Perjantai kanssani

8.45 Herätyskello soi ensimmäisen kerran, käännän kylkeä ja painan sen pois. Tiedän, että viisitoista minuuttia vielä aikaa nukkua, joten uskallan painaa silmät kiinni.

9.00 Herätyskello soi toisen kerran ja tämä on minulle se merkki siitä, että nyt on herättävä. Katsoin edellisenä yönä lähes yhteen saakka TAAS Luciferia, koska en yksinkertaisesti malttanut lopettaa! Vasta siinä kohtaa, kun silmät luppasivat todenteolla oli televisio pakko sulkea.

9.15 Vartti menee siihen, että heräilen. Selailen vuoteessa somea ja vastailen aikaisin aamulla tulleisiin whatsApp viesteihin.

9.20 Nousen ylös, petaan sängyn ja marssin vessaan. Hampaiden pesu, kasvovedellä kasvojen puhdistus, pyykkikoneen pyörimään laittaminen ja tukan harjaaminen – näitä perus aamurutiineja.

9.30 Laitan kahvin tippumaan ja valmistelen aamiaista. Laitoin edellisenä iltana Voimaruoan kookoksen makuisen 360 -proteiinisekoituksen kaurajuoman kanssa sekaisin ja yöksi jääkaappiin turpoamaan. Nyt tuo tuorepuuro on valmista ja on aika sulattaa sen päälle marjat. Puuhastelun ohessa juon aamun ensimmäiset vesilasilliset ja nappaan Argisanin, probiootit sekä D-vitamiinin. Otan vitamiinit muuten aina erissä päivän mittaan välttääkseni pahoinvoinnin.

9.45 Aamiainen on valmista, nappaan siitä kuvat ja tulen tähän koneen äärelle kirjoittamaan tätä sekä kurkkaan samalla sähköpostit. Oikoluen eilen kirjoittamani, tänään julkaistavan postauksen ja alan valmistelemaan kuvausympäristöä päivän tekstin kuvia varten. Kohta asunto on aivan mullin mallin, tiedän sen…

10.35 Päivän blogikuvat on nyt kuvattu ja alankin siirtämään niitä koneelle sekä editoimaan. Samalla viimeistelen tekstin lisäämällä kuvat sen joukkoon.

11.10 Blogiteksti julkaistu ja on aika siirtyä kuvaamaan eräälle asiakkaalle somemainonnan kuvia. Valmistelen rekvisiitan esille ja alan kuvaamaan.

11.55 Yksi setti kuvia on nyt kuvattu ja on meikkaamisen aika. Meikkauksen lomassa laitan pyykit kuivumaan, siivoilen pahimpia kuvaussotkuja, syön banaanin, kuvaan muutaman kuvan tähän postaukseen ja laulan Nylon Beatia biisien mukana ”Anna mulle autosi sun…”.

12.40 Lähden kävelemään kohti Vaasankadun Rootsia ja sen lähimaastoa. Meillä on treffit Iineksen kanssa, eli kuvaamme toisistamme asukuvat ja tietysti turistaan niitä näitä. Sormet jäässä kuvaillaan, sillä tänään on vähän pakkasta!

13.20 Onnistuneiden otosten jälkeen siirrytään Vaasankadun Roots -kahvilaan, jossa aloitetaan töiden tekeminen. Nappaan tiskiltä kuuden euron vihersmoothien ja juon sitä töiden lomassa. Kirjoitan blogitekstejä, vastaan sähköposteihin, editoin kuvia, lisään muutaman kuvan Instagramiin sekä teen ylipäänsä kaikkea blogiin liittyvää.

15.05 Kaivan laukustani raakapatukan ja syön sen. Jos joku ihmettelee miksi en syönyt lounasta Rootsissa niin ihan puhtaasti säästösyistä. Oltiin eilenkin Iineksen kanssa kyseisessä kahvilassa ja silloin söin lounaan, joten tänään päätän pihistellä ja sinnitellä kotiin saakka. Jatkan töitä enkä malttaisi millään keskeyttää hommia ja lähteä kotiin päin…

16.20 Vihdoin lähden Rootsista kotia kohden, Iines lähti jo aikaisemmin. Tässä kohtaa alkaa olemaan jo aikamoinen nälkä, joten poikkean S-Marketissa hakemassa muutaman puuttuvan raaka-aineen ruokaa varten ja tarttuuhan sieltä mukaan vähän jotain muutakin tarpeellista.

17.05 Kotona ollaan, joten puran kauppakassit sekä tiskaan. Nappaan ensihätään pari kauraleipää avokadolla, mustapippurilla ja tomaatilla.

17.25 Valmistan kreikkalaishenkisen salaatin ja vastailen samalla viesteihin whats apissa. Virittelen Netflixin päälle ja vihdoin pääsen sängylle pelkästään rentoilemaan. Katson jälleen Luciferia ja nyt muuten alkoi kolmas tuotantokausi! Santsaan salaattia lisää ja lopulta olenkin jo todella täynnä – fetaähkyt!

18.45 Keskeytän Luciferin hetkeksi, kun ystäviltä tulee viestejä. Äänitän ääniviestiä sekä vastailen messengerissä viesteihin. Päädyn myös blogin puolelle ja alan kirjoittamaan tätä juttua jotta päivän ohjelma pysyy ajan tasalla.

19.25 Kirjoittelusta siirrynkin selaamaan blogiportaalien etusivut läpi ja oman portaalimme etusivun kautta inspiroidun kirjoittamaan hetken mielijohteesta blogiini päivän toisen postauksen koskien painoa ja sitä, miksi muiden paino on niin monelle ongelma (teksti täällä). Kirjoitan juttua ja editoin siihen muutamat kuvat. Hommien ohessa keitän myös teetä sekä syön pari mandariinia.

20.45 Juttu on valmis julkaistavaksi, joten antaa mennä! Tässä kohtaa laitan koneen taas pois ja jatkan Luciferin katsomista. Venytän vielä hieman suihkuun menoa sillä en nyt vielä mitenkään jaksaisi…

22.05 Nyt suihkuun! Tämä on itselleni myös merkki siitä, että alan rauhoittumaan iltapuuhiin. Kuluneen viikon ajan olen ollut hieman puolikuntoinen, joten olen ylipäänsä tavallista väsyneempi. Huomenna olisi kuitenkin viikon tauon jälkeen tarkoitus mennä jälleen treenaamaan, joten ajattelin nukkua hyvät yöunet. Nappaan vitamiineja sekä laitan teeveden kiehumaan – jos nyt vielä kupillinen kofeiinitonta ja siinä ohessa pieni määrä GO ON -soijarahkaa punaherukoilla.

22.20 Puuhastelen kaikenlaista, kuten siivoilen, tiskaan salaatin valmistuksesta kertyneet tiskit ja lopulta päädyn koneelle editoimaan tämän postauksen loppuja kuvia. Vastaan myös yhteen työsähköpostiin.

22.40 Laitan hampaiden valkaisumuotit suuhun – tämä on nimittäin jo kolmas päivä, kun valkaisen hampaitani kotona. Viime kesänä kävin hoitolavalkaisussa ja sain myös kotiini valkaisumuotit sekä valkaisuainetta. Tuosta setistä jäi yli yksi ampulli, joten päätin käyttää sen nyt päivittääkseni lopputulosta, kun valkaisusta on jo reilusti aikaa. Ampullista riittää noin neljän päivän kuuriin, joten vielä huomenna ajattelin muotit suuhuni laittaa.

22.45 Ja Lucifer jälleen käyntiin… Joku ehkä ihmettelee miksi katson sarjaa näin pätkissä mutta tämä on minulle aika tyypillistä. Hankala katsoa pelkästään sarjaa montaa tuntia putkeen vaan välissä on tehtävä aina jotain hyödyllistäkin…

23.40 Otan hammasmuotit pois suusta ja pesen hampaat. Tässä kohtaa laitan kasvoille myös seerumin, yövoiteen sekä silmänympärysvoiteen ja painelen petiin. Lucifer jatkuu, en taaskaan malta lopettaa!!

00.20 Nyt alkaa silmät luppaamaan sen verran, että pakko sulkea televisio ja alkaa nukkumaan.

Sellainen oli eilinen, eli perjantai kanssani!

Miksi muiden paino häiritsee sinua?

Täällä FitFashionin portaalissa on viime päivinä kuhistu äitiyden aiheuttamista kiloista ja siitä, onko raskaus tai lapsen saanti oikeutus painon nousulle saatikka liikkumattomuudelle. Vaikka itse en ole millään tavalla kohderyhmää alkoi aihe kiinnostamaan, sillä siitä on tullut nyt sen verran monesta tuutista. Oikeastaan tässä kiinnostaa lähinnä tuo paino aspekti, joka tuntuu olevan niin usein tavoitteellisesti ja paljon treenaaville ongelma. Toisten ihmisten paino koetaan jotenkin henkilökohtaisena haittana vaikka sitähän se ei todellakaan ole. Kenenkään toisen paino ei ole minun tai sinun ongelma – tai ei ainakaan pitäisi olla.

