Vinkkejä oikeanlaisten treeniliivien valintaan

Suurin osa naisista käyttää ympärysmitaltaan liian suuria rintaliivejä. Näin tämän ilmiön aikanaan alusvaatteiden parissa työskennellessäni ja se on kovin valitettavaa. Useimmat meistä eivät vaan osaa ostaa itselleen sopivia liivejä, ei tavallisia tai sporttisia. Myös itse olen siis tähän aikanaan sortunut ja käyttänyt esim. ympärysmitaltaan 75 cm liivejä, vaikka oikea kokoni on 65 cm (ihan maksimissaan 70 cm). Onneksi nykyään olen vanhempi ja viisaampi asian suhteen! Tässä iässä en myöskään enää halua tehdää hallaa keholleni, sillä painovoimahan uhmaa muutenkin iän karttuessa…

IMG_9296

Urheiluliiveissä oikean koon merkitys korostuu ja varsinkin niissä juoksuun tarkoitetuissa sellaisissa. Toki salillakin on tärkeää, että treeni kulkee, eikä rintoja tai niiden asentoa tarvitse miettiä. Treeniin pitää pystyä keskittymään täysillä ilman tissiongelmia! Mutta mitä asioita tulee sitten ottaa huomioon erilaisia treeniliivejä valittaessa? Kokosin teille muutamia omia vinkkejäni asian suhteen.

Juokseminen:

  • Riittävän kireä ympärysmitta, mieluiten niin pieni kuin vaan mahdollista. Liivien tulee ostohetkellä olla todella napakat, jopa vähän turhankin tiukat. Ostettaessa hakasten tulisi mennä sinne kireimpään kohtaan, sillä treeniliivit ovat elastaania ja löystyvät käytössä. Itsehän ostan aina niin napakoita juoksuliivejä, että pukeminenkin on vähän tukalaa. Haluan vaan taata niin maksimaalisen tuen rinnoilleni kuin mahdollista.
  • Oikean kokoinen kuppi, ei liian suuri mutta ei pienikään. Juoksuliivien tulee ikäänkuin litistää rinnat rintakehää vasten. Tukea voit testailla hyppimällä ja pomppimalla. Jos rinnat pysyvät paikallaan kroppaasi vasten, on koko oikea. Toki pientä hölskymistä luonnollisestikin aina tulee, mutta tuettu olo on se juttu! Juoksuliivien kanssa kannattaa unohtaa kaikenlainen ”push up” -meininki ja keskittyä vaan siihen tissien litistämiseen. Niin ja muistakaa laittaa olkaimetkin mahdollisimman lyhyiksi. Niillä saa myös hyvää tukea.
  • Laatuun kannattaa panostaa! Jos salilla ei tarvita niitä kaikista priimoimpia liivejä niin juostessa kyllä tarvitaan! Itse suosittelen Shock Absorberia merkkinä hyvin lämpimästi. Mielettömän tukevia ja laadukkaita liivejä. Jokainen näistä on aidosti satsaus vaikka hiukan lompsaa joutuukin suuremmalle ostohetkellä avaamaan. Minulla vanhimmat kyseisen merkin liivit ovat kestäneet kohta neljä vuotta ja edelleen niillä juoksen. Miettikää… 🙂 Maksaneet itsensä kymmenen kertaisesti takaisin.
  • Käytännöllinen väri. Tämä ihan vaan vinkkinä etenkin kaikille itseruskettavien kanssa läträäville… Valkoinen ei ehkä ole se meidän juttu. 😉 Ostankin aina mieluiten tummia Absorbereita. Ne eivät värjäydy edes vuosien saatossa ja niitä on muutenkin helpompi pestä  muiden treenivaatteiden kanssa. Itselläni ainakin tuota mustaa pyykkiä tuppaa aina eniten tulemaan…
  • Kaiken kokoiset rinnat tulee tukea!! On nimittäin harhaa kuvitella, ettei A-kupin rintoja tarvisi tukea. Se on oikeasti ihan puppua. Jos sinulle ei ole rintoja tyyliin ollenkaan on se taas asia erikseen mutta jos hölskyvää rintakudosta löytyy (kuten a-kupilta yleensä löytyykin), kannattaa sekin vähäinen määrä tukea ja litistää kroppaa vasten. Rintakudos nimittäin veltostuu oli sitä paljon tai vähän jos se hölskyy ja sitä ei ole tuettu.

IMG_9342-001

Salitreeni:

  • Sopiva tuki jonka ei kuitenkaan tarvitse olla maksimaalinen. Minulla on siis useita H&M:n treeniliivejä nimenomaan salitreeniä varten. Hennesinkin liiveissä valitsen high-tuen mutta koen, että ne eivät olisi missään nimessä juoksemiseen hyviä. Salitreenissä se menevät hienosti ja pito on kuitenkin sellainen, että kestää 10 minuutin crossaamisen tai vaikka pyöräilyn.
  • Topatut kupit. Tällä en tarkoita mitään push up -liivejä vaan treeniliivejä, joissa on paksumpi kangas rintojen kohdalla. Salilla mietin muitakin ihmisiä enkä halua, että nännit paistavat liiveistä läpi. 🙂 Tässä siis syy jonka vuoksi suosittelen ehdottomasti liivejä joissa nimenomaan rintojen kohdat on topattu paksummalla matskulla. