Pitkästä aikaa kuulumisiin, jotka liittyvät vatsaani ja sen hyvinvointiin. Kuulostipas mielenkiintoiselta, heheh. Puhuin vatsasta kolmannessa pesoonassa, tai ainakin melkein. 🙂

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, että reilu pari vuotta sitten kärsin aika rajuistakin vatsaongelmista joiden seurauksena puhdistin ruokavalioni maidosta ja viljoista. Elin aika pitkään tiukalla linjalla, kunnes jossain kohtaa aloin kokeilemaan ja ”totuttelemaan”. Jotkut asiat eivät toimi vielä tänä päivänäkään, eikä niihin totuttelu auta. Joitain ruokia taas pystyn syömään jo paremmin ja näistä hyvänä esimerkkinä nyt ne laktoosittomat maitotuotteet, kuten juustot. Tästä huolimatta olen valitettavasti edelleen kausittainen ”vatsaongelmainen”.

Viime aikoina vatsa on voinut tosiaan aika surkeasti. Olen havahtunut tähän etenkin aamuin ja illoin, jolloin olo on monesti kovin tukala, kipeä ja tunnet ettet ole nyt kohdellut kehoasi ihan kuten se tahtoisi sitä kohdeltavan. Tiedän tasan tarkkaan mistä homma johtuu, sillä olen oikeastaan sekasyönyt kaikkea. Vaikka joiltain osin olen noudattanut ruokavaliotani, olen lipsunut todella paljon ja pitkään. Ja ei, tässä ei ole kyse siitä, että söisin tavallisesti niin terveellisesti ettei vatsani kestä sitten sitä vuohenjuustoa tai fetaa. Ihmiset rakkaat, kyse ei ole siitä! Moni ”normaali” sekasyöjä nimittäin jostain kumman syystä ajattelee, että vatsavaivat ovat useimmiten tyylillä itse aiheutettuja, koska vatsa on herkistetty terveellisellä ruoalla ja vaikka sillä viljattomuudella. Homma ei tosiaankaan aina ole noin yksinkertaista…

Olen syönyt vuoden sisään kaksi antibioottia. Yhden 7 päivän kuurin ja toisen ns. hevoskuurin eli ihan kunnon setin (14 vrk). Vaikka kuinka kiskoin niitä probiootteja nassuuni koko kuurin ajan, tiedän seuraukset. Vatsani on herkkä ja se reagoi. Ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja ja toisaalta, olenhan koko lapsuuteni kiskonut antibiootteja joten tuntuuko enää tässä konkurssissa? Ei välttämättä. En halua kuitenkaan masistella vaan tahdon skarpata. Kohdallani nämä skarppaukset eivät välttämättä tarkoita mitään loppuelämän kieltoja vaan ihan vaan sitä, että kiinnitän enemmän huomiota ruoan laatuun.

Paljon olen esimerkiksi syönyt ulkona erilaisia annoksia, joiden juuston laadusta en ole jaksanut edes kysellä. Minun on pakko olla tarkempi jos haluan voida hyvin. Homma on kuitenkin siinä mielessä jännä, että aina kroppani ei tosiaan reagoi. Kun mitään ei tapahdu otan seuraavanakin päivänä siihen salaattiini fetaa, ja seuraavana ja seuraavana… Lopulta olenkin syönyt ihania juustoja useamman päivän ajan ja sitten alan huomaamaan etteivät valintani nyt ole olleet kovin fiksuja. Aina oireet, kun eivät tule samantien vaan ne saattaa huomata joskus vasta illalla, seuraavana aamuna tai useamman päivän jälkeen. Kumpa ne tulisivatkin vaikka aina samantien! Silloin tietäisit sataprosenttisen varmasti mistä homma johtuu. Itselläni se on monesti aikamoista arpapeliä.

Tässä tavassani toimia huomaa ehkä sen asenteeni elämään. Se on nimittäin tällä hetkellä aika lepsun rento ja pidän kyllä siitä. Harmi vaan, että kroppa ei ihan tätä kaikea sulata. Nyt on siis tehtävä pieniä valintoja paremman masukin puolesta. Jos syön leipää niin ainoastaan kauraa tai gluteenitonta. Jos taas jotain maitotuotteita, niin laktoosittomuus on aivan ehdottomasti varmistettava! Itseasiassa uskon, että näillä pääsen jo aika pitkälle kohti parempaa oloa. Myös sokeri on se joka kannattaa aina minimoida, mutta itselläni ei olekaan sen kanssa ollut aikoihin ongelmaa. En itseasiassa ole enää pitkään aikaan oikein välittänyt syödä hedelmiäkään sellaisenaan. Ennen olin kunnon omenasieppo.

Olen myös se ihminen porukasta joka reagoi vatsallaan stressiin, kiireeseen ja ylipäänsä elämässä tapahtuviin muutoksiin. Tällä hetkellä koen kuitenkin eläväni aika tasapainoista arkea, mitä nyt välillä vähän stressaan jos yliväsyn mutta muuten kaikki on aika hyvin kohdillaan. En siis hae syytä tämän hetkiseen olotilaan elämäni muista asioista, vaan enemmänkin sieltä ruokavaliosta.

Toisinaan oikeasti mietin, että kumpa olisin silloin aikanaan osannut arvostaa sataprosenttisesti toimivaa kehoani. Tänä päivänä on erinomaisia ajanjaksoja, mutta sitten myös näitä vähän  surkeampia. Osittain homma on toki omaakin syytä, koska lepsuu niin paljon ja tekee ikäänkuin vasten omaa vartaloaan mutta sellainen minä välillä olen. On ihanaa nauttia brunssilla kaikkea mahdollista siitä croissantista Nutellaan ja kermalla höystettyyn omelettiin. Ei se gluteeniton sämpylä siellä ravintolassa samalta maistu, kuin uunituore vastapaistettu leipänen. Inhimillistä, kai?

Takana on nyt muuten yksi täysin skarppi ruokapäivä ja heti huomaan sen fiiliksen kehossa. Ei kipua, ei turvotusta, vatsa toimii normaalisti… Tästä se taas lähtee, pikkuhiljaa kohti parempaa vatsan hyvinvointia! Muistakaa, koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia jos koette, että olonne ei ole vatsan suhteen paras mahdollinen.

Millaisia fiiliksiä teillä muilla herkkävatsaisilla on siellä ruudun takana? Onko vastaavia kokemuksia läpikäytynä? Jos heräsi jotain kysymyksiä niin niitäkin saa laittaa tulemaan! Minulla on aika pitkä historia tämän ongelmaisen vatsan kanssa, joten vertaistukea ja ehkä jopa vertaisneuvoja saattaapi löytyä. 🙂