkin pelkään hengitystieinfektioita joille kylmässä ilmassa juokseminen altistaa. Ulkona juokseminen on kivoilla keleillä kyllä niin paljon mieluisampaa kuin sen juoksumaton kuluttaminen. 45 minuuttia menee aivan hujauksessa ja keho saa hyvinkin erilaista vastusta maastosta.

Tennarit!

Yksi parhaista jutuista keväässä on se, että on lupa jälleen siirtyä käyttämään tennareita. Nilkat paljaana en vielä uskalla kulkea mutta kohta sekin on taas mahdollista! Tällaiselle mukavuudenhaluiselle ihmiselle tennarit ovat aivan parhautta ja raskaiden talvikenkien jälkeen on niin ihanaa siirtyä kevyempään meininkiin. Tennareista omia suosikkejani ovat Vansit ja Adidakset.

Ystävät.

Tällä hetkellä elämässäni on niin huikeita tyyppejä, etten voi olla kuin kiitollinen. Ystäväpiirini on nykyään todella tiivis ja läheinen, jonka vuoksi sitä kokeekin jatkuvasti sellaista tietynlaista turvallisuudentunnetta. Aina rinnalla on ihmisiä, jotka tukevat vaikean paikan tullen mutta osaavat myös iloita onnistumisistasi. On mahtavaa myöskin tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on – vikoineen päivineen. Ehkä osaan siksi olla tästä niin kiitollinen, sillä aina elämässäni ei tosiaan ole ollut samanlaista verkostoa. Tuskin maltan odottaa kesää ja kaikkia yhteisiä reissuja sekä illanviettoja, joita ystävieni kanssa on jaettavana!

Elämän tärkeät oivallukset.

Rakastan sitä tunnetta, kun oivallan itsestäni tai elämästä jotain erittäin tärkeää. Vaikka välillä noiden oivallusten syntymiseen vaaditaan muutama kyynel ja kipeä asioiden kohtaaminen, on palkinto silti mieletön. Sanoisin, että asioiden käsittelyn kautta syntyvä vapautumisen tunne on se, joka tekee onnelliseksi – se keventää sitä taakkaa, jota repussaan kantaa. Tällä hetkellä prosessoin elämässäni niin paljon asioita, että tämä on tietyllä tapaa itselleni sellaista uuden kasvun aikaa ja en voi kuin iloita siitä, että olen rohjennut tähän prosessiin lähteä!

Luomu kurkumalatte!

Hurahdin ensin matcha latteen mutta tämä viimeisin hurahdukseni on kotona valmistettu kurkumalatte eli golden milk. Valmistan lattea nykyään päivittäin yhden kupillisen, tavallisesti iltapäivisin. Latten valmistaminen on todella helppoa, eli kiehautetaan muutama desilitra kaurajuomaa, johon sekoitetaan luomu kurkumiinijauhetta. Itselläni on ollut käytössä blogin kautta testiin saatu Viridian merkkinen jauhe, mutta yhtä hyvin kurkumalatte toki onnistuu ihan vaan mausteeseenkin valmistettuna. Kurkumiinihan hillitsee tulehduksia, jonka vuoksi se on aivan erinomainen vastustuskyvyn ylläpitäjä!

Keväthiukset.

Lähinnä siis se, että hiukset eivät ole enää sähköiset vaan ne ovat todella hyvinvoivat – pitkät, vahvat ja kiiltävät. Omalla kohdallani ilmasto kyllä vaikuttaa hiusten kuntoon ja tällä hetkellä tukka onkin oikeastaan aika täydellinen kunnoltaan. Väri on juuri nyt todella tumma eli musta mutta ehkä kesää kohden mentäessä saatan raidoittaa sitä hieman? Yhtä vaaleaan en aio palata kuin viime kesänä, sillä hiukseni kuivuvat runsaasta raidoituksesta jopa haastavan paljon. Ehkä kuitenkin muutamat keventävät raidat sinne tänne voisivat olla paikallaan?

Lähiaikoina toteutuvat blogiyhteistyöt.

Koska kirjoitan blogia työkseni, kuuluvat kaupalliset yhteistyöt blogini sisältöön mutta kuitenkin sopivissa määrin. Seuraavien kuukausien sisään on tulossa yhteistöitä, joista olen erityisen innoissani ja toivon, että myös te innostutte niistä. Tiedän, että kaupalliset kampanjat aiheuttavat närää osassa – ja näin tulee varmaan aina olemaan – mutta toivoisin, että merkintä ”kaupallinen yhteistyö” ei tulevaisuudessa muuttaisi lukijan suhtautumista tekstiin tai sen sisältöön ainakaan kovin radikaalisti. Itse esimerkiksi myyn yhteistöitä myös itsenäisesti ja aina silloin lähestyn nimenomaan niitä yrityksiä, joiden tuotteita minulla on jo käytössä ja joiden palveluja olen saattanut suosia jopa vuosia. Kyse ei siis ole rahan kiilto silmissä tehdyistä kampanjoista, vaan siellä takana seison minä täysin omalla persoonallani.

Sävyttävät huulivoiteet

Viime kuukausina on tullut käytettyä jatkuvasti vähemmän ja vähemmän huulipunia. Kun huulipunia ei hetkeen käytä, näyttää sitä yhtäkkiä kovin meikatulta ja ”vieraalta” jos sitä huulensa sattumoisin meikkaakin. Ennen rajasin huuleni päivittäin ja huulipuna oli tosiaan se meikkini ehdoton kulmakivi mutta toista se on nykyään. Välillä ehkä toivoisin, että jaksaisin panostaa mutta tällä hetkellä eniten tulee käytettyä ehdottomasti sävyttäviä huulivoiteita. Suosikkini on Stockalla myytävä Hydracolor sävyssä 22 mutta kaikenlaisia kevyen värisävyn omaavia huulivoide vinkkejä otetaan vastaan!

Kengät Adidas / Housut Zara / Neule H&M / Laukku *MOIMOI (*saatu) / Kaulakoru Pernille & Corydon / Aurinkolasit Ray-Ban

Toivottavasti postaukseni innosti myös teitä ajattelemaan tämän hetken parhaita juttuja! Oliko joukossa ehkä jotain sellaista, josta sinäkin tällä hetkellä iloitset? 

Oikein aurinkoista keskiviikkoa!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Intuitio, tunteet vai järki?

Intuitio, tunteet ja järki ovat elementtejä, jotka usein ohjailevat päätöksiämme koskien esimerkiksi ihmissuhteita, työpaikan valintaa tai jopa arjen pieniä päätöksiä. Se mikä noista kolmesta ohjaa meitä vahvimmin, on useimmiten opittua. Olen maininnut tästä ennenkin mutta olen tosiaan tunneihminen – välillä jopa liikaakin, jonka seurauksena unohdan järjen enkä kuuntele sisäistä ääntäni joka varoittaa esimerkiksi petollisesta ihmissuhteesta. Jos tunne on vahva, olen ikään kuin niin sen tunteen sokaisema etten suostu kuuntelemaan järkeä vaikka tiedostaisinkin ne mahdolliset kompastuskivet. Välillä oikein säikähdän itseäni kuinka herkästi ajaudun tuollaiseen tunteiden sokaisemaan tilaan, josta alas tullaan pohjakosketuksen kautta. Toisaalta samaan aikaan olen analyyttinen ihminen – niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Jos tunne ei ole minussa vahvana, olen analyyttisempi. Tuolloin järjelle nimittäin jää se oma tila, kun tunne ei ole hallitsevana elementtinä.

Intuitiivisuus puolestaan mielletään varmasti enemmän tunteiden puolelle, koska kyllähän intuitiivisuus ilmenee oikeastaan aina tunteiden kautta. Meille tulee esimerkiksi selittämätön tunne siitä, että saamamme uusi työpaikka ei olekaan se oikea, jonka seurauksena alamme pohtimaan luotammeko järkeen vai intuitiiviseen tunteeseen. Itse olen lukuisia kertoja kyseenalaistanut intuitiota, sillä se perustuu niin pitkälti tunteeseen mutta samaan aikaan ajattelen sen olevan sisäinen äänemme, jonka usein vaimennamme. Uskon siis intuitiiviseen tapaan kokea asioita ja jos minulla on vahva intuitio jostain, harvoin pääsen tuosta tunteesta eroon. Yksi hyvä esimerkki tähän väliin ihmissuhteesta, jonka suhteen minulla on aina ollut jollain tavalla huono intuitio. Kyseinen ihminen ei ole siis läheisimpiä ystäviäni mutta on kaveri tai tuttava. Olemme tunteneet jo vuosia mutta tästä huolimatta tunteeni häntä kohtaan vaihtelevat. Välillä hän on nimittäin todella mukava, jolloin unohdan sen intuitiivisen varoittavan äänen, kunnes taas tulee kerta että hän töksäyttää jotain sellaista, joka saa minut miettimään haluanko elämääni tuollaista ihmistä? Sitä on hankala selittää mutta kyseinen ihminen aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia ja olenkin usein miettinyt, onko intuitioni syynä sille ettei tämä ihmissuhde ole koskaan edennyt ystävyyden tasolle? Suojeleeko sisäinen ääneni minua tältä ihmiseltä joka ehkä satuttaisi minua pitkässä juoksussa?

