Mitä syön ennen ja jälkeen treenin?

Nyt, kun syksy on alkanut ja täällä ainakin ollaan taas motivoituneita treenaamisesta sekä terveellisistä elämäntavoista, ajattelin kirjoittaa treeniä edeltävästä ja sen jälkeisestä ruokailemisesta. En tiedä olenko ainut, mutta jostain syystä tämä alkanut vuodenaika on aikaan saanut ainakin omalla kohdallani sen, että tekee mieli syödä kovin terveellisesti. Ehkä kesän vähän railakkaamman ajanjakson katkeaminen vaikuttaa siten, että haluaa palata jo kaikin puolin kehoa hellivään meininkiin. On oikeasti aika ihanaa syödä laadukkaasti ja panostaa omaan hyvinvointiinsa.

Treenien säännöllisyys tarkoittaa myös sitä, että ruokavalioonsakin panostaa hieman eri tavalla – miettii ehkä nimenomaan enemmän, mitä syö ja milloin. Vaikka en olekaan orjallinen asian suhteen, olen varsinkin salitreenien aloittamisen jälkeen miettinyt enemmän miten syön ennen salia ja sen jälkeen. En kuitenkaan tarkoita näin sanoessani, että ajattelisin syömisiäni lihasten kasvattaminen edellä. Voi olla, että joku ajattelee kuinka turhaa on treenata jos ei mieti myös tuota aspektia, mutta itse ajattelen suurpiirteisemmin. Mietin ennemminkin, mitä syön ennen harjoitusta jotta jaksan treenata ilman heikotusta ja olen energinen, sekä palauttelun suhteen taas sitä, että syön suhteellisen nopeasti päättyneestä treenistä ja nimenomaan ravitsevaa ruokaa joka käynnistää kehoni palautumisen. Edelleenkään puuhaan ei tarvita keittiövaakoja tai edes välttämättä mitään palautusjuomajauheitakaan jos niikseen ei halua – todella yksinkertaisilla jutuillakin voi mielestäni pysyä kunnossa ja huomata tuloksia.

Mitä sitten syön ennen treeniä?

Itselleni on tärkeää syödä ennen treeniä terveellisesti ja hitaita hiilihydraatteja sisältävää ravintoa. Oli kyseessä sitten juoksulenkki tai salitreeni, syön aina noin puoli tuntia ennen harjoitusta hiilaripitoisen välipalan. Itselleni tuo puoli tuntia riittää oikein hyvin, sillä omaan aika nopean aineenvaihdunnan. Jos kuitenkin tuntuu, että välipala painaa vatsassa vielä treenatessakin, kannattaa ehdottomasti pidentää ruokailun ja harjoituksen välistä aikaa! Ähkyssä tai täydellä vatsalla ei ole todellakaan mukava treenata, jolloin se vaikuttaa negatiivisella tavalla urheilusuoritukseenkin.

Treenaan tavallisimmin päivisin klo. 13-16.00 välillä mutta toisinaan ajoitan lenkkeilyn iltaankin. Joka kerta teen kuitenkin sen, että syön ennen treeniä hyviä hiilihydraatteja. Noudatan tätä periaatetta sen vuoksi, että olen niin monta kertaa uupunut kesken harjoituksen tai kokenut heikkotavan olotilan, jolloin verensokerit ovat romahtaneet. Haluankin taata sen, että jaksan juosta pidempiä lenkkejä ja salilla taas tehdä harjoituksen ilman, että koen heikotusta tai nuupahdan. Kun treenaan, haluan tehdä sen kunnolla enkä puoliteholla tai salin jälkeistä välipalaa odottaen.

Minulle aika tyypillinen hiilihydraattien lähde ennen treeniä on leipä. En syö vehnäleipää mutta sataprosenttista kauraleipää olen suosinut jo vuosia. Kaurahan on hyvä hiilihydraatti, joka pilkkoutuu energiaksi hitaammin kuin vaikka vehnä ja sen vuoksi se sopii erinomaisesti treenaavan ruokavalioon. Se miksi syön usein nimenomaan leipää ennen harjoitusta johtuu siitä, että leipä itsessään on ruokaisaa ja voit vaikuttaa kokonaisuuteen lisäämällä päälle sellaisia täytteitä kuin haluat. Suosin tavallisesti keitettyjä kananmunia, avokadoa, kasviksia ja laktoositonta fetajuustoa.

