Epäsuosittuja mielipiteitä

 

Inhoan Freddyjä – siis niitä peppuhousuja. Mielestäni aivan hirveät pöksyt ja vieläpä hyvin epätyylikkäät! Pahinta on jos kyseisiä housuja käytetään vielä juhlissakin jonkun juhlavan topin parina, hyi. Mielestäni Freddyt sopivat ainoastaan kauppareissuille tai kotihousuiksi. Niin ja peppukaan ei kyllä näytä niissä yhtään miltään! Huomattavasti paremmalta takamus näyttää hyvin istuvissa farkuissa.

En pidä pitkistä kynsistä. Vaikka ripsien kanssa tuuheudesta pidänkin, kynsien kanssa pidän lyhyestä linjasta. Rumimmat kynnet ovat mielestäni pitkät ja hiottu päistä todella piikikkään suipoiksi. Oli kynsi sitten omaa tai ei, mielestäni pitkänä ne ovat vaan rumat. Pahinta ovat erilaiset kynsikoristelut – niin mauttomia!

Pidän Päivi Räsäsestä. Rohkea nainen joka seisoo arvojensa takana! Moni voisi ottaa mielestäni mallia. Itse arvostan ylipäänsä ihmisiä, jotka uskaltavat olla erilaisia sanoivat muut mitä tahansa. Siksi häntä itseasiassa suurilta osin varmaan vihataankin. On kuitenkin surullista kohdistaa puhdasta vihaa ketään ihmistä kohtaan. Mikään lakialoitekaan ei kuitenkaan mene läpi vaan siksi, että yksi ihminen niin haluaa.

img_6411

En ymmärrä food-preppausta. Kyseessä on siis paljon treenaavien ja fitness-kisaajien tapa valmistaa terveellistä ravintoa itselleen. Yhdellä kerralla saatetaan tehdä jopa viikon ruoat ja niillä sitten mennään koko viikko – miettikää viikko! Mielestäni niin tylsää ja jopa vähän ällöä. Itse en ainakaan haluaisi syödä viisi päivää sitten valmistamaani ateriaa mistään hinnasta… Maku on varmaan aika raffi jo siinä kohtaa. Se, että moni tekee tuota vielä vapaaehtoisesti ilman kisatavoitteita on mielestäni outoa.

Greyn Anatomia on mielestäni niin tylsä sarja. Ainakin yhdessä vaiheessa sarja oli niin hypetetty, huhhuh. No jokatapauksessa ihan sairaan tylsä ohjelma. Toisaalta itse en pidä lääkärisarjoista ylipäänsä, joten tämä saattaa vaikuttaa tähän mielipiteeseeni.

En pidä yhtään Suomi hip-hopista/rapista. Monen mielestä varmaan erikoista mutta en vaan tykkää. Sanat ja kaikki – ei ole juttuni. Okei, ehkä ainoastaan joissain kotibileissä, juhannuksena tai kesällä venejuhlissa tuokin musiikki menee, mutta ei missään nimessä kotiolosuhteissa eikä edes baareissa.

Inhoan villasukkia. En ole itseasiassa koskaan niistä pitänyt – aina liian kuumat ja karvastelevat. Kauhulla kuuntelen kuinka jotkut vielä nukkuvatkin ne jalassa, hrrr kylmät väreet. Pahintahan on pitää villasukkia paljaissa jaloissa. 😀 Jos valitsen paksummat sukat ovat ne ehdottomasti pörrösukat – pehmeät ja miellyttävät jaloissa.

img_6445-2

En tykkää laivareissuista. Tällä tarkoitan niitä suomalaisten paljon suosimia 24 h risteilyjä, joihin lähdetään lähinnä hakemaan halpaa viinaa ja juhlimaan. Aivan hirveä meno ollut jokaisella risteilyllä jolla olen ollut! Humalaisia örveltäjiä, oksennuksen haju käytävillä, joka paikka tupaten täynnä… Jos Tukholmaan menee laivalla sen vielä ymmärrän, sillä siinä on ideana nimenomaan käydä Tukholmassa. Mutta samassa paatissa 24 h – ei kiitos enää ikinä.

En erityisemmin välitä pipoista. Vaikka ne kuinka trendikkäitä ovatkin ja varsinkin kunnon isot myssyt niin upeita – eivät pipot ole oikein oma juttuni. Sähköinen tukka on taattu jos pipon päähäsi isket. Oma tukkani on ainakin sen verran kuiva, että se leijailee sitten loppupäivän ja sitä kyllä inhoan. Toki on eri asia lenkkeillä pipo päässä mutta sellainen huvikseen pipon käyttäminen… Vain todella kovilla pakkasilla!

Juon kahvini aina lasista. Vielä tarkennettuna – Hobstar krogilasista. Mielestäni kahvi nimittäin maistuu lasista juotuna huomattavasti paremmalta! Siitä tulee jollain tavalla fiilis, että juot kahvilakahvia. Ehkä se on myös jonkunlainen arjen luksus ja ylellinen fiilinki joka lasista juodusta kahvista välittyy.

img_6404-2

Voiko kukaan samaistua mielipiteisiini? Vai oletteko nimenomaan päinvastaisella kannalla? 

PS. Älkää ottako näitä henkilökohtaisesti! 🙂

Tarvitaanko joululahjoja?

