Mistä tietää olevansa valmis uuteen suhteeseen?
Eron hetkellä on melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus ajatella, ettei enää koskaan rakastu kehenkään tai ikinä enää halua olla kenenkään kanssa. Toki jokainen meistä toipuu erosta omaa tahtiaan ja siihenkin vaikuttaa hyvin pitkälti se, millaisissa fiiliksissä erotaan ja kenen päätös se on. Itse kaksi eroa läpi taistelleena uskoisin tietäväni edes hieman mistä puhun ja nimenomaan haluankin tänään kirjoittaa fiiliksiäni siitä, mistä tietää olevansa valmis uuteen suhteeseen? Onko tuohon olemassa jokin aikamääre vai onko se vaan joku tunne, että nyt on yksinkertaisesti valmis uuteen?
Omakohtaisesta kokemuksesta on pakko sanoa, ettei mikään ero ole samanlainen. Se, miten ihmissuhde päättyy vaikuttaa hyvin paljon siihen ajanjaksoon, joka on eron jälkeen elettävänä. Ei siis ole olemassa yhtä sääntöä tai ohjetta siihen, kuinka tulisi toimia tai miten jatkaa elämää. Itse kuitenkin haluan korostaa sitä yksin olemisen ja oman ajan tärkeyttä eron jälkeen. Tuo aika on se, jolloin on oikea hetki miettiä päättynyttä suhdetta ja siihen johtaneita syitä. Joku voi ajatella, että on turhaa kääntää veistä mahdollisessa haavassa mutta itsetutkiskelu ei ole koskaan turhaa. Kun mietimme tien päähän tullutta ihmissuhdetta ja siihen johtaneita syitä, aivan varmasti oivallamme jotain myös itsestämme. Näitä asioita on mielestäni hyvä miettiä jatkoakin ajatellen jos haluamme, että seuraava parisuhteemme onnistuu. On nimittäin karu fakta, että jos et käy edellistä suhdetta yhtään läpi, kannat helposti samat ongelmat mukanasi siihen uuteen suhteeseen. Mielestäni onkin tärkeää tiedostaa, mikä meni pieleen tai haenko kerta toisensa jälkeen alitajuisesti tunnelukkojeni pohjalta itselleni vääränlaista kumppania?
Seesteisyys ja rauha ovat olotiloja, joita ainakin itse etsin erojeni jälkeen hyvin pitkään. Olin kuukausia hyvin epästabiili ja viimeisin eroprosessini sisälsi useamman erilaisen vaiheen. Oli irti päästämisen tuskaa, riitoja, ikävää, väärinkäsityksiä, surua, inhoa, alakuloa ja ylipäänsä todella ailahtelevia tuntemuksia. Näin jälkikäteen ajateltuna jokainen läpi käymäni vaihe oli minulle kuitenkin hyvästä. Tuon kaiken edessä etsin enemmän itseäni, opin ymmärtämään asioita ja sain paljon vastauksiakin. Varsinkin siinä kohtaa, kun erosta on vierähtänyt jo tovi, on helpompi palata katsomaan suhdetta ehkä hieman eri näkövinkkelistä kuin sitä katsoo siinä eroprosessin tunnekuohussa. Itse ainakin näen nyt paljon asioita, joita en nähnyt – tai edes halunnut nähdä aikaisemmin. Nuo asiat puolestaan vahvistavat itselleni sen, että päätös oli enemmän kuin oikea.
Uskon, että uuteen suhteeseen on todellisuudessa valmis vasta siinä kohtaa, kun kokee henkisen puolensa tasapainoiseksi ja olonsa seesteiseksi. Kun mentaalinen balanssi on kohdillaan, on se parempi alusta lähteä rakentamaankin toisen ihmisen kanssa jotain uutta. Jos eron aikana jo hyppäämme uuteen suhteeseen, on mahdollisuus epäonnistua suurempi, sillä todennäköisesti olemme vielä edellisestä erosta prosessissa. Toki osa käy eroaan läpi jo edellisen suhteensa loppumetreillä, eli en sano, että suhteesta toiseen hyppääminen olisi aina välttämättä huono asia. Tärkeintä on oikeastaan se, että käsittelee edellisen ihmissuhteen mahdollisimman pian, eikä jätä asioita roikkumaan. Se, ettei eroa tai entistä suhdetta käsittele ollenkaan, on mielestäni se kaikista huonoin vaihtoehto.
