Olen huomannut jatkuvasti lipuvani ikäänkuin kauemmas elämäntavasta, jossa treenit pyörivät mielessä ykkösenä. Joskus treenaamisella oli itselleni niin suuri merkitys, että niiden extempore väliin jäämisestä tuli ihan hirveä morkkis. Rakensin päiväohjelmani siten, että varmasti ehdin sinne salille tai spinningiin. Sitä jotenkin pelkäsi ettei kohta enää olekaan omasta mielestään niin hyvässä kunnossa jos vähän höllää. Hurjaa. Ja valitettavan moni ihan varmasti tunnistaa tuosta itsensä…

Nyt, kun mietin tuota Juttaa tuntuu se kovin kaukaiselta. Olen nimittäin jo pitkään ollut todella lepsukin treenien suhteen ja elämäni ei kaadu siihen jos suunniteltu treeni jääkin välistä. Välillä on ajanjaksoja, että sitä ikäänkuin huomaamattaan liikkuu enemmän (jonka myös sitten tuntee kehossaan…), sitten taas löysäillään. Vähän menojen mukaan. Nyt kesällä rytmitys on ollut suunnilleen kolme salia viikossa ja mahdollisesti 1-2 lenkkiä, tavallisesti yksi. Välillä myös salitreeneistä joku siirtyy seuraavalle viikolle ja mielestäni sekin on ihan ok. Ei se kroppa oikeasti tuota tajua  ja terveen mielen tulisi tuo kyllä kestää. 🙂

Mielestäni on ylipäänsä tervettä kyetä suhtautumaan liikuntaan lepsummalla otteella, ellei sitten ammatikseen urheile. Siihen en lähde puuttumaan. Ei me olla yhtään sen laiskempia tai huonompia ihmisiä vaikkei sinne salille viisi kertaa viikossa raahauduttaisi, ei todellakaan! Mielestäni on sen sijaan rikkautta, että elämästä löytyy muutakin kuin vaan oman vartalon tai kunnon muokkaaminen. On oikeasti aika mukava käydä välillä vähän ulkona, syödä hyvin ja kaikkea muuta kuin mitä ”kuuluisi syödä”. Karkit, leffa, pizza, jäätelö ja kesäillat terdellä maistuvat välillä kumman hyvältä.

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä tosiaan alkaa arvostamaan elämässä asioita huomattavasti laajemmin. Ehkä itsensäkin näkee muutakin kautta, kuin vaan sieltä peilistä. On mielestäni viisautta ymmärtää ettei elämää ole tarkoitettu pelkästään kehonsa rääkkäämistä varten. Välillä meistä jokainen varmasti kaipaa niitä ”ihan tavallisia” asioita, eikä niihin oikeasti tarvitse aina liittyä minkään sortin hikoilua. Voi olla, että tämä on jonkun mielestä hedonistin puhetta, mutta kait minussa sellainen sitten jossain määrin asustaa?

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että tuollaiseen omaan ”treenikuplaan” on aika helppo lipua. Se saattaa käydä ihan huomaamattaan, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomaatkin kärsiväsi niistä morkkiksista jos treenit jää välistä ja potevasi huonoa omaatuntoa sen sunnuntaipizzan kohdalla. Mielestäni tuossa vaiheessa olisi tärkeää herätä! Valitettavasti moni ei silti herää… Aletaan näkemään se oma elämäntapa sinä ainoana ja oikeana. Moni ns. normaalissa kunnossa oleva alkaa näyttämään löysältä ja treenaamattomalta.

Onneksi itse en ole koskaan noin syvällä hommassa käynyt, mutta siihen suuntaan olen ollut kyllä vaarallisesti lipumassa. Itseasiassa tänä päivänä tuntuu, että harvassa ovat ihmiset joilla on aina ollut omaan kehoon ja liikuntaan terve suhtautuminen.

Kengät Inuovo / Farkut Levi`s / Toppi Stradivarius / Laukku Rebecca MInkoff / Aurinkolasit Ray-Ban

Tottakai liikunta tuo elämäämme paljon iloa ja itse ainakin rakastan sen harrastamista. Silti kehoitan jokaista miettimään omaa suhtautumistaa siihen, eihän se ole liian tiukka? Sama pätee tosiaan myös ruokavalioon ja yleiseen hyvinvointiin. On nimittäin olemassa myös tuo ”hyvinvointikupla”, joka ei sekään kovin terveellinen välttämättä ole.

Liian monessa asiassa me ihmiset helposti viedään itsemme sinne toiseen äärilaitaan ja siksi itseään on välillä hyvä herätellä. Usein läheiset näkevät sen mitä me emme näe, joten kuunnelkaamme myös heitä näissä asioissa. Elämä on tehty elämistä ja siitä nauttimista varten! Mieti jos kuolisit huomenna, mitä haluaisit tehdä vielä ennen kuolemaasi? Tuskin ainakaan painelisit salille…

Oikein rentouttavaa lauantaita! ♥Itse ajattelin nauttia tänään pizzan ja mahdollisesti muutaman lasin hyvää valkoviiniä.