5 x mieleen painunutta asiaa kuluneelta viikolta
Kuten olen joskus maininnut, katson hyvin vähän sarjoja ja elokuvia. En nykyään enää edes omista televisiota, sillä halusin siitä tuossa keväällä eroon. Jos jotain välillä katson, niin C Moren tai Yle Areenan kautta. Jälkimmäisestä aloitin eilen sellaisen sarjan katsomisen kuin Exit. Olin kuullut kyseisestä sarjasta kehuja ja kirjannut sen nimen ylös. Eilen olikin sopiva sauma hypätä uuden sarjan maailmaan ja lopulta katsoin sarjaa 7/8 jaksosta, sillä en yksinkertaisesti kyennyt lopettamaan.
Kyseinen sarja kertoo siis neljästä norjalaisesta pörssihaista ja perustuu tositapahtumiin. Huumeita, väkivaltaa, hauskanpitoa, prostituoituja, menestystä… Vastapainona miesten vaimot ja perhe-elämä, jotka ovat ”ankkuri todellisuuteen” kuten yksi sarjan päähenkilöistä toteaa. Vaikka elämäni on hyvin kaukana sarjan tapahtumista, on itseäni aina kiehtonut kaikki ääripää elämä – sellainen, jota en itselleni haluaisi, mutta sitä on mielenkiintoista seurata. Siksi varmasti tämäkin sarja koukutti, sillä se on aito ja rehellinen kuvaus siitä todellisuudesta, jota osa ihmisistä elää. Sarja kuvaa hyvin mielestäni myös näiden menestyneiden liikemiesten ajatusmaailmaa, joka on suoraan sanottuna miljoonista vääristynyt ja kolisee tyhjyyttään. Mikäli kaipaat jotain mielenkiintoista katsottavaa viikonloppuun, suosittelen tätä sarjaa! Koukuttaa taatusti, ellei ihan pienestä säikähdä.
Olen ollut koko viikon ajan erakkofiiliksissä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen. Tunnistan itsessäni tämän puolen aina, jos olen pidempään ollut jatkuvasti menossa. Viimeisen kuukauden sisään olen ollut joka viikonloppu tiiviisti jossain ja vaikka on ollut todella hauskaa, huomaan väsymyksen painavan. Kuten olen monesti maininnut, lataan akkuja yksin ollessa ja olen siinä määrin introvertti, että jatkuvat sosiaaliset menot uuvuttavat itseäni. Nyt onkin sellainen olo, etten halua nähdä ketään koko viikonloppuna, vaan olla ainoastaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Vain toinen introvertti voi täysin ymmärtää, millainen on se tunne, kun on pakottava tarve olla yksin. Vaikka sosiaaliset menot ovat mukavia ja olen äärimmäisen kiitollinen, että elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa tehdä kaikkea ikimuistoista, niin siitä huolimatta kaipaan myös tätä hiljaisuutta. Tämä on sitä laatuaikaa itsensä kanssa.
Kävin tällä viikolla Lammassaaressa ja menin siellä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen paikkaan, jossa olin aikoinaan treffeillä ihmisen kanssa, josta tulikin lopulta yksi elämäni merkittävimmistä ihmissuhteista. En ole tosiaan aikaisemmin kyennyt sinne menemään, vaikka muuten Lammassaaressa vuosittain useita kertoja käyn. Koen vahvaa sidettä paikkoihin, tuoksuihin ja musiikkiin, eli jos olen luonut paikassa x jonkun tärkeän muiston, en pysty enää tuohon paikkaan menemään ilman vahvaa tunnelatausta. Nyt kuitenkin olin rohkea ja menin. Mielenkiintoinen kokemus, joka tavallaan myös realisoi itselleni sen, että olen mennyt elämässä eteenpäin. Mikään ei ole enää entisestä ja asiat ovat muuttuneet, vaikka kieltämättä tuolla mieleeni heräsi ajatus, mitä meistä olisi voinut tulla, jos olosuhteet olisivat olleet ihmissuhteelle otolliset? Oli muuten kaunis auringonlasku ja ylipäänsä kyseinen paikka on niin upea. Suosittelen käymään, ellet ole vielä käynyt.💚
Olen käyttänyt kuluneen kesän aikana todella paljon rahaa ruokaan, juomaan ja Suomen sisällä reissaamiseen. Tämä on aika poikkeavaa normaaliin toimintaani, sillä olen säästeliäs, mutta en kuitenkaan pihi. Nyt kesällä en ole rahaa kuitenkaan miettinyt ja olenkin laittanut sitä palamaan aika huolettomasti – ostanut itselle sekä muille ja tarjonnut, koska minulla on mennyt taloudellisesti ihan mukavasti. Nauroinkin ystävilleni, että jos olisin miljonääri, olisin juuri se, joka maksaisi kaiken koko seurueelle. 😁 Tykkään antaa ja silloin, jos siihen on mahdollisuus, niin myös teen. Nyt on kuitenkin aika laittaa kukkaron nyörit kiinni ja elää jälleen säästeliäämmin.
Vaikka toisaalta, mikä olisikaan parempi tapa käyttää rahaa kuin yhdessäolo ja elämykset? Jos olisin laittanut saman summan johonkin materiaan, olisin toki saanut konkreettisesti pysyvämpiä asioita, mutta tuskin niistä olisi jäänyt samanlaisia muistoja? Eli olen tyytyväinen kesän saldoon, mutta samaan aikaan haluan nyt taas alkaa säästeliäämmäksi. Yrittäjänä säästeliäs elämäntyyli on kuitenkin sellainen, jota on ylläpidettävä, sillä tulevaisuus on aina epävarma.
Tällä viikolla olen pyrkinyt asennoitumaan myös tulevaan syksyyn, vaikka kelit jatkuvat edelleen kesäisinä. Olen miettinyt paljon tulevaa ja ollut noin muutenkin mietteliäs. Kuten tällä viikolla kirjoitin, syksyn alku on itselleni aina sellainen pysähdyksen paikka, jolloin teen elämäni inventaariota. Nyt on juuri se hetki – aika pohtia, onko kaikki elämässäni sellaista, joka vie eteenpäin ja vaikuttaa minuun positiivisesti? Tietenkään täydellistä elämää ei ole, mutta haluan ainakin omalta kohdalta pyrkiä tarkastelemaan elämääni säännöllisesti suurennuslasin avulla, jotta voisin olla mahdollisimman tyytyväinen. Tämä viikko on ollut juuri tuollainen, jolloin inventaario on käynnistynyt ja jatkuu varmasti vielä jonkin aikaa. Kuulostaapa radikaalimmalta kuin onkaan, mutta tiedätte varmasti, mitä tarkoitan.
Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin. Ihanaa lauantain jatkoa sinulle!
