Vaikka pidänkin hohtavasta ja kuulaasta meikistä – on meikittömyys silti itselleni todella luonnollista ja tärkeää. Ennen meikkasin ainakin viitenä päivänä viikossa, nykyään harrastan sitä harvemmin. Kun teen aika paljon hommia myös kotoa käsin, en tosiaankaan jaksa meikata ns. turhaan itselleni. En vaadi pakkelikerrosta salilla käymiseen tai siihen, että kipaisen postiin tai S-Markettiin. Myös kaupungilla saatan piipahtaa ihan naturellina, eikä siinä ole mielestäni sen kummempaa.

Ripsienpidennykset luonnollisestikin pelastavat aika paljon, eikä ilme niiden vuoksi ole oikeastaan edes sairaana kovin sairas. Nyt mennään muuten neljän viikon ripsillä ja tilanne on edelleen ihan huippu! Pikkukiitokset tässä kohtaa Anniinalle joka laittaa ne aina niin hyvin, että hätätapauksessa viidenkään viikon tauko ei tunnu missään. Sellainen minulla on nyt siis edessä.

Rakastan tosiaan meikitöntä ihoa ja mielestäni se kaikkine niine pienine virheineen on kaunis. Harvan iho on nimittäin luonnostaan täysin virheetön, vaan aina löytyy jostain jotain pientä nyppyä, näppyä tai värivirheitä. Iho myös elää meidän mukana ja vaikka se olisi sillon 20-vuotiaana ollut aivan täydellinen – saattaa iän myötä tulla yllättäviäkin muutoksia.

Oma ihonihan on tosiaan koko elämäni ajan ollut todella ongelmaton. En ole koskaan kärsinyt mistään hankaluuksista, en edes teininä. Viime kuukausina olen kuitenkin ollut huomaavinani pientä stressiin ja syömiseen liittyvää problematiikkaa. Lähinnä siis stressi laukaisee pientä ihottuman tyylistä nyppylää otsaan ja päivittäinen runsaampi raakasuklaan/kookosöljyn nauttiminen puolestaan tekee saman ilmiön. Välillä on ilmaantunut myös muutama finni tai milium ja iho ylipäänsä on ollut hieman samea. Vaikka ongelmat kestävät tavallisesti vaan muutaman hassun päivän, en voi olla kiinnittämättä näihin seikkoihin huomiota.

Näissä tilanteissa etenkin korostuu se meikittömyys. Vaikka tavallaan kaupungissa meikillä voidaan suojata ihoa edes hitusen kaikelta saasteelta, jaksan silti vanhanaikaisesti uskoa, että meikki jollain tapaa myös tukkii ihohuokosia. Jos meillä ei ole viikossa yhtään meikitöntä päivää, on iho aivan varmasti huonommassa kunnossa! Toisekseen uskon myös siihen, että ihoaan ei kannata ylihoitaa. Tavallisestihan nimenomaan tällaiset pienet ongelmat laukaisevat sen, että aletaan hullun lailla kuorimaan ja naamioimaan. Saatetaan tukkia naama täyteen kaikenlaisia seerumeita ja voiteita siinä toivossa, että iho paranee. Minä kuitenkin uskon, että parhaiten iho rauhoittuu ihan yksinkertaisin hoitorutiinein. Nimenomaan meikittömyydellä ja sillä, että se saa hengitellä. Olla rauhassa.

Olen viikosta nykyään ainakin kolme päivää täysin ilman meikkiä. Jollekin se on vähän – jollekin paljon. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin se, että viikossa olisi edes yksi ihon oma hengittelypäivä. Teille maanantaista perjantaihin duunareille se voisi olla nimenomaan vaikka sunnuntai. Lepopäivä, myös iholle. Jos tuo ei ole mahdollista, kokeile poistaa meikit vaikka aina kotiin tultuasi. Tälläkin tavoin annamme iholle hengitysaikaa.

Miksi tällaiset lepopäivät sitten ylipäänsä kannattavat? Tässä omia havaintojani:

Ihon värisävy paranee. Tämä on aika selkeä juttu. Jatkuva meikkivoide iholla saattaa aiheuttaa ihoomme läikikkyyttä ja värimuutoksia eri alueille. Meikittömyys tasoittaa ihon värisävyä ja jo parissa päivässä huomaan ainakin itse eron. Iho on ikäänkuin tasaisempi ja väri nimenomaan kauttaaltaan eloisa.

Nypyt ja näpyt paranevat – tai ainakin vähenevät. Ainakin muuten terveessä ihossa, akne on asia erikseen. Itse olen ainakin huomannut, että nimenomaan meikittömyys auttaa jos otsaan on tupsahdellut allergiamaista ihottumaa. Parasta on jos tuon meikittömän ihon kanssa käy vaikka raikkaassa ulkoilmassa lenkkeilemässä. Happi yhdistettynä meikittömyyteen parantaa.

Iho näyttää nuoremmalta. Kuulemma myös ihan oikeasti, mutta ainakin hämäävästi. Meikittömänä jokainen meistä näyttää nuoremmalta ja se on faktaa. Itse olen esimerkiksi huomannut, että nykyään jopa ulos lähtiessä haluan lähteä liikkeelle aika luonnollisella meiningillä. Tumma silmämeikki tuo ikään lisää ainakin +3 vuotta. Ja mitä paksumpi pakkeli, sitä tunkkaisemmalta (ja vanhemmalta) näytämme.

Itsevarmuus kasvaa. Kun ihomme näyttää paremmalta, kasvaa samalla myös itsevarmuus. Uskon myös siihen, että mitä enemmän vietämme aikaa meikittömänä, sitä itsevarmemmiksi nimenomaan tulemme ihostamme ja samalla ulkonäöstämme. Siihen lookkiin ikäänkuin tottuu, eikä olekaan enää kynnys tai mikään lähteä keskustaan au naturel.

Säästämme aikaa ja rahaa. Viimeisenä mutta ei toki vähäisimpänä, ajan ja rahan säästäminen. Kun meikkejä ei käytä päivittäin kestävät ne luonnollisesti pidempään. Myös aikaa säästyy! Aamuisin voi nukkua pidempään ja voit lähteä suoriltaan menoihin. Meikkaamiseen ei tarvitse varata omaa aikaansa, vaikka siihen menisikin vaan se vartti mutta kuitenkin.

Tämä meikittömyys ei luonnollisestikaan ole ollut itselleni aina normaalia. Nuorempana meikkasin aina ja joka paikkaan. Enkä olisi muuten voinut kuvitellakaan, että joskus julkaisen blogissani meikittömiä kuvia!

Nykyäänhän suurin osa blogini kuvista on nimenomaan meikittömiä, toki ripset löytyvät ripsistä mutta ihoon tai kulmiin ei ole koskettu. Monesti itseasiassa koen, että nimenomaan se tietynlainen meikittömyyden tuoma raikkaus nimenomaan sopii tänne. Tuntuisi vähän hölmöltä syödä aamiaista sängyssä täys pakkelikerros naamalla, tai kirjoittaa jostain hyvinvointiin liittyvästä täydessä tällingissä. Kun nyt muutenkin niin paljon ilman meikkiä oleilen – niin miksipä en olisi sitä myös täällä. 🙂

Uskallatteko kertoa kuinka usein pidätte täysin meikittömiä päiviä? Ja huomaatteko vaikuttaako nimenomaan nuo päivät ihonne kuntoon?