Rentoa hyvinvointia

Suhtaudun hyvinvointiin nykyään todella rennosti. Minulla on päiviä, että treenaan ja juoksen pitkiä lenkkejä, joiden lisäksi on myös päiviä, jolloin ihan vaan palauttelen. En noudata mitään dieettiä tai rajattua ruokavaliota, vaan syön kehoni ehdoilla – kyllä te tiedätte. Rakastan terveellisiä elämäntapoja mutta rakastan myös asioita, jotka eivät ole niin terveellisiä. Minulle hyvinvointi on rentoutta. Sitä ettei kukaan sanele minulle, mitä saan tai en saa tehdä, vaan haen balanssiani ihan itse. En voisi laskea kaloreita tai punnita ruokiani. Maalaisjärkeä käyttämällä ravinnon suhteen pääsee hyvin pitkälle! Ruokailemisestahan ei kannata tehdä ongelmaa tai missään nimessä liian hankalaa.

BecelBecel

Tästä rennosta asenteestani huolimatta ruoalla on todella suuri merkitys hyvinvoinnilleni. Se, että noudatan arkisin perus terveellistä ruokavaliota ja valkoinen sokeri on pannassa, on itselleni valinta oman hyvinvointini puolesta. Aikanaan tuo oli minulle suorastaan taistelua, sillä himoitsin viikollakin kaikenlaisia sokeriherkkuja. Nykyään tuntuu, ettei noita himoja ole enää juuri koskaan – ehkä silloin tällöin väsyneenä tai tylsistyneenä, mutta eipä muuten. Uskon vahvasti, että syy noiden himojen jäämiseen on nimenomaan siinä, että syön nykyään riittävästi ja monipuolisesti, suosin hyviä rasvoja ruokavaliossani sekä välttelen valkoista sokeria antaen itselleni kuitenkin luvan syödä sitä, mitä mieli tekee. Mielellä on aika iso yhteys ruokaan ja etenkin niihin himoihin, joten olen kokenut rennon suhtautumisen tässäkin asiassa parhaaksi. Kun annat itsellesi luvan, syöt automaattisesti kohtuudella ja himotkin vähenevät, kun makeaan ei ole sellaista ”nyt tai ei koskaan” suhdetta. Näin puhuu siis entinen erilaisten lakkojen mestari joka ei enää ikinä koskaan pitäisi yhden yhtäkään herkkulakkoa!

Vaikka rentoa syömistä noudatankin, katson silti, mitä suustani alas laitan. Ruoan laadulla on nimittäin suuri merkitys ihan jo jaksamiseen ja yleiskuntoon. Jatkuva väsymys, flunssat ja jopa univaikeudetkin saattavat olla merkki siitä, että nyt syödään väärin, jolloin suolisto oireilee. Minä ainakin huomaan, että ajanjaksoina jolloin unohtelen syödä tai ruokailen muuten vaan kiireen vuoksi heikommin, voin selkeästi huonommin enkä jaksa oikein tehdä mitään. Myös mielialaan ravinto vaikuttaa, sokeri tekee alakuloiseksi ja ärtyneeksi, kun taas terveellinen ravinto piristää. Mietin aina miten ihmiset, jotka syövät päivittäin kaikkea roskaa jaksavat tehdä töitä tai ylipäänsä yhtään mitään? Ehkä se on sitä ettei tiedä paremmastakaan ja onhan se totta, että olotiloihin tottuu.

Yksi erityisen tärkeä osa hyvinvointia ja ruokavaliotani on se hyvien rasvojen saanti. Huolehdin tästä nykyään erityisen hyvin, sillä olen huomannut niin selkeän positiivisen eron entiseen. Suosinkin ruokavaliossani avokadoja, rasvaista kalaa ainakin kerran viikossa, öljyjä, pähkinöitä ja leivän päällä ehdottomasti aina levitettä. Tällä hetkellä tulee todella paljon käytettyä etenkin Becelin uutuus levitteitä, joista mainitsinkin jo muutama viikko takaperin blogissani. Erityisesti maustetut avokado- & limeöljy sekä saksanpähkinäöljylevite ovat mieleeni! Becel toi markkinoille myös sataprosenttisen luomumargariinin, joka on täysin kasvipohjainen ja markkinoiden ensimmäinen laatuaan.

Tällä hetkellä kyseisiä levitteitä meneekin oikeastaan vaikka ja missä. Ruoanlaitto, leivonta, paistaminen… Olen aina pitänyt maustetuista levitteistä ja öljyistä, jotka antavat ruokaan kuin ruokaan kivan makuvivahteen. Esimerkiksi eilen valmistin makaronilaatikon, jonka makaronit maustoin sen perinteisemmän oliiviöljyn sijaan avokado- & limeöljymargariinilla. Makaroneihin tuli mukavasti makua ja siinä sai lähes huomaamatta jälleen hyviä rasvoja kehoonsa.

