The omenapiirakka (GL, M)

Siitä on jo iäisyys, kun olen viimeksi piirakan pyöräyttänyt. Eilinen olo tuntui niin ankealta ja väsyneeltä, että pienessä pökkerössä sitten laitoin tuulemaan ja hain kaupasta tarvittavat aineet. Todella helpon nopeaa valmistaa ja niin taivaallisen hyvää, aina. Omenapiirakan kanssa et voi mennä mönkään ja ihan parasta on jos omput ovat vielä kotimaisia, tai vaikka omasta puusta noukittuja!

Gluteeniton omenapiirakka

Vaikka eilen olisi kyllä tehnyt mieli pyöräyttää kunnon sokerilla ja kermalla ympätty piirakka, päädyin silti terveysversioon. En tiedä mikä siinä onkin, mutta en tykkää leipoa ns. tavallisia leivonnaisia, vaan niistä on aina tehtävä edes jollain tapaa ”terveellisempiä”. Ehkä se on nimenomaan se ajatus myös siitä, että on kivempi laittaa blogiin jotain inspiroivaa reseptiä, kuin sellainen ähkyinen huonon olon tuova resepti.

Olen myös sitä mieltä, että vähän paremmatkin valinnat voivat olla maukkaita. Tähän piirakkaan hain makeuden kookossokerista joka on valkoista sokeria parempi vaihtoehto, mutta en tosiaan näe mitään syytä miksi ette voisi halutessanne kokeilla makeutusta myös hunajalla? Niin ja jauhotkin voi aina fiksailla vieläkin terveellisemmiksi kuten jättämällä tuon Fin Mix-jauhoseoksen kokonaan pois. Nuo seokset, kun tuppaavat olemaan monesti vähän puijausta ainakin ravintosisällöltään… Erinomaisen koostumuksenhan ne kyllä antavat gluteenittomiin leivonnaisiin.

Gluteeniton omenapiirakka

Mutta sitten itse herkullisen reseptin kimppuun! Olkaapas hyvät ja toivottavasti tästä on iloa  monelle tähän sateiseen tiistai päivään. 🙂

Herkullisen täyteläinen omenapiirakka (GL, M)

Pohja: 

  • 1 luomu kananmuna
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl kookossokeria
  • 1,5 dl *Luontaistukun kookosöljyä
  • Ripaus *Luontaistukun Himalajansuolaa
  • 1 dl kaurajuomaa
  • 1 dl *Luontaistukun mantelijauhoja
  • 1 dl kaurajauhoja
  • 2 dl Semperin hienoa gluteenitonta jauhoseosta (Fin-Mix).
  • 1 tl kanelia
  • 1/4 tl luomu vaniljauutetta (laita varovasti ihan pieni määrä).

Täyte: 

  • 3 suurehkoa omenaa
  • Kanelia
  • Piparkakkumaustetta
  • Hunajaa

Sulatetaan kookosöljy ja sekoitetaan kookossokerin kanssa. Lisätään joukkoon kananmuna, leivinjauhe, suola ja muut aineosat, jauhot ihan viimeisenä. Jauhoja kannattaa lisätä pikkuhiljaa kokoajan seosta sekoittaen. Kannattaa myös seurata taikinan koostumusta ja lisätä jauhoja sen mukaan. Älä siis seuraa orjallisesti ohjettani, vaan tunnustele miltä taikina näyttää. 🙂 Sen ei siis kuulu olla ”pullataikinaa” vaan levitä sulavasti voideltuun vuokaan.

Lämmitetään uuni 180-200 asteeseen (uunista riippuen) ja siivutetaan omenat koristelua varten. Halutessaan pohjaa voi esipaistaa viitisen minuuttia ennen omenoiden piirakkaan asettelua. Itse en tällä kertaa esipaistanut, vaan iskin omput suoraan pohjan päälle. Lopuksi heitetään pintaan myös mausteet ja lorotellaan vähän hunajaa. Paistellaan uunin keskitasossa kunnes pinta rusehtaa ja pohja ei ole tahmaista. Uunista jälleen kerran riippuen noin 25-40 minuuttia. Oma uunini on tosiaan todella hidas joten itselläni meni tuo 40 minuuttia.