Kun ihminen on valmis uuteen suhteeseen, muuttuu jotain sisällä. Se on joku sellainen tunne siitä, että heräät ikään kuin henkiin ja alat katselemaan ympärillesi aivan eri tavoin kuin olet hetki sitten katsonut. Ihmisiä kohdatessasi olet avoimempi ja tuo näkyy sinusta myös ulospäin. Itse uskon vetovoiman lakiin ja siihen, että nimenomaan ollessamme uuteen suhteeseen valmiita, me myös kohtaamme enemmän mielenkiintoisia ihmisiä – olemme kuin magneetteja. Myös seksuaalinen energia vapautuu meissä, mikä taas sekin näkyy positiivisella tavalla ikään kuin jonain hehkuna ympärillämme. Jos taas yritämme väkipakolla etsiä jotain ollessamme kiinni toisessa ihmisessä, se näkyy aika selkeästi eleistä, käytöksestä ja energioista. Jos emme muuten ole valmiita vielä uuteen, vaan sisäinen prosessisi on kesken, viestii sitä ulospäin ehkä jäykkyydellä, kylmyydellä ja varovaisuudella.
Omakohtaisesta kokemuksesta haluan vielä sanoa, että uuteen on mielestäni valmis siinä kohtaa, kun huomaa miettivänsä tulevaa eikä elä menneessä. Kun eroon päätynyt suhde ei aiheuta enää voimakkaita tunnereaktioita ja eroa tosiaan pystyy katsomaan järkevämmin sekä kauempaa. Siinä kohtaa, kun tuntee oppineensa erosta ja ymmärtävänsä sen, mitä haluaa seuraavalta suhteelta voi sanoa olevansa valmis. Ensimmäinen ihastuminen eron jälkeen on jo mielestäni aika iso askel. Se, että joku toinen ihminen aikaansaa sinussa voimakkaita tunteita on oikeasti aika mieletön fiilis ja ehdottomasti askel eteenpäin.
Eron jälkeen kannattaa nauttia juuri sen hetkisestä elämästä ja uudenlaisesta elämäntilanteesta. Jotenkin se sellainen uuden suhteen väkipakolla etsiminen on mielestäni turhaa ja monelle ehkä jopa jonkinlainen pakokeino omasta sen hetkisestä pahoinvoinnista. Elämässä, kun asioita ei yksinkertaisesti voi pakottaa vaan ne tulevat eteen omalla tahdilla – siinä kohtaa, kun tarkoitettu on. Ehkä salaa mielessäni uskonkin, että usein asioita tapahtuu juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa. Itse olen ainakin elämässäni huomannut, että niinä hetkillä, kun ei odota liikoja alkaa tapahtumaan. Luotan hyvin pitkälti myös intuitiooni tässä asiassa. Intuitio ohjaa meitä sisältä päin ja se kertoo meille, kun olemme valmiita. Kuuntele siis sisintäsi ja seuraa reaktioitasi. Uskon, että nimenomaan se tunne valmiudesta tulee siinä kohtaa, kun on tullakseen – sen kyllä tietää.
Kengät River Island / Farkut Monki / Neule second hand / Kaulakoru Pernille Corydon / Kello CLUSE
Tällaista syvempää ihmissuhde pohdintaa tähän sateiseen maanantaihin.
Heräsikö teille ajatuksia aiheesta? Mistä te olette tienneet olevanne valmiita uuteen suhteeseen? Olisi mielenkiintoista kuulla omakohtaisista kokemuksistanne.
Kuvat: Iines / Edit: minä