Myös tuorepuuroa suosin usein. Teen useamman kerran viikossa edellisenä iltana puuron jääkaappiin hautumaan ja syön sen sitten seuraavana päivänä ennen treenejä. Puuro antaa energiaa ja mikä parasta, koska se ei ole lämmintä, se ei myöskään ala nukuttamaan! Suosikkini tuorepuuroista on kehittelemäni mansikkapuuro, jonka reseptin voi kurkata täältä. Smoothie on myöskin aivan erinomainen treeniä edeltävä välipala, sillä sen sisältöön voit itse vaikuttaa. Voit laittaa joukkoon energiaa tuovia hiilihydraatteja (esim. banaani ja mangot) sekä vaikka ennen treeniä nautittavaa proteiinijauhetta. Smoothie piristää mukavasti ja antaa oikeanlaisella sisällöllä energiaa treeneihin! Toki toisinaan on sitten myös niitäkin päiviä, että tarvitsee nopeasti energiaa ennen harjoitusta, eikä ole aikaa tehdä smoothieita tai edes leipiä. Tuolloin saatan napata banaanin tai raakapatukan, vähän siitä riippuen koska olen viimeksi syönyt ja millaista treeniä olen lähdössä toteuttamaan. Joskus otan ihan vaan vielä varmuuden vuoksi esimerkiksi puolikkaan banaanin jos yhtään epäilen voimavarojani.

Tässä vielä listattuna ennen treeniä nautittavia välipalaideoita:

  • Banaani ja muut hedelmät sopivissa määrin
  • Marjat ja rahka – Suosittelen lämmöllä Alpron GO ON -soijapohjaista rahkaa!
  • Tuorepuurot
  • Leipä runsain täyttein
  • Päivällinen/lounas jossa mukana riisiä tai gluteenitonta pastaa (huom, pidä ainakin tunnin sulattelutauko ennen treeniä!)
  • Raakapatukka
  • Omeletti jossa välissä kasviksia, fetaa, avokadoa, siemeniä, pähkinöitä…
  • Smoothie

Entäs sitten treenien jälkeen?

Jos treenaan päivällä, syön tavallisimmin puolen tunnin sisään treeneistä jotain. Joskus lipitin säännöllisesti palauttavia juomajauheita ja edelleen välillä kyllä sitäkin teen, mutta usein nappaan vaikka banaanin tai syön kahvikupillisen soijarahkaa, johon ujutan sekaan palauttavaa vegaanista proteiinijauhetta. Tuo ei kuitenkaan ole se ns. palauttava ateriani, vaan sen valmistan aina vasta suihkusta tulon jälkeen. Jos treenaan päivisin, se on normaalisti se päivän lämmin ateria ja jos taas käyn vaikka illalla juoksemassa on se esimerkiksi soijarahkaa marjoilla, banaani, chiavanukas… – mitä nyt ikinä mieli tekeekään. Pyrin kuitenkin syömään aina treenien jälkeen proteiinipitoisemmin ja harvoin syön vaikka leipää. Toki lämmin ruoka sisältää lähestulkoon aina myös hiilareita mutta pääpaino on enemmänkin siellä proteiinissa.