Olen usein miettinyt, kumman arvotan korkeammalle, järjen vai tunteet. Vaikka tavallaan olen aina ollut sinällään järkevä ihminen, että seison jalat maassa ja pohdin asioita analyyttisesti, niin silti tunteet hyvin usein ottavat minussa sitä hallitsevaa roolia. Siinähän ei sinällään ole mitään pahaa tai väärää mutta oma tavoitteeni on jatkoa ajatellen vahvistaa minussa myös sitä järjen äänen kuuntelemisen taitoa. Ikään kuin vastuuntuntoa siitä, että olen itse vastuussa tunteistani ja siitä mihin tunteet minua ohjaavat. Toisaalta se toinen ääripää jossa mennään pelkällä järjellä, on mielestäni pelottavan kylmä ja kova. Kun järki hallitsee saattaa sitä helposti kadottaa yhteyden omiin tunteisiinsa, kun elämää elää ikään kuin järjellä suorittaen. Minulla on kokemusta myös tunteiden tukahduttamisesta ja siitä, että olen pyrkinyt elämään ns. tunteettomasti. Tuo ääripää on todella ahdistava ja varsinkin luontaisesti paljon tuntevalle ihmiselle kyseinen olotila huomattavia määriä energiaa vievä.

Uskon loppupeleissä ehkä sellaiseen tunteiden, järjen ja intuition tasapainoon. Siihen, että ihmisen on hyvä olla yhteydessä omiin tunteisiinsa kuitenkaan järkeä unohtamatta. Etenkin vastuunkanto on korostunut itselleni terapian myötä, jonka suhteen olen oivaltanut sen että olen vastuussa myös tunteistani ja esimerkiksi tunnereaktioistani. Se, että päätän lähteä mukaan siihen ihmissuhteeseen joka näyttää punaista valoa jo alkumetreillä, on minun päätökseni ja tuolloin minun tulee ottaa myös vastuu ihmissuhteesta. Liian usein olen tehnyt sitä, että olen sysännyt vastuun toisen niskoille siinä kohtaa, kun homma on epäonnistunut – ikään kuin ottanut sellaisen roolin, että mies on ääliö vaikka todellisuudessa olen itse lähtenyt mukaan epäilyttävään ihmissuhdekuvioon. Tässä itse asiassa yksi syy jonka vuoksi kyseenalaistan myös tunteitani enkä todellakaan voi ajatella niin, että tunne kertoo minulle aina, mikä on oikein tai väärin. Välillä kun on tilanteita, joissa se tunne on ikään kuin vääristynyt, eli esimerkiksi miessuhteissa haet sille lapsuuden tunnevajeellesi tyydytystä tai tiedostamattasi metsästät miehistä niitä ominaisuuksia, joita emotionaalisesti etäinen isäsuhteesi on sinussa vahvistanut.

Tavallaan yksinkertaisia asioita, mutta loppupeleissä kuitenkin niin haastavia. Veikkaan, että moni muukin välillä kamppailee sen kanssa luottaako tunteeseen vai mennäkö järki edellä kohti päätöksiä. Itse kamppailen näiden kahden asian välimaastossa useinkin, sillä tietyllä tapaa tietoisuus itsestä ja omasta historiasta sekä sen vaikutuksista minuun, on lisännyt tapaa kyseenalaistaa niitä omia tuntemuksia. Tai tavallaan ihmissuhteissa kun tiedostaa ne omat kompastuskivensä ja mieltymyksensä, ei halua enää mennä sen saman tunteen sokaisemana päin punaista. Tosin tässäkin on varmasti se, että tiedostamisen tultua voimaan ihminen alkaa tarkastelemaan käyttäytymistään eri tavoin mikä taas vaikuttaa siihen, etteivät ne menneisyyden traumat enää hallitse meitä samalla tavalla kuin ne ovat silloin hallinneet, kun emme ole olleet tietoisia. Tietoisuus siis omalla tavallaan vie meitä eteenpäin, sillä sen avulla kykenemme irrottamaan ehkä vanhoista tavoista ja toimintamalleista myös ihmissuhteiden saralla.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä te ajattelette, luotatteko enemmän järkeen vai tunteisiin? Uskotteko intuitioon ja siihen, että joku sisäinen voima kertoo teille kumpi suunta on oikea?

 

Kuvat: Iines / edit: minä