Pessimisti ei pety?

Tässä postauksessa haluan avata hieman aihetta pessimistisyys. Olisi upeaa todeta heti alkuun, että hei en ole pessimisti, sillä tuo piirre ei taida olla kovin haluttua tavaraa. Pakko kuitenkin myöntää, että minussa asuu pieni pessimisti. Tunnelukkotestin mukaan minulla on pessimistisyyden tunnelukko keskivahvana ja tiedostan sen kyllä itsekin. Miten tuo piirre minussa sitten ilmenee? Minäpä kerron.

Ensinnäkin pelkään hyvin usein pahinta. Vaikka tapahtuisikin jotain hyvää, odotan, että kohta tapahtuu sitten vastavuoroisesti jotain huonoa. Saatan ajatella, että tuo juttu ei kuitenkaan tule onnistumaan, joten turha edes yrittää. Maalailen välillä kauhukuvia siitä, mitä voisi pahimmillaan tapahtua ja sanon ne jopa ääneen – milloin ne meidän matkalaukut jää kuitenkin tulematta tai tärkeänä päivänä aivan varmasti sataa. Pelkään aika paljon epäonnistumista. Osittain tämä on ohjannut myös elämäni valintoja ja olenkin aina miettinyt kaiken suhteellisen tarkkaan, sillä en halua epäonnistua. En luota aina riittävästi omiin kykyihini ja siksi saatan vältellä tilanteita tai asioita, joissa minulla on mahdollisuus epäonnistumiseen. Ihmissuhteissa saatan valmistella itseäni henkisesti tulevaa pettymystä varten. En aina ole edes uskaltanut nauttia ja olla hetkessä, kun olen jo miettinyt, että kohta tämä suhde kuitenkin loppuu tai jotain kamalaa tapahtuu niin, että olen taas hajalla.

Perhepiirissäni on ihminen, joka on pessimisti. Olen varma, että hänellä tuo lukko on erittäin vahvana ja siksi se on myös minussa keskivahvana. Olen nähnyt aika paljon sitä, kuinka pessimistisyys ohjaa elämää ja miten se vaikuttaa arjessa hallitsevasti. Se on vaikuttanut myös omaan elämääni ja siksi varmasti tuo lukko on myös itsellenikin kehittynyt. Olen kuitenkin aina vähän häpeillyt pessimistisyyttäni ja tavallaan verhonnutkin sitä realismin varjoon. Todellisuus on kuitenkin se, että vaikka tuo ei ole mikään maailman mukavin piirre, on sekin nitistettävissä. Tuo lukko on mahdollista tiedostaa, käsitellä ja opetella tunnistamaan. Tunnistamisen kautta taas on mahdollista oppia siihen puuttumaan ja etsiä käyttäytymismalleja, joiden avulla voi kääntää pessimistiset tunteet optimistisiksi.

Pessimistisyyshän on pitkälti sitä, että suojellaan itseä tulevilta negatiivisilta tunnereaktioilta. Se on todellakin epäonnistumisen pelkoa mutta samaan aikaan pessimisti myrkyttää mieltään alitajuisesti. Kun ajattelee elämässä hyvin pitkälti epäonnistumisia, negatiivisia asioita tai tapahtumia, sitä käy noita ikäviä tuntemuksia jatkuvasti läpi vaikka kaikki olisikin juuri nyt hyvin. Ja faktaahan on se, että mitä ajattelet ja mihin elämässäsi energian keskität, se lisääntyy. Kun elät jatkuvasti pessimismissä, et varmasti pysty nauttimaan elämästä samalla tapaa kuin ihminen, joka ajattelee edes yhtään optimistisemmin.