Ehkä tärkeintä tuossa treenien jälkeen tapahtuvassa ruokailemisessa on se, että syöminen tapahtuu suhteellisen nopeasti harjoituksen jälkeen. Siksi moni varmasti nappaakin sen palautusjuoman, sillä silloin keho voi alkaa nopeastikin korjaamaan treenin aiheuttamia vaurioita ja täyttämään energiavajetta. Palautusjuomajauhe sisältää oikeassa suhteessa hiilareita ja proteiinia, jonka vuoksi se on sinällään aika hyvä treenien jälkeinen välipala. Kannattaakin oikeastaan miettiä mikä on itselleen se helpoin tapa ja mikä ylipäänsä maistuu treenien jälkeen. Itse en esimerkiksi pysty juomaan harjoituksen jälkeen mitään suklaaheroja ilman siitä seuraavaa huonovointisuutta. Tuosta johtuen olenkin turvautunut muihin välipaloihin. Ja toki omalla kohdallani ruokailemiseen vaikuttaa myös se, että voin aina treenien jälkeen tulla suoraan kotiin syömään – koskaan ei tarvitse miettiä, mitä kantaa nyt mukana salille tai muuta vastaavaa.

Ja tässä listattuna treenin jälkeen nautittavia välipalaideoita: 

  • Banaani
  • Palautusjuomajauhe sekoitettuna soijajogurttiin tai vaikka smoothieen
  • Kunnon ateria, jossa sopivassa suhteessa hyviä rasvoja, hiilihydraatteja sekä proteiinia
  • Omeletti tai keitetyt kananmunat
  • Salaatti jossa proteiinin lähteitä
  • Smoothie, jossa esimerkiksi muutama kananmuna ja proteiinijauhe lisukkeena

Olen sitä mieltä, että tavallisen liikunnan harrastajan ei tarvitse miettiä liikaa näitäkään asioita. Sellainen laajemman kokonaisuuden ajatteleminen on mielestäni huomattavasti tärkeämpää kuin pikkutarkka syynääminen. Lähinnä siis se, ettei nyt syö esimerkiksi jokaisella aterialla pelkästään hiilihydraatteja, vaan koittaa miettiä toimivaa kokonaisuutta jokaiselle päivälle.

Itse ainakin mietin useimmiten aina edellisenä iltana, että onhan seuraavalle aamulle aamupalatarpeet jääkaapissa ja sitten mielessä saattaa käydä myös lounas/päivällinen – jos ei muuten niin kaupassa käydessä ainakin. Vähän päivän ruokailujen rakennetta tulee ajateltua joka aamu varsinkin nyt, kun on tosiaan taas saanut säännöllisemmästä treenirytmistä kiinni. Syön esimerkiksi maksimissaan pari banaania päivässä ja kananmuniakaan en kisko jokaisella aterialla. Leipää syön sen pari palaa päivässä ja marjat ujutan aina jollekin aterialle… Sellainen toimiva kokonaisuus, joka on monipuolinen, on ainakin omalle keholleni se paras mahdollinen joka saa voimaan hyvin!

Toivottavasti postauksesta oli jotain iloa ja saitte ehkä vinkkiä omaan treeniä edeltävään ja sen jälkeiseen ruokailemiseen! Olisi mukava kuulla, mitä te syötte ennen treeniä ja sen jälkeen? Meneekö yhtään yksiin omien ruokailujeni kanssa? 

Paljastuksia

Olen seurustellut ainoastaan kaksi kertaa koko elämäni aikana. Ensimmäinen parisuhteeni kesti vain muutamia kuukausia ja toinen olikin sitten ns. oikea suhde joka kesti useamman vuoden. Pidän määrää aika vähäisenä ikäiselleni mutta toisaalta tiedän täysin, miksi asia on näin. Olen yksinkertaisesti niin vaikea näissä suhdejutuissa. Vaadin, että ihmisen tulee kolahtaa kunnolla ennen kuin alan virallisesti seurustelemaan – toki tapaileminen on sitten aivan eri asia. Olen ehkä hieman vanhanaikainen mutta ajattelen, että jos seurustelen, haluan olla ihmisen kanssa sataprosenttisesti ja kävellä joku päivä vaikka alttarille asti.