Sitten vaan nauttimaan! Sellaisenaan tai vaniljajäden kera. 🙂

Gluteeniton omenapiirakka

Jos kokeilette niin kertokaahan mitä mieltä olitte?! Muuten toivottelen oikein ihanaa tiistaita, ei anneta sateen lannistaa. 🙂

*Luontaistukun tuotteet testiin saatuja. 

Tunteiden vuoristoradassa

Olen viime aikoina miettinyt paljon tunnemaailmaani. Havahduin nimittäin yksi päivä siihen etten oikein enää edes tiedä mitä tunnen, enkä kykene pukemaan tunteitani sanoiksi tai ylipäänsä hahmottelemaan niitä. Myös mieli on vaihdellut kovin paljon viimeisten viikkojen aikana ja fiilikset tosiaan menneet vähän laidasta laitaan. Välillä olen todella hyvällä tuulella, iloinen ja positiivinen mutta sitten taas jopa hieman masentunut.

Ikävää kokea näin, koska niin pitkään olen ollut todella hyvässä moodissa ja elämässä asiat ovat nimenomaan tuntuneet loksahtelevan kohdalleen. Olisin niin toivonut tuon fiiliksen jatkuvan ja jatkuvan.

Tunteet

Minulla on ollut näitä kausia aikaisemminkin elämässäni, tosin ei kovin pitkään aikaan. En edes muista, koska olisin täysin vastaavia fiiliksiä läpi käynyt? Olen nimittäin ihminen jolla on yleensä aika selkeästi tunteet joko hyvään tai huonoon. Tällä hetkellä olen ajoittain jopa vähän penseä ja sellainen etten osaa sanoa tunnenko vai en. Saatika mitä sitten tunnen. Pelottavaa ja tämän ääneen sanominen vieläkin pelottavampaa.

Olen kuitenkin vähän sellainen oman mielen terapeutti ja siksipä esimerkiksi tällaisessa tilanteessa koitan hakea syitä tuntemuksilleni. Tiedän nimittäin ettei tunteiden näyttäminen ja ääneen sanominen ole vahvuuksiani. Silti haluaisin olla ihminen joka olisi 100 % auki tunteidensa kanssa. Olisi niin hienoa kyetä aina sanomaan mitä kokee ja käy läpi. Uskon nimittäin ettei silloin tulisi näitä lukkoja jos oltaisiin avoimia. Loppupeleissä jos mietitään niin mitä he*mettiä sitä menettää jos on avoin?

Feelings

Se on silti todella pelottavaa, varsinkin ihmissuhteissa joissa saattaa pelätä mitä tuosta avoimuudesta seuraa. Pelko ajaa meitä lukkoihin, joita voi olla myöhemmin enää edes vaikea avata. Mitä enemmän vedät lukkoon, sitä vaikeampaa sinun on jatkossa olla avoin. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ihmissuhteiden kirous on se ettei olla rehellisiä, avoimia ja puhuta. Ehdottomasti.

Silti ei kannata syyttää muita, vaan työstää ensisijaisesti omaa mieltään. Jostain on nimittäin lähdettävä ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin sukeltaa sinne oman mielen syövereihin ja aloittaa muutos itsestään? Uskon nimittäin, että tunteiden hallintaa, käsittelyä ja kokemistakin voi harjoittaa. Se miten meille on lapsena opetettu tunteiden hallinta ei välttämättä tarvitse olla se lopun elämän tapa toimia. Tavallaan nimenomaan se suomalaisten tapa ”hallita ja kontrolloida” onkin ehkä se suurin ongelma. Jo lapsesta lähtien negatiiviset tunteet opteteaan piilottamaan tai niistä saatetaan jopa soimata. Ei ihme ettei kovin monen olekaan helppo käsitellä tunteitaan, etenkään niitä negatiivissävytteisiä…

IMG_1765

Täällä tosiaan uusi viikko alkaa hieman sekavissa tunnelmissa. Ehkä tämä vuoristorata tästä helpottaa, lähiaikoina toivon mukaan? Toisaalta helpottavaa myöntää täälläkin, että aina ei mene ihan parhaiten. Inhimillistä kai tämän kaiken positiivisuus hypetyksen keskellä…

Käykö kukaan muu siellä ruudun toisella puolella läpi vastaavia fiiliksiä? Niin ja ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle! 🙂