Kookosöljy ihonhoidossa

Moni ehkä kuvittelee, että kookosöljyn käyttö rajoittuu ainoastaan sinne keittiön puolelle. On totta, että leivonnassa ja ruoanlaitossa tuo kyseinen öljy on aika lailla vertaansa vailla, mutta myös ihonhoitoon se soveltuu mitä parhaiten. Ihan ensimmäisinä vuosina kookosöljyn löydettyäni olin hyvin skeptinen sen ulkoisen käytön suhteen. Öljymäinen rasvaisuus ei houkuttanut yhtään ja lähinnä kammosin sitä, kuinka osa laittaa jopa hiuksiinsa yön ajaksi kookosöljynaamion. Nyt en pidä tuota laisinkaan huonona tapana kosteuttaa kuivia latvoja tai rauhoittaa ärtynyttä päänahkaa – päinvastoin.

Sen lisäksi, että kookosöljy on mieletön tuote niin keittiössä kuin hiusten hoidossakin, soveltuu se mielestäni erinomaisesti myös ihonhoitoon. Sen luonnonmukaisuus ja pehmeä koostumus ovat seikkoja, jotka suorastaan kannustavat käyttämään sitä niin vartalon kuin kasvojenkin iholle. Voin itse ainakin rehellisesti sanoa, että viime syksystä lähtien olen ollut todella varovainen kaiken kosmetiikan suhteen. Kun POD ilmestyi lievänä ihottumana leukaperiin, sai se minut todella tarkastelemaan ihonhoitorutiinejani. Enää en sekoittelekaan eri tuotteita, vaan pidättäydyn hyvin selkeillä linjoilla. Totta kai bloggaajana säännöllisesti kokeilen jotain uuttakin, mutta vain purkki kerrallaan jotta näen selvän yhteyden jos iho reagoi.

Kookosöljy on kuitenkin ollut tuote, jota olen uskaltanut käyttää kasvojeni iholla koko tämän ongelmallisemmankin ajan. Tietysti alkuun pidin siitäkin pientä taukoa, jotta näin mikä ihottumaa aiheuttaa. Mitään yhteyttä ei kuitenkaan löytynyt, joten käyttöä olen jatkanut aika huolettomasti. Etenkin kuivahko ja herkästi samealta näyttävä ns. ongelma-alueeni, eli otsan seutu on saanut uutta pontta kookosöljystä. Olenkin selkeästi huomannut, että kookosöljyllä kosteuttaminen on se juttu mikä tekee tuolle alueelle pelkästään hyvää!

Nyt joku teistä saattaa miettiä, että kuinka sitten käytän kookosöljyä ihonhoidossa? Millaisin rutiinein ja kuinka usein? Haluan ehdottomasti jakaa vinkkini nyt teille ja toivon, että rohkeasti annatte tälle ihmeöljylle mahdollisuuden myös kauneudenhoidossa!

Puhdistustuotteena

Eli siis ihan kasvomaidon korvikkeena puhdistaessani meikit iholta. Itsehän en tosiaan pese kasvojani vedellä joka päivä, sillä ihoni ei sitä ihan välttämättä kaipaa. Itse asiassa olen huomannut, että vesipesu usein vaan kuivattaa ja aiheuttaa kiristävää tunnetta etenkin niille herkästi kuivuville alueille. Suosinkin vesipesua suunnilleen joka toinen päivä ja vuoropäivinä sitten levitän iholleni kookosöljyn, jonka puhdistan pois vanulapuilla. Kookosöljyllä lähtee erinomaisesti meikit ja veikkaisin, että myös vesiliukoiset ripsivärit? Tuosta en ole kuitenkaan varma, sillä kokemusta ei ripsien vuoksi löydy laisinkaan silmämeikin poistamisesta.

Vartalon ihonhoidossa

Vaikka en mitenkään ihan hurjasti kroppaani rasvaile, etenkin talvisin välillä sivelen kookosöljyä säärien kalansuomu iholle. Kookosöljyhän on aivan mielettömän hyvä kosteusvoide ja toimii kropalle erinomaisesti. Voisin myös kuvitella, että jopa herkkä -ja kuivaihoisimmatkin saisivat kookosöljystä avun vartalonsa ihon kosteuttamiseen? Voisiko tämä ihmeöljy toimia myös atopiaan – kenties?