Omassa elämässäni tuo lukko ei tosiaan ole niin vahvana, etten kykenisi ollenkaan optimismiin mutta huomaan, että kyseinen lukko tulee kyllä säännöllisin väliajoin esiin. Saatan tosiaan pelätä asioita, joita ei ole vielä tapahtunut ja varustan itseäni henkisesti sitä pahinta varten. Etenkin ne hetket, kun olen tavannut uuden mielenkiintoisen ihmisen – mietin vaan kuinka kaikki tulee menemään pieleen. Myrkytän todella herkästi omaa mieltäni ja täysin turhaan. Osittain tuo on ohjannut itseäni jopa siihenkin suuntaan, etten päästä helposti ketään lähelleni. Kun on yksin, ei tule ainakaan satutetuksi eikä kukaan voi aiheuttaa minulle negatiivisia tuntemuksia. Todellisuudessa aiheutan niitä kuitenkin itselleni ajattelemalla noin. Varsinkin vaikeina ajanjaksoina tosiaan välillä uppoan sellaiseen omaan pessimistisyyden kuplaan, jossa on mukamas niin turvallista olla.

Mielestäni pessimismin vastakohta optimismi on aivan ihana asia. Se on oikeasti voimavara, joka ohjaa ihmisiä ja itsekin huomaan todella äkkiä millainen vaikutus on sillä, jos päätän vaikka yhdenkin päivän ajan ajatella kaikesta optimistisesti. Minun elämässä pessimismin tunnelukko ei ole sitä, että velloisin jatkuvasti kaikessa huonossa tai ajattelisin kuinka elämä on paskaa, mutta se tosiaan tulee aina välillä pintaan. Vaikka olisin iloinen ja pirteä, saattaa joku asia laukaista tuon tunnelukon päälle. Vasta tiedostavan ajattelun kautta (josta kirjoitin eilen) olen oppinut tämänkin lukon havaitsemaan. Nykyään huomaan suhteellisen nopeasti jos vaivun pessimistisiin ajatuksiin ja pyrinkin saman tien ajatustyöllä taistelemaan tuota lukkoa vastaan. Lukkoa vastaan on ehdottomasti mahdollista taistella ja vaikka sinulla olisikin pessimistin tunnelukko kuinka vahvana tahansa, uskon, että sinnikkäällä taistelulla tuosta lapsuudessa syntyneestä puolustusmekanismista on mahdollista päästä eroon.

Minun on ainakin pakko sanoa, että sanonta pessimisti ei pety on täyttä puppua. Pessimistihän pettyy joka ikinen päivä jos käyttää energiansa negatiivisiin ajatuksiin ja jo valmiiksi maalailee kaikesta kauhukuvia. Mieluummin pyrkii optimistisuuteen ja jos pettyy, käsittelee pettymyksen, jonka jälkeen jatkaa eteenpäin. Toki tämäkin on jälleen kerran helppo tähän kirjoittaa ja ymmärtää paperilla kunnes päästäänkin sinne käytäntöön. Pessimismi, kun ei ole tosiaankaan aina oma valinta. Mutta kuten mainitsin uskon, että siitä eroon pääseminen on oman valinnan takana. Kukaan muu ei päätä puolestasi käsitellä lukkoja, joita sinulla on vaan sinun tulee ottaa se ensimmäinen askel ihan itse.

Kengät *Vans / Farkut MONKI (Kimono) / Paita *Romwe (saatu) / Vyö second hand / Laukku Rebecca Minkoff / Kello CLUSE

Jälleen tuli avauduttua asiasta, josta en ole kovin ylpeä tai jota monikaan ei tiedä, mutta toivon, että muut saman lukon kanssa kamppailevat voisivat ehkä rohkaistua asian suhteen. Tunnelukot, kun eivät ole koskaan meidän omaa vikaamme ja niistä on mahdollista päästä irtautumaan.

Tähän loppuun haluan heittää kysymyksen ilmoille ja kuulla, oletteko te pessimistejä vai optimisteja?  Kuinka tuo piirre näkyy elämässänne? Ovatko muut esimerkiksi kokeneet pessimismin tunnelukon vaikutuksia, kuten itse olen kokenut?

 

Kuvat: Taru / Edit: minä

Terveelliset Bounty-patukat

Pakko jakaa näin uuden alkaneen viikon kunniaksi jälleen terveellinen herkkuresepti, joka saattaa useampaa teistäkin kiinnostaa! Tämä resepti on varsinkin kaikille kookoksen ja raakasuklaan ystäville, sillä nimenomaan teitä tänään hemmotellaan. Nämä bounty -patukat, kun jäljittelevät niitä perinteisiä Bountyja aivan erinomaisesti ja mikä parasta, taas kerran on menty terveellisemmin raaka-ainein.