Jos reseptiikka kiinnostaa, tässä tulisi resepti tuohon mainitsemaani makaronilaatikkoon joka on muuten aivan erinomainen arkiruoka. Kyllä taas eilen mietin, että miksi tätä niin harvoin valmistan? Makaronilaatikko on helppo, suhteellisen nopea, terveellinen ja riittoisa. Halutessasi voit tehdä reseptistä täysin kasvisversionkin, eli jättää fetajuuston pois.

Feta-kasvismakaronilaatikko (GL, L)

  • 5,5 dl gluteenittomia makaroneja
  • 2 dl herne-maissi-paprika sekoitusta
  • 100 g tuoretta paprikaa
  • 3 kananmunaa
  • 125 g laktoositonta fetajuustoa
  • 1 tl valkopippuria
  • 1 tl yrttimaustetta
  • 1 tl paprikamaustetta
  • 2 rkl Becel avokado- & limeöljylevitettä
  • 3,5 dl kaurajuomaa 
  • 2 dl kaurakermaa
  • 3 porkkanaa
  • 1  punasipuli
  • 1 limetti
  • Ripaus chiliä, suolaa, mustapippuria ja basilikamaustetta

Keitetään makaronit kevyesti suolatussa vedessä pehmeiksi. Kun makaronit ovat kypsiä, kaadetaan vesi pois ja lisätään joukkoon avokado- & limeöljylevite (sulaa makaronien sekaan ja tuo niihin makua). Seuraavaksi valmistetaan täyte, eli se ns. munamaito. Pilkotaan sipuli, paprika ja porkkanat, jonka jälkeen kaadetaan ne kulhoon. Lisätään joukkoon fetajuusto murennettuna, nesteet, mausteet, herne-maissi-paprikasekoitus, kananmunat ja puristettu limetin mehu. Sekoitetaan ja lopuksi kaadetaan kypsät makaronit samaan kulhoon munamaidon kanssa Tässä kohtaa voi vielä lisäillä mausteita oman maun mukaan.

Voidellaan sopivan kokoinen vuoka samaisella avokado-limeöljylevitteellä ja kaadetaan koko seos vuokaan. Pinnalle voi halutessaan hieman ripotella vaikka chilimaustetta ja fetaa, mutta tuo ei ole pakollista. Paistetaan uunin keskitasossa 200 asteessa noin 45-60 minuuttia, kunnes makaronilaatikko rusehtaa ja ruoka näyttää kypsältä. Itse tykkään aina jopa hieman yli paistaa tällaiset laatikkoruoat alipaistamisen sijaan, joten pidin laatikkoa uunissa tunnin verran.

Sitten vaan nautiskelemaan! Parastahan laatikkoruoat ovat heti vasta valmistettuina, mutta hyvin ne säilyvät jääkaapissa muutaman päivän ajan.

Tämän myötä toivottelen oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle!

Muistakaahan rentous, se on se kaikkein tärkein avain kokonaisvaltaiseen ja hyvinvoivaan fiilikseen. 🙂

SE OIKEA

Jenni Vartiaisen uusi kappale ”Se oikea” kolahti eilen ja kovaa. Melodia ja lyriikat, niin samaistuttavat sekä ajatuksia herättävät. Tuon biisin innoittamana aloinkin pohtimaan aihetta ja mietin, olenko koskaan vielä kohdannut sitä oikeaa. Oletettavasti voisi ajatella, että en tietenkään, koska en enää ole parisuhteessa – toiselta kantilta ajateltuna taas kyllä. Mitä jos osalle meistä onkin olemassa useampi oikea ihminen, kukin vaan tarkoitettu eri elämänvaiheisiin ja ajanjaksoihin?

En ole enää nykyään sataprosenttisen varma kumpaan uskon. Tavallaan haluaisin elokuvamaisesti ajatella, että jokaiselle meistä on varattuna se oikea, joka räjäyttää maailman ja tuntuu alusta asti oikealta. Toisaalta taas se, mikä saa minut tuota kaunista ajatusta epäilemään on, että olen kerran jo niin kokenut ja luullut olevani varma. Nyt jälkeenpäin, kun asiaa mietin, olen taas täysin varma siitä, ettei hän ollut minulle se oikea. Tämä taas saa miettimään sitä, että mitä jos osalle meistä on varattuna useampi oikea? Mitä jos joku ihminen on oikea siinä tietyssä kohtaa elämää mutta ei esimerkiksi lopullisesti? Ihmiset kuitenkin kasvavat ja on aika luonnollista, että ihmissuhteita kertyy elämän aikana useampi. Joku ihminen voi olla se oikea alle parikymppisenä juuri silloin, kun kasvu kipuillaan eniten. Toinen taas siinä kohtaa, kun elämässä kohdataan ehkä suuria haasteita, aikuistumista ja päätöksiä (20-30 ikävuodet) sekä joku taas siinä kohtaa, kun tietää jo paremmin, mitä on ja mitä elämältään haluaa.

Veikkaan, että aika moni uskoo myös siihen, että kemiat joko kohtaavat tai eivät kohtaa eikä siinä ole sen kummempaa syvempää tarkoitusta. Onhan se loogista mutta itse en voi olla uskomatta siihen, että jokainen kohdallemme tuleva ihminen tulee siihen tarkoituksesta. On toki meidän valittavissa, viemmekö suhdetta esimerkiksi eteenpäin tai lähdemmekö vaikka treffeille asti, mutta jokaisella ihmisellä on mielestäni jokin merkitys. Tässä kohtaa voidaan myös mainita intuitio, eli se oma tunne mikä ihmisistä meihin välittyy. Jotkut sanovat, että tuntuu kuin olisi tavannut tuon ihmisen ns. toisessa elämässä. Hän tuntuu alusta asti niin tuttavalliselta ja on ehkä samankaltaisia elämänkokemuksia. Toki tuo tunne voi tulla kenen tahansa ihmisen kanssa ja missä vaan ihmissuhteessa. Mielestäni tuollainen on vaan todella kiehtovaa ja en voi olla uskomatta siihen, että juuri näiden kahden ihmisen tuli toisensa kohdata. Mutta toisaalta olenkin romantikko ja uskon välillä vähän hulluihinkin juttuihin.

Tiedän etteivät kaikki ihmiset edes mieti tällaisia asioita eikä niitä olekaan pakko miettiä. Rationaalisuus on ihan yhtä oikein kuin tällainen näkymättömään uskominen. Mikään ihmissuhde ei kuitenkaan ole täydellinen ja toisaalta ihmisten ei pitäisi etsiä itselleen täydellisyyttä. Välillä tuntuu, että tänä päivänä me etsimme sitä täydellistä puoliskoa ja olemme liian nirsoja. Jos huomaamme alkaneessa ihmissuhteessa jotain negatiivista, lyömme heti hanskat tiskiin – ehkä eteeni tuleekin joku joka ei jätä niitä hikisiä sukkia pitkin asuntoa tai osaa laittaa ruokaa? Tuo on mielestäni niin väärin. Ihmissuhteet vaativat kärsivällisyyttä ja nimenomaan sitä, että sitoudutaan. Tänä päivänä sitoutuminen on monelle kovin haastavaa ja siksi varmaan käännetäänkin jo alussa ne toisen huonot puolet erityisen negatiiviseen valoon.

Olen muuten jutellut myös ihmisten kanssa, jotka eivät koe koskaan vielä tavanneensa sitä oikeaa. On kyllä seurusteltu mutta joku juttu suhteesta on puuttunut. Nämä henkilöt eivät ole tavallaan ymmärtäneet sitä, mitä olen heille omasta tuollaisesta suhteestani kertonut ja ovat jopa todenneet etteivät tiedä, mitä se tuollainen rakkaus edes on. Toisaalta kaikki voi olla paljon kiinni myös siitä, kuinka asiat koemme. Itse olen ihmisenä kovin intohimoinen ja tunnen paljon, joten ehkä myös sen takia tunteet ovat olleet niin valtavan suuria suhteissani. Ja on paljon mahdollista, että seuraavan oikean ihmisen kohdatessani tajuan, että aikaisempi suurin rakkauteni ei ole ollut lähellekään sitä, mitä rakkauden kuuluu olla. Edelleen kallistun siis siihen, että niitä oikeita voi olla meille varattuna useampi – toisille ehkä yksi ja ainoa, joillekin kaksi tai vaikka useampikin. Vaikka se ei ajatuksena kuulosta niin romanttiselle kuin ajatus yhdestä oikeasta ihmisestä, alkaa se mielestäni kuulostamaan ainakin omalla kohdallani todellisemmalle.

Nyt haluaisinkin kutkuttavasti kuulla uskotteko te siihen yhteen ja ainoaan oikeaan vai useampaan suureen rakkauteen? Jos olet sen oikean kohdannut, mistä sen tiesit ja tunsit, että hän on sinulle se oikea?