Enää yksitoista päivää ja tämä tylsääkin tylsempi tammikuu on takana. En tiedä olenko ainoa jonka mielestä juurikin tämä kuukausi on se tylsin vuodesta? Hiljainen, ankea, pimeä ja noh – tylsä. En ole koskaan erityisemmin välittänyt tammikuusta ja mieluusti skippaisinkin sen nopeasti – ottaisin etumatkaa helmikuuhun.

Koko kuu on mennyt tänäkin vuonna poikkeuksetta aika ankeissa merkeissä. Aamuisin on väsyttänyt aivan vietävästi ja on tuntunut, että edes kahdeksan tunnin yöunet eivät riitä. Pimeys on ollut ajoittain jopa ahdistavaa. En ole myöskään tehnyt mitään erityistä – oikeastaan vaan töitä. En ole käynyt kertaakaan missään ulkona tuulettumassa ja olen itseasiassa viettänyt tipatontakin. Päivät ovat olleet toinen toisensa perään aika tylsiä ja mitään erityisiä kohokohtia ei ole ollut. Olen ihmisenä vähän sellainen, että vaikka pidänkin tietyllä tapaa turvallisuudesta ja tasapainosta – kaipaan elämääni silti vähän extraa. Menoja ja meininkiä – fiilistelyä, tapahtumia. Minulle, kun ei vaan riitä sellainen tasaisen tylsä arkielämä päivästä toiseen (jos sen nyt niin voi edes muotoilla?). Tästä kuusta on todellakin puuttunut meininki – kaikenlainen spontaani toiminta ja hauskuus. Ikävä jopa sellaista kunnon naurunremakkaa!

Uskon, että elämässä on hyvä olla välillä tällaisia ajanjaksoja jotta oivaltaa mitä elämältään todella haluaa. Hyvä olla pätkiä, että elää ihan hissukseen ja mietiskelee asioita. Kun käy fiiliksissään pohjalukemissa – osaa taas arvostaa hyvää elämää ja arkea. Olen myös funtsinut olenko ehkä vähän masentunut, sillä en tunnu saavan tällä hetkellä erityistä iloa oikein mistään. Toisaalta taas – enhän ole edes tehnyt mitään kuten kirjoitin. En ole jaksanut eikä ole ollut fiilistä. Olen puhunut tästä muutamalle ihmiselle ja se on auttanut minua ymmärtämään, että ehkä tämä on vaan osa prosessia jota käyn tunne-elämässäni läpi parasta aikaa. Jotain sellaista luopumisen tuomaa surua ja ikävää. Toisaalta – voihan se olla vaan tämä tammikuu joka ei ole vahvuuteni.

Elämä on todella paljon itsestä kiinni. Tämä kuukausi on erityisesti opettanut myös sen, että me itse teemme arkemme. Valitsemme asioita joita päästämme elämään ja joita emme. Me itse vastaamme oman elämämme sisällöstä, jopa sen onnellisuudesta. Toisaalta taas – omalla mielentilallakin on tietty merkityksensä. Jos fiilis on maassa – on nuokin tunteet vaan läpi käytävä. Ei ole mitään järkeä porskuttaa eteenpäin tekopirteydellä ja suunnattomalla elämän fiilistelyllä jos oikeasti ei sille tunnu. Kaikki feikkaaminen on todella uuvuttavaa ja lopulta masentaa aivan varmasti vielä lisää.

Onneksi kuu on jo loppusuoralla ja helmikuu tuo mukanaan aivan varmasti kaikkea kivaa. Oletteko muuten pistäneet merkille, että aurinko nousee nyt aikaisemmin ja laskee hitusen myöhemmin? Kun valokuvaamista harrastaa – on tämä tullut huomattua! Eipä voi kuin iloita, että se merkitsee kevään lähenemistä. Kun valo lisääntyy kenties myös mieli piristyy ja elämäkin alkaa jälleen näyttämään valoisammalta.

Onko täällä muita joille tammikuu on tänä vuonna (tai yleensäkin) ollut raskas kuukausi? Vai olenko ainoa tammikuun inhoaja? 🙂

PS. Blogini Facebook-sivun 500 tykkääjän määrä täyttyi muutama viikko sitten, joten koitan järkkäillä teille jotain kivaa arvontaa! Jos et vielä ole sivustani tykännyt – käyhän tykkäämässä siitä täällä. Tuota kautta on mahdollista saada kivasti ilmoitukset postauksistani aina sinne Facebookin feedille. 🙂