Itseäni ärsyttää painokeskeisyys – on jo ikuisuuden ärsyttänyt. Se, että ihminen joka ei ole fitissä kunnossa on automaattisesti joko laiha läski tai sitten ihan vaan laiska ja ylipainoinen. En oikeastaan tiedä miksi pyöreys mielletäänkin aina laiskuuteen, sillä aina ei todellakaan ole kyse siitä, että painavampi ihminen vaan makaa sohvalla ja syö sipsejä. Moni kookkaampi ihminen kyllä liikkuu mutta ei jokainen meistä välttämättä välitä olla erityisen tikissä. Toisille riittää ihan vaan hyötyliikunta, eikä kaikkia voi pakottaa rakastamaan salilla käymistä. Usein asioihin liittyy myös toinen puoli, eli esimerkiksi ne äitiyden aiheuttamat muutokset vartalossa, hormonitoiminta tai ihan jo vastasyntyneen lapsen viemä huomio. Pakko sanoa, että vaikka minulla ei lapsia olekaan, ymmärrän silti täysin sen, että raskaus muuttaa kehoa. Ymmärrän sen, että synnytyksen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä oma kroppa ja sen kuntoon saaminen. On varmasti paljon muitakin asioita, jotka vievät tuossa kohtaa sen suurimman huomion. Ihmettelenkin suuresti, miksi äiteihin kohdistetaan niin suuresti ulkonäköpaineita? Miksi heidän tulisi olla kuukausi synnytyksen jälkeen kovassa kunnossa ja mitä jos kaikki eivät edes halua sitä? Mitä jos synnyttänyt äiti yksinkertaisesti viihtyy vartalossaan?

Tätä ei varmaan saisi ääneen sanoa mutta ihmiset, jotka kiinnittävät eniten huomiota omaan ulkonäköönsä, ovat niin usein niitä, jotka arvostelevat kovaäänisesti toisten ihmisten ulkonäköä. Mielestäni ne vartalonsa suhteen kaikista epävarmimmat henkilöt ovat niitä, joita häiritsee muiden yli- tai alipaino. Kun eletään omaa vartaloaan jatkuvasti suurennuslasilla tarkastellen, toki silloin tarkastellaan alitajuisesti myös muiden vartaloita. Ehkä saatetaan jopa kokea inhoa ylipainoisia/pyöreämpiä kohtaan, sillä omassa päässä rasva on yhtä kuin ällöttävin asia ihmiskehossa. En nyt puolustele millään tavalla sairaalloista ylipainoa – eli sitä omalle terveydentilalleen äärimmäistä olotilaa – vaan haluan korostaa, että painon ei tulisi antaa hallita mieltämme niin paljon. Painon ei tulisi antaa hallita yhteiskuntaamme eikä luokitella ihmisiä. Se, mitä vaaka näyttää ei kerro ihmisestä loppupeleissä yhtään mitään, eikä koon perusteella voi mielestäni määritellä ihmisen laiskuutta tai aktiivisuutta.

Itsehän en ole käynyt vuosiin puntarilla sillä en ole kiinnostunut painostani. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei minua kiinnosta, mitä painan sillä se ei viesti itselleni yhtään mitään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja olen minäkin elänyt sen elämänvaiheen, kun ajatukset pyörivät pitkälti oman vartalon ja nimenomaan sen kiinteyden ympärillä. Onneksi vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja tässä on viisastuttu aika tavalla. Nykyään paino onkin minulle täysin merkityksetön asia – niin omani kuin muidenkin. Rakastan kyllä liikuntaa ja siksi treenaankin mutta se, että seuraisin jatkuvasti kehoani mittanauhojen tai puntarin kanssa niin ei kiitos. Tietysti tämä on minun valintani mutta voin sanoa, että on muuten aika kiva valinta. Kun unohtaa kehoonsa kohdistuvat kyttäämiset, vapauttaa se aika tavalla.

Mielestäni tärkeintä olisi, että jokainen saisi olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa olla. Vaikka on tiettyjä elintapasairauksia, jotka ylipainoisia toki vaivaavat, niin yhtä lailla kuolee koko elämänsä treenanneita ihmisiä syöpään. Itse asiassa juuri tänään aamulla luin kirjoituksen 27 -vuotiaasta naisesta, joka kuoli noinkin nuorena syöpään vaikka oli elänyt terveellistä elämää. Linkin takana on hänen kirjoittamansa jäähyväiskirje, jossa on muuten muutama hyvä elämänohje ihan meistä jokaiselle. Paino on loppupeleissä aika pieni juttu elämässä ja vaikka välillä olisimmekin niitä vähän ”laiskempia sohvan pohjalla makaajia” niin ei se elämä siihen kaadu. Elämässä on monenlaisia vaiheita ja sellaisia voi olla myös liikunnan sekä elintapojen suhteen. Välillä on ihan ok maata siellä sohvan pohjalla jos siltä tuntuu. Suklaakin maistuu toisinaan muuten aika hyvältä enkä sipsejäkään laittaisi täysin boikottiin!

Siispä ensi kerralla, kun jonkun toisen paino tai koko ärsyttää sinua, mietippä ihan huvikseen, että miksi näin? Tuossa kohtaa voi olla hyvä paikka oivaltaa jotain tärkeää.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa sinne kotisohville! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä