Aina vääränlainen
Kun joku teistä kommentoi viime viikolla kommenttiboksiini laihaa olemustani – päätin kirjoittaa tämän tekstin. Ja ei – tätä ei siis ole kirjoitettu kiukusta kihisten kommentoijalle osoitettuna, vaan hieman surullisin mielin ja yleiseltä kantilta. Jos kerran näytän laihalta – kysyn millainen vartaloni sitten kuuluisi olla? Olisinko täydellinen jos olisin kooltani suurempi vai löytyisikö silloinkin jotain arvosteltavaa? Kuka edes määrittelee minkä kokoisia tai näköisiä meidän tulisi olla? Kenellä on oikeus kommentoida ulkonäköämme? Niin tai näin – olemme loppupeleissä aina jollekin vääränlaisia.
En ala enää puolustelemaan omaa geeniperimääni tai sitä miksi näytän tältä. En yksinkertaisesti jaksa. Olen koko elämäni joutunut selittelemään miksi olen joidenkin silmissä riuku ja miksi en ole kuten moni muu. Nyt, kun olen jo kohta 30-vuotias nainen – voin sanoa olevani edelleen hoikkarakenteinen mutta tyytyväinen vartalooni. Olen terve, hyvinvoiva ja energinen. Vaikka elämässäni on ollut vaikeuksia – voin silti hyvin kehossani. Pidän vartalostani ja olen löytänyt kivan balanssin levon, sekä treenien suhteen. Tästä huolimatta jollain on aina jotain arvosteltavaa. Ja huomaatteko – taas selittelen. Se on opittu tapa. Kantani puolustaa, että ei en ole anorektikko ja vaikka en ehkä olekaan perinteisen suomalaisen naisen kokoinen – syön kyllä ja olen terve.
Iän myötä olen onneksi pikkuhiljaa oppinut, että on turhaa yrittää miellyttää muita. Jos miellytät paria ihmistä, todennäköisesti et miellytä loppuja. Mitään elämässä ei kannatakaan perustaa muiden mielipiteiden varaan – ei yhtään mitään. Tärkeintä on hakea omaa polkua, tunnustella ikiomaa reittiä ja valita se tapa toimia, joka tuntuu itsestään hyvältä. Loppupeleissä kuitenkin me vaan tiedetään ja tunnetaan miltä meistä tuntuu. Sama pätee ulkomuotoon. Toivoisinkin, että joku päivä suurin trendi maapallolla olisi se, että jokainen saisi olla juuri sellainen, kuin on ja näyttää siltä miltä haluaakin näyttää. Voit olla tavallinen, outo tai jotain siltä väliltä – minkä kokoinen tahansa! Ketä kiinnostaa? Ihan oikeasti. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Ympärilleen kannattaakin haalia ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri tuollaisena. Henkilöt, joilla on jokaisesta tekemästäsi asiasta jotain negatiivista huomautettavaa – eivät ole arvoisiasi. Kenenkään ei myöskään kuuluisi tulla läheistensä arvostelemaksi ulkomuotonsa suhteen. Ihmissuhteet, joissa kommentoidaan toisen kiloja tai niiden puuttumista – tekevät surulliseksi. Valitettavasti on kuitenkin kovin yleistä, että parisuhteissakin nälvitään toisen ulkomuotoa. Piikitellään niistä kohdista, jotka eivät ehkä sataprosenttisesti miellytä. Loppupeleissä tuollainen käytös kertoo omasta epävarmuudesta. Yksi tärkeimmistä seikoista onkin tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin on. On erityisen tärkeää, että itse opettelemme hyväksymään itsemme ja siinä rinnalla myös läheisemme hyväksyvät meidät. Toisen rakastaminen kaikista virheistä huolimatta on sitä aitoa rakkautta.
Me olemme jokainen oikeanlaisia. Vaikka emme ehkä mahdukaan valloillaan olevaan kauneusihanne muottiin tai emme edes tahdo siihen – on mieletöntä voida silti tuntea olonsa oikeanlaiseksi. Hyväksi, arvokkaaksi ja upeaksi. Oikeanlaiseksi juuri tällaisena – samalla hyväksyen, että jollekin olet silti aina vääränlainen.
En tiedä saitteko yhtään pointistani kiinni – mutta tuli vaan fiilis, että pakko jakaa ajatus blogiini! Toivottavasti maailma menee vielä jossain kohtaa oikeaan suuntaan ja vapaus olla juuri sellainen, kuin on ottaa yhä enenevissä määrin valtaa.
Ihanaa tiistai-iltaa kaikille! Muista, että olet upea ja arvokas juuri tuollaisena. <3