Kasvonaamioissa

Ainakin pari kookosöljyllä tuunattua kasvonaamiota olen blogissanikin jakanut ja edelleen niitä siis suosin ihonhoitorutiineissani. Nämä ovat erittäin helppoja valmistaa, luonnonmukaisia, edullisia ja kivasti ihoa kosteuttavia. Voisin jopa sanoa, että vetävät vertoja mennen tullen useimmille kaupankin naamioille. Itse naamioin ihoani vähintään pari kertaa kuussa, ihon kunnosta ja fiiliksestä riippuen. Talvisin iho kaipaa enemmän kosteutusta mutta näin kesän tullen tuo tarve taas vähenee.

Blogistani löytyy tosiaan kaksi suosimaani naamioreseptiä, joihin pääset halutessasi näiden linkkien kautta:

Kasvojen kosteusvoiteena

Tämä kohta on ehkä sellainen, joka saattaa olla monelle vähän liikaa… Jos iho on kuitenkin erityisen kuiva tai janoaa elvyttävää kosteutusta riehakkaan viikonlopun jälkeen, suosittelen kasvojen kosteuttamista kookosöljyn voimin. Öljyhän sulaa iholle, eli sitä ei tosiaan tarvitse laittaa runsaasti, vaan ainoastaan sivellä pienissä määrin. Se mikä saattaa yllättää on, että öljy imeytyy ihoon suhteellisen nopeasti kunhan sillä ei lotraa. Eli ihan pieni määrä öljyä sormen päihin ja sively kauttaaltaan kasvoille. Toinen vaihtoehto on sivellä öljy kasvoille, antaa vaikuttaa tunnin verran ja sen jälkeen pyyhkiä vanulapulla pois. Vaikka kookosöljyn pyyhkiikin iholta, jää sen pintaan silti pieni rasvaisuus mikä on pelkästään hyvästä.

Ryppyjen elixiirinä

Tämä on ehkä hieman hassu käyttötarkoitus, mutta itse jaksan uskoa siihen, että jos niitä herkästi rypistyviä alueita riittävästi kosteuttaa saattaa ryppyjen syntymistä kyetä lykkäämään tai mahdollisesti niitä olemassa oleviakin häivyttämään. Käytän kookosöljyä siis otsaani, etenkin siihen viiruun joka keskelle otsaani on jo vuosia sitten ilmestynyt. Sen lisäksi osansa saavat myös orastavat sibeliukset ja tarvittaessa silmänympärysihokin. Vaikka mitään takeita ryppyjen hälvenemiselle ei voi koskaan antaa, niin ainakin itse olen huomannut kuinka suuri vaikutus kosteutuksella on ihon kuntoon ja sitä kautta myös niihin ryppyihin tai siihen kuinka vahvasti ne kuultavat iholta. Ainahan voit ainakin testata, mitäänhän siinä ei menetä! 😉

Tuleeko teidän suosittua kookosöljyä ihonhoidossa? Jos tulee, niin löysittekö joukosta mitään tuttuja käyttötapoja? 🙂

Spontaani arki

Olen tällä hetkellä elämäntilanteessa, josta haaveilin pitkään. Voisin jopa sanoa, että vuosia olen toivonut, että olisin itse itseni pomo ja saisin päättää esimerkiksi työaikani täysin itsenäisesti. Tällä hetkellä tosiaan kirjoitan blogia ja valokuvaan, jonka lisäksi viritellään muutaman ystäväni kanssa vielä yrittäjyyskuvioitakin. Kaikki on periaatteessa edelleen monelta osin hyvin auki, mutta intoa, taitoa ja inspiraatiota oman tekemiseen on läjäpäin!

Tämän elämäntilanteen myötä olen paljon miettinyt entistä arkeani ja sitä, kuinka paljon ja pitkään sidotut työajat ovat elämääni säädelleet. Lukuisat kerrat olen joutunut jättämään mielenkiintoisia juttuja väliin sen takia, että olen ollut töissä. Sellainen spontaanius on puuttunut kokonaan, sillä työn sanelemat aikataulut ovat säädelleet hyvin pitkälti elämääni. Eikä siinä siis mitään, arkeenhan kuuluu aikataulut ja tälläkin hetkellä minulla on kyllä tiettyjä aikatauluja. Se mikä on kuitenkin toisin, on, että elämässäni on nyt enemmän mahdollisuuksia yllätyksellisille jutuille ja sille, että voin lähteä vaikka ekstempore Tallinnaan jos niin haluan. Mikään työssäni ei ole paikkaan sidottua kunhan wifi löytyy ja siksipä elämässäni on nyt sitä vapautta, josta olen salaa haaveillut jo vuosia.

Muistan kuinka usein säännöllisessä toimistotyössä unelmoin siitä, että voisin lähteä reissuun silloin, kun se minulle tai seuralleni parhaiten sopii. Esimerkiksi muiden lähtiessä talvella Thaimaahan saatoin ainoastaan haaveilla mukaan lähtemisestä. Palkkatyössä kaikki lomat tulee tietää hyvissä ajoin etukäteen, jolloin ei ole tosiaankaan mahdollisuutta tehdä lähtöpäätöstä viikkoa ennen lähtöpäivää. Kun seurasin läheltä menestyvän yrittäjän arkea, omalla tavallani kadehdin sitä – se oli juuri sellaista, mitä itsekin halusin. Vaikka myös kovaa työntekoa, monelta osin hyvin palkitsevaakin. Sinulla on mahdollisuus aikatauluttaa elämääsi, tehdä asioita joista pidät ja ennen kaikkea työskennellä itsellesi. Tällä hetkellä voisinkin sanoa, että yrittäjänä toimiminen on jollain tavalla jopa unelma ammattini.

Vaikka kaipaankin elämältäni joitain tiettyjä arjen rutiineja, kaipaan siltä myös spontaaniutta ja yllätyksiä – vapautta tehdä asioita ilman sen suurempaa organisointia. Tällä hetkellä opettelenkin nauttimaan siitä, että nyt on minun tilaisuuteni. Nyt on elämässäni se hetki, että voin nauttia omanlaisesta vapauden tunteesta ja siitä, etten ole sidottuna jonkun toisen sanelemiin ehtoihin. Arkeni voi pitää sisällään vaikka ja mitä ikinä tahdonkaan. Uskon, että luovuus lähtee nimenomaan siitä, että sinulla on aikaa toteuttaa itseäsi. On aikaa niille spontaaneille ideoille ja aikaa myös panostaa niihin.

Jos rehellisiä ollaan, omalla kohdallani luovuuden tukahduttaminen aikataulutuksella ilmeni tietynlaisena negatiivisuutena ja hermostuneisuutena. Vaikka en sitä ehkä kehdannut monellekaan myöntää, olin elämääni usein aika tyytymätön. Minua ahdisti se, etten kyennyt muuttamaan asioita mutta en ollut tyytyväinen nykyisyyteenkään. Arjet menivät niin kovin samalla kaavamaisuudella vaikken sitä oikeasti edes tahtonut. Pohjimmiltaan olen kuitenkin jopa yllytyshullu ja kovin spontaani. En ole ihminen joka haluaa elää tasaista arkea päivästä toiseen ja tehdä joka päivä samat asiat samalla kellonlyömällä. Se mitä minulle kuitenkin jossain kohtaa tapahtui, oli nimenomaan tuo rutinoituminen. Arkeni, silloinen parisuhteeni, työni, harrastukseni… Elämässäni ei ollut juurikaan sijaa spontaaniudelle, vaan menin hyvin pitkälti oravanpyörämäisesti ja olin tuohon kaikkeen vieläpä tyytymätön. Nyt, kun mietin taakse päin en voi kuin ihmetellä, että mitä hittoa silloin tapahtui?

Toisinaan elämäntilanteisiin vaan ajautuu. Jos et heti katkaise juttuja joiden suhteen et koe olevasi onnellinen, saattavat ne pidemmällä aikavälillä tehdä sinusta onnettoman. Vaikka periaatteessa järkitasolla elämäsi voisikin olla kaikin puolin kunnossa, saattaa sisälläsi kyteä kunnon tunnekuohu. Se minkä tuosta aikaisemmasta elämänvaiheesta opin on, että otan mieluummin spontaanin ja vähän epävarmankin arjen kuin rutinoituneen sellaisen. Ihan sama vaikka tienaisin kahdeksasta neljään duunissa kaksin tai kolmin verroin, valitsen silti tämän nykyisyyden. Valitsen onnen ja sen, että saan olla arjessani juuri minä – tehdä asioita joista nautin ja toteuttaa itseäni.

Oletteko te enemmän spontaanin vai rutinoituneen arjen kannalla? Heräsikö ylipäänsä aiheesta ajatuksia?