Tämän päivän lounas

Rakastan erilaisia kulhoruokia. Oli kyseessä sitten salaatti- tai smoothiebowl – nuo ovat ehdottomasti suosikkejani! Valmistankin hyvin usein kotona töitä tehdessäni itselleni lounaaksi lautasellisen, johon kerään vähän kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään. Jokin proteiinin lähde, hiilareita, hyviä rasvoja, kasviksia… Lautasellisesta voit tehdä juuri sen näköisen, kuin mieli tekee ja sen raaka-aineet ovat vieläpä houkuttelevasti rivissä lautasella. Niitä ei sekoiteta keskenään kuten salaatissa tehdään, vaan nautiskellaan esteettisesti. Jollekin ehkä ihan ihme hifistelyä, mutta itselleni tuollaiset seikat ovat ruokahalun kannalta kovin tärkeitä.

Tänään oli poikkeuksellisesti tilanne, että jääkaappi ei ollut mitenkään runsaimmillaan, joten keräsin lautasellisen juuri niistä aineosista, joita sieltä sattui löytymään. Riisiä pitää olla kaapissa oikeastaan aina, samoin maustamatonta/yrttimaustettua tofua. Kasvisten suhteen olen vähän kameleontti ja toisinaan kaapissani on kilokaupalla paprikaa, joskus taas kurkkua ja tomaattia. Satokautta pyrin myös kunnioittamaan! Avokado päivässä on taas aivan ehdoton ja niitä tässä taloudessa kyllä kuluu…

Tärkeintä on, että lautasellisen kokoaa mahdollisimman monipuolisista raaka-aineista ja pyrkii muistamaan proteiinin, hiilihydraatit ja rasvat. Vaikka en laskekaan kaloreita tai muita määriä, ajattelen silti aina maalaisjärjellä ja koetan koota ruokavalioni fiksusti. Terveellisen ruokavalion noudattaminen on itselleni onneksi suorastaan takaraivoon lapsuudesta lähtien juurtunut tapa, joten sen toteuttaminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Rakastan kaikkea raikasta ja ruokaa, josta tulee hyvä olo niin mielelle, kuin kehollekin!

Tällainen oli tosiaan tämän tiistain arkiruoka ”lounas”, jonka nautin treenien jälkeen noin klo. 15.30. Syön harvoin kahta lämmintä ateriaa päivässä, ellei täytettyä omelettia lasketa varsinaisten lämpöisten ruokien kategoriaan – tuskin? Näin on ollut siis todella monia vuosia, enkä ole oikein koskaan osannut syödä sekä lounasta, että päivällistä. Jos teen kotoa töitä aamiainen on niin tuhti, että lounas venyy iltapäivään tai muuttuu päivälliseksi ja jos taas olen liikkeellä, menen työvuoron aikataulujen mukaisesti. Olen kovin tottunut siihen, että jokainen päivä on erilainen ja tällainen tyyli sopii itselleni todella hyvin. Kehoni ei oikeastaan osaa kaivata lounasta tiettyyn aikaan vuorokaudesta, vaan se kaipaa ruokaa tiettyjen kuluneiden tuntimäärien mukaan.

Ja jos jotain jäi mietityttämään mitä lautasella on, niin ihan varmuuden vuoksi…

  • Punaista suippopaprikaa
  • 1 limetti
  • 1 avokado
  • Kurkumalla maustettua riisiä
  • Maustettua tofua (yrttimauste, pippurisekoitus ja paprikamauste)
  • Pinaatinlehtiä

Tuleeko teidän suosittua vastaavanlaisia lautas/kulhoruokia arjessanne? 🙂

Ethän elä menneisyydessä?

Veikkaan, että jokainen meistä tietää ihmistyypin joka muistelee jatkuvasti menneitä ja ikään kuin elää jossain jo tapahtuneessa. Monellehan tuo saattaa olla ihan luontainen tapa tai tyyli muistella jotain jo käynyttä, eikä siinä sinällään ole mitään väärää. On kuitenkin olemassa ero nykyisyydessä ja menneisyydessä elävien ihmisten välillä. Jos jatkuvasti muistelet vanhoja, et yksinkertaisesti pääse elämässäsi eteenpäin. Itse uskon siihen, että tuollainen elämäntyyli jumittaa niin monet ihmiset paikoilleen ja elämä jää pyörimään samaa ympyrää.