Olen perheestä, jossa joululahjoja on hankittu joka joulu paljon. Muistan elävästi kuinka lapsena laskeskelin saamiani paketteja ja määrät olivat aina reilusti yli kaksikymmentä. Muistan jopa säälineeni naapurin ystävääni, joka hän sai vaan kuutisen pakettia sillä heidän perheessään oli useampi lapsi. Aika hurjaa. Onneksi viime vuodet on menty jo pienemmillä lahjamäärillä ja joka vuosi paketit ovat vähentyneet. Viime jouluna sovittiin, että ostetaan yhdet lahjat toinen toisellemme. Tänä vuonna tultiin lopulta lopputulokseen, ettei osteta lahjoja ollenkaan. Jokainen ostaa itselleen mitä tahtoo, eikä täten tarvitse ottaa paketeista stressiä.

img_6266

Itse olen sitä mieltä, että aikuiset eivät tarvitse lahjoja. Jokainen osaa varmasti ostaa itselleen mitä kulloinkin haluaa. Lapsien lahjojen suhteen toivon, että tänä päivänä yhä useampi vanhempi on tullut järkiinsä. Ei sillä, että olisin itse kasvanut jotenkin kieroon lahjamäärien vuoksi, vaan ylipäänsä tuossa hullussa lahjatouhussa ei ole mielestäni mitään järkeä! Nykyään on niin paljon köyhyyttä ja pulaa. Tuntuu jotenkin pahalta ajatuskin, että me kylvetään koko joulu yltäkylläisyydessä ja samaan aikaan jollain toisella ei ole mitään. Toki lapset ovat lapsia ja heille lahjat ovat joulun yksi kohokohta. Lahjaton joulu ei ole kiva lapselle. Lahjojen määrää voi kuitenkin mielestäni rajoittaa. Opettaa lapsille jo pienestä pitäen, että joulussa merkkaa aivan muu, kuin se tavaran paljous. Tai näin minä lapsettomana ihmisenä ainakin ajattelen. En sitten tiedä onko se käytännössä kuinka hankalaa toteuttaa?

Vaikka perheessämme onkin vietetty suhteellisen yltäkylläistä joulua – on meillä aina muistettu myös vähäosaisia. Muistan, kuinka useanakin jouluna keräsimme joululahjan, joka lähti Patmoksen mukana Romanian lapsille. Me sisarukset oltiin molemmat sitä lahjaa kasaamassa ja innoissamme lahjoittamassa toisille kivoja juttuja. Myös silloisen asuinkuntamme metsässä asuvalle erakolle veimme joululahjan aina jouluisin. Tällaiset pienet eleet ovat mielestäni tärkeitä! On hyvä oppia antamaan omastaan mikä tuntuu olevan nykyihmiselle todella vaikeaa…

img_6276

Omassa elämässäni ylipäänsä materian merkitys on muuttunut ihan hurjasti viimeisen vuoden aikana. Olen kirjoittanut tästä muutamaan otteeseen ennenkin, mutta sellainen tietynlainen tarve tarvita sitä sun tätä on kadonnut. Jos hankin jotain mietin hankintojani tarkemmin. Tai jos ostan sattumalta heräteostona – tavallisesti lampsin seuraavana päivänä palauttamaan tuotteen. Koen itseasiassa välillä todella suurta ähkyä lukiessani esimerkiksi blogeista kuinka nyt on taas hankittu sitä tai tätä uutta. Ihmiset käyttävät nykyään todella vähän samoja vaatteita ja hyvin monella on nimenomaan tarve esitellä elämästään kokoajan jotain uutta materiaa. Tuntuu ettei kotikaan voi näyttää samalta, vaan sitäkin tulee jatkuvasti päivittää?! Mitä arvokkaampia sisustuselementtejä se pitää sisällään – sitä korkeampaa statusta itselleen haalitaan. Ei sillä, että materian hankkiminen tekisi kenestäkään huonompaa ihmistä mutta välillä vaan mietin, että miksi? Asioilla tapaa olla ne syvemmätkin alkuperät. Syy jatkuvalle tavaran hankkimiselle saattaa kieliä todella monesta sisäisestä ongelmasta jota paikkaillaan ostokäyttäytymisen avulla.

Tiedän, että moni on jo lahjat ostanut mutta ajattelin silti herätellä ajatuksia. Mielestäni on hyvä, että ihmiset miettivät näitä juttuja joka vuosi enenevissä määrin. Toki joissain perheissä lahjat ovat vaan pieni osa juhlaa ja niiden suhteen ei stressata. Onhan läheisille ihana ostaa jotain ja itsekin ostin muutaman pienen lahjan sitten kuitenkin, mutta puhtaasti omasta tahdosta. Ei stressiä tai paineita – rennosti. Sen lisäksi, että muistamme mahdollisesti läheisiämme, voimme aina muistaa myös hädässä olevia! Jouluapua-ryhmä toimii Facebookissa tänäkin vuonna. Uskoisin myös, että useamman lähipiiristä löytyy ihmisiä joilla on oikeasti elämässä tiukkaa. Pieni paketti heille tai vaikka pari kassillista ruokaa kaupasta. Ei ole kovin suuri juttu omalle lompakolle, mutta jollekin saattaa merkata paljonkin!

img_6282

Se, että joulu on antamisen juhla on vääristynyt nykymaailmassa ihan omiin hulluihin mittoihinsa. Antaminen voi olla huomattavasti pienempääkin. Ihan vaikka vaan oman ajan antamista, rauhoittumista ja  läheisten kanssa oloa. Vai mitä mieltä te olette? Kuuluvatko lahjat jouluun vai pärjätäänkö ilmankin? Vietetäänkö muiden perheissä lahjatonta joulua?