Itsehän rakastan suuresti kookoksen ja raakasuklaan yhdistelmää, jonka vuoksi näiden kahden aineosan yhdistäminen on ehdottomasti yksi suosikki makuyhdistelmistäni. En edes tiedä miksi nyt vasta kokeilin yhdistää nuo kaksi elementtiä patukan muotoon mutta kertapa se on ensimmäinenkin. Jälleen kerran on kyllä todettava, että heittämällä yksi parhaista resepteistäni ikinä! Lopputulos on aivan mielettömän hyvä ja maku oikeasti sellainen, ettei ihan heti terveysherkuiksi uskoisi. Hyvin lähellä ollaan sitä aitoa ja alkuperäistä Bountya ja voisin jopa sanoa, että omasta mielestäni tämä sokerittomampi versio on melkeinpä parempikin.

BOYNTY-PATUKAT (GL, M, RAW)

Täyte:

  • 200g kookoshiutaleita (1 pss, käytin Rainbow)
  • 2 rkl suomalaista hunajaa
  • 2 rkl kookosöljyä
  • n. 300 ml täysrasvaista kookosmaitoa (vaan se paksu valkoinen osuus)

Koristelu:

  • 1 pss (250 g) Foodin raakassuklaamassaa tai muuta raakasuklaata/tummaa suklaata

Ensin valmistetaan täyte, eli itse patukat kaatamalla kulhoon kookoshiutaleet, hunaja sekä vesihauteessa sulatettu kookosöljy. Sekoitetaan huolella ja lisätään kookosmaito, eli tölkistä ainoastaan se paksu valkoinen osuus. Itse en laittanut tuota osuutta ihan kokonaan, eli jätin tölkkiin ehkä 1/3 osan maidosta – ja sen kirkkaan nesteen myös. Sekoitetaan maito massan joukkoon huolella, jonka jälkeen taikina onkin käsissä pyöriteltävää ja suhteellisen paksua.

Seuraavaksi sulatetaan raakasuklaamassa. Käytin tosiaan pussillisen Foodinilta saatua valmista massaa, sillä en tällä kertaa jaksanut valmistaa raakasuklaata itse. Tuo on todella helppo nimenomaan näihin tällaisiin kertoihin, kun et vaan jaksa säätää yhtään enempää. Pussi maksaa vähän reilu kaksitoista euroa ja sitä myydään mm. Ruohonjuuressa. Massa on pussissa sellaisessa muodossa, että se on helppo sulattaa kuumassa vesihauteessa, jolloin kalliit ravintoaineet eivät tuhoudu. Mutta toki aina voit tehdä raakasuklaata itse tai vaikka ostaa tummaa suklaata, jonka sitten sulatat. Pääasia on se, että suklaata on ja vieläpä suhteellisen paljon! Nämä patukat nimittäin vaativat paksun suklaakoristelun, joten mikään ihan liru määrä ei riitä. Osta/valmista mieluummin suklaata reilummin, jotta se ei sitten lopu kesken. Veikkaisin, että jos ostat isoina levyinä niin 2-3 levyä riittää.

Kun suklaa on sulatettu, muotoillaan kookosmassasta haluamansa kokoisia patukoita (tai miksei pallojakin) ja uitetaan ne suklaassa. Kokosin kaikki patukat leivinpaperin päälle ja laitoin pakkaseen suunnilleen tunnin ajaksi. Tuon jälkeen ne voi asettaa tarjolle tai säilöä jääkaapissa. Pakkasessa patukoita ei kannata varsinaisesti säilyttää, koska siellä ne jäätyvät ja kookos muuttuu kivikovaksi ja ikäväksi syödä.

Jos kokeilette näitä niin kuulisin mielelläni tuomionne! Itse nimittäin ihastuin näihin herkkuihin todella paljon ja päätin, että seuraavaksi tosiaan teen patukoiden sijaan pieniä Bounty-palloja, joita on ehkä vielä kivempi napostella.

Oikein ihanaa maanantaita ja alkanutta viikkoa jokaiselle!