Menneisyys on jo koettua ja elettyä elämää. Meillä jokaisella on historiassamme niin hyviä, kuin huonojakin tapahtumia. Muistan kuinka nuorempana morkkistelin todella paljon tapahtuneiden negatiivisten asioiden kanssa ja keskityin miettimään jokaista virhettäni. Kyllä, olen ollut nolo ja toiminut todella väärällä tavalla monen monta kertaa. Olen sekaantunut ihan hirveisiin tyyppeihin ja jopa ihastunut ihmisiin, jotka nykypäivänä suorastaan ällöttävät minua. Silti mietin, että se oli se hetki ja elämäntilanne. En halua ikään kuin kyseenalaistaa mitään tunnetta tai tapahtunutta. Vaikken ole jokaisesta teostani ylpeä, ymmärrän silti itseäni jollain tavalla myös niissä virhetilanteissakin. Joku ajaa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla ja jos se ei ole järki, se on tunteet tai joku muu. Toisinaan ihan vaan se, että olemme hukassa. On tärkeää kyetä hyväksymään se tosiasia, että jokainen meistä mokailee välillä, yritti sitten pyrkiä täydellisyyteen kuinka paljon tahansa.

Sen sijaan, että elämme menneisyydessä meidän kannattaa keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Et voi muuttaa menneitä, mutta tähän päivään ja tulevaan voit vaikuttaa! Toisaalta jos näistäkin kahdesta tulisi valita, niin tärkein on tämä hetki. Tulevaisuuden suhteen on tietysti lupa unelmoida ja suunnitella, mutta liikaa ei kannata silti kontrolloida sellaisia asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Elämä muuttuu helposti suorittamiseksi jos emme anna hetken viedä, vaan keskitämme energiamme pelkästään tulevaan ja sen suunnitteluun. Mielestäni onkin todella tärkeää hyväksyä se, millaista elämä on tällä hetkellä ja keskittyä sen elämiseen. Meillä on tämä hetki käsissämme ja vain meillä on avaimet muokata elämäämme sellaiseksi, kuin tahdomme sen olevan.

Toisaalta tässä hetkessä olemisestakaan ei kuulu ottaa paineita. Uskon, että monelle ajatus siitä kuinka nyt tulee elää hetkessä ja nauttia, tuntuu kovinkin haastavalta. Tuostakin saatetaan tehdä stressin aihe jos tuntuu sille, ettei pysty tai osaa nauttia tässä olemisesta – eikä se muuten aina ole edes kovin helppoa! Hetkessä olemista vaikeuttaa ajatusmaailmamme, joka käy liian usein alituiseen ylikierroksilla. Mietimme kokoajan sitä, mitä pitäisi tehdä tänään tai saatamme pyöritellä päässämme muita stressaavia asioita. Löydän itseni tuosta kuvailusta liiankin hyvin. Minä olen juuri se ihminen, jolle hetkessä oleminen ei ole mitenkään maailman helpointa. Välillä tuntuu, kuin päässä pyörisi sata ja yksi asiaa, joista en saa kiinni edes siitä ensimmäisestä. Koetan kuitenkin oppia. Ilman paineita, stressiä tai turhia päämääriä pyrin opettelemaan hetkessä elämistä ja sitä, kuinka elämäni olisi sitä parasta mahdollista laadultaan – sellaista joka tekee minut onnelliseksi.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen päivä ei ole sitä onnen kukkuloilla heilumista. Kaikesta ei ole aina väkisin pakko löytää positiivista, vaan voit halutessasi tuntea juuri niitä tunteita joita tunnet. Hetkessä elämisestä ei kannata ottaa paineita ja jos mieli hamuilee syystä tai toisesta menneissä, ei senkään suhteen tarvitse olla itselleen liian ankara. Monesti on täysin inhimillistä miettiä jo tapahtuneita asioita, jos käyt läpi esimerkiksi jotain niihin liittyvää. On kuitenkin eri jäädä elämään menneeseen, kuin prosessoida sitä pyrkien eteenpäin. Menneisyytensä hyväksyminen on se avainsana, jolla pääsemme eteenpäin. Se, että hyväksymme jo tapahtuneen tapahtuneeksi ja ymmärrämme sen menneeksi.

Tällaisia ajatuksia tähän päivään. Aihe on itselleni juuri tällä hetkellä tärkeä ja siksi siitä halusin kirjoittaa, toivottavasti kolahti myös johonkuhun teistäkin.

Oikein mukavaa tiistaita jokaiselle! 🙂