Brunsseilla ja buffeteissa olen juuri se, joka kasaa lautaselleen aivan liikaa ruokaa ja jättää sitten osan syömättä. Olen todella huono arvioimaan omaa ruoan tarvettani ja yleensä kasaankin lautaselle aivan liikaa, enkä jaksa syödä koko annosta. Tykkään todella paljon myös maistella, jonka vuoksi saatan latoa makeita herkkuja lautaselleni useampaa eri laatua mutta syödä jokaisesta vaan vähäsen. Tämä on todella huono tapa, sillä lähestulkoon aina ulkona syödessäni teen ruokahävikkiä. Noloa myöntää, mutta samaa tapahtuu jonkun verran myös kotonanikin ja heitänkin ruokaa aika kevyesti roskiin.

En kuulu kirkkoon. Vaikka tosiaan uskon Jumalaan ja olen kristitty, kirkosta olen eronnut jo vuosia sitten. Tämä tapahtui ollessani 15-vuotias, sillä kävin silloin aikuiskasteella ja liityin vapaaseurakuntaan. Vaikka en enää olekaan aktiivinen kyseisessä seurakunnassa, en ole kokenut tarvetta liittyä uudestaan kirkkoon. En ole oikeastaan koskaan edes haaveillut suoranaisesti mistään isoista kirkkohäistä, vaan ennemmin menisin naimisiin romanttisesti jossain rannalla tai ulkomailla. En siis usko, että tulen liittymään kirkkoon jatkossakaan, sillä mikään asia tuskin minua siihen tulee velvoittamaankaan. Usko on minulle sydämen asia eikä sillä ole itselleni mitään väliä kuulunko mihinkään seurakuntaan.

Olen syönyt e-pillereitä 19-vuotiaasta lähtien. Tosiaan yli kymmenen vuotta pillereiden syömistä takana pitäen sisällään yhden pidemmän tauon jolloin päätin, että kokeilen huvikseni olla ilman jonkun aikaa. Tuo tauko kesti lopulta kuitenkin vaan lähemmäs puoli vuotta, jonka jälkeen totesin, että olen ihan sama ihminen, syön pillereitä tai en. Olen ehkä siinä mielessä harvinaisuus, että itselleni pillerit ovat aina sopineet. En ole koskaan saanut niistä sivuoireita ja koen ne enemmänkin elämää helpottavana asiana kuin ongelmana. Kuukautisia on helppo siirtää eikä tarvitse kärsiä jatkuvista PMS -oireista tai kuukautispäänsäryistä. Vuoto on niukkaa ja kohtu- sekä munasarjasyöpäriski alenee. Parisuhteessa ei luonnollisestikaan tarvitse pelätä, että tulee raskaaksi. Uskon, että asia jakaa naiset kahtia, sillä osa todella vastustaa pillereitä ja osa taas kokee ne elämää helpottavana asiana.

Höylään ihokarvat päivittäin. Olen todella karvakammoinen ja inhoan ihokarvoja! Höyläänkin karvat joka päivä suihkun yhteydessä, sillä sänki tuntuu jo vuorokauden jälkeen ikävästi iholla. Itselleni sheivaaminen on rutiini siinä missä vaikka hiustenkin pesu enkä ajattele sitä sen enempää. Höylään muuten myös käsikarvani, sillä mielestäni nekin ovat suunnattoman ällöttävät! Niitä tosin en ihan päivittäin mutta säännöllisesti kuitenkin. Varmaan helpoin tapa olisi käydä sokeroinneissa tai vahauksessa mutta pari kertaa sokeroinnissa käyneenä en voi sanoa kuin, että en yksinkertaisesti kestä sitä kipua. Sheivaaminen on huomattavasti helpompaa ja mikä parasta, kivuttomampaa.

Olen tapaillut naista. Tästä on jo vuosia aikaa – olisinko ollut ehkä tuolloin 23-vuotias? Tapailin tosiaan erästä naista muutaman kuukauden ajan kunnes lopulta suhde päättyi siihen, etten ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan kyseiseen ihmiseen tai ylipäänsä suhteeseen. Olin tuolloin aika sekaisin elämässäni ja vähän liian monta kertaa miehiin pettynyt. Veikkaankin, että tuo vaihe johtui nimenomaan siitä, että olin kokeilunhaluinen ja tämä kyseinen ihminen vaan sattui tulemaan elämääni ns. oikealla hetkellä. Nykyään en osaisi kuvitella, että seurustelisin naisen kanssa, vaikka periaatteessa saatan kyllä viehättyä naisistakin. Pakko kuitenkin sanoa, että jos miehen ja naisen välinen suhde on toisinaan haastava, niin kyllä samaa sukupuolta olevan kanssa on vielä haastavampaa – tai näin minä sen koin.

Olen osallistunut muutamiin missikisoihin ja tehnyt jonkun verran kuvauksia, tämä kaikki tosiaan vähän reilu parikymppisenä. Itse asiassa nyt, kun asiaa mietin, tuntuu se lähinnä huvittavalta. Olen ensinnäkin malliksi liian lyhytsäärinen ja en pidä itseäni missityyppisenäkään. Tuokin vaihe oli varmaan jotain sellaista, että piti hakea hyväksyntää ja tuntea olevansa muidenkin silmissä kaunis. Koomisintahan on se, että noita hommia vaan teki aivan puoli ilmaiseksi. Se, että sai portfolioonsa uusia kuvia, oli niin tärkeää, että jaksoi uhrata kuvauksiin päiviä ja palkaksi sai tosiaan ne pelkät kuvat – joskus ehkä jotain hiluja.

Kengät *Vans OLD SKOOL / Farkut Monki / T-paita *Romwe (saatu) / Takki Saints & Mortals

Olin Ota tai jätä -ohjelmassa salkkutyttönä. Vähän edelliseen liittyen, kuka muistaa tuon Pauli Aalto-Setälän juontaman visailuohjelman? Olin ohjelman toisella tuotantokaudella tosiaan salkkutyttönä. Ohjelman tekeminen oli todella mielenkiintoista mutta raskasta. Muistan kuinka pitkiä päivämme olivat ja silti piti jaksaa hymyillä kameralle koko päivän ajan. Kokemuksena tuo oli kuitenkin nuorelle tytölle todella kiva juttu ja olin siitä silloin aika ylpeä.

Minulla oli nuorempana luonnonkihara tukka. Edelleenkin hiukseni ovat taipuisat mutta samalla tapaa ne eivät enää kiharru kuin silloin nuorempana kihartuivat. Tuo on sinällään jännä juttu, sillä lapsena tukkani oli aivan piikkisuora ja liukas kunnes se iän myötä muuttui kiharaksi ja karheaksi. Joskus kampaaja kuitenkin totesi minulle, että hormonaaliset muutokset saattavat tosiaan muuttaa hiusten laatua aivan erilaiseksi. Nykyään tukkani onkin jotain kiharan ja suoran välimaastosta.

Olen kerran elämässäni lähtenyt mukaan verkostomarkkinointiin. Tästä en todellakaan ole ylpeä, mutta nuorena sitä on joskus tyhmä. Lähdin tosiaan mukaan erääseen verkostomarkkinointi kuvioon, joka kyllä osoittautui aivan huijaukseksi ja ylipäänsä se meininki tuon verkoston sisällä oli jotain aivan hirveää. Minulle soiteltiin pitkin viikkoa ja kyseltiin miksi en ole osallistunut johonkin koulutuksiin ja ilkeiltiin siitä, että haluanko todella tuhlata aikaani tehden tavallista oravanpyörä työtä. Tuo koko moka tuli maksamaan minulle 1200 euroa, jonka jouduin kiltisti hoitamaan sillä ulospääsyä ei ollut. Voitte varmasti arvata, etten saanut yhtään ihmistä lähtemään koko bisnekseen ja lopulta itsekin vaan luovutin ja maksoin tuon velkani pienissä erissä. Nykyään, kun kuulenkin sanan verkostomarkkinointi näen punaista eikä minua saa koskaan näille mystisille ”tuttu vuosien takaa ottaa yhteyttä ja haluaa kertoa yhdestä huikeasta jutusta” -tyylisille kahveille…

Sellaiset kymmenen paljastusta tällä kertaa. Nyt tiedätte taas vähän lisää minusta. 🙂

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja energistä päivää!

 

Kuvat: Taru / Edit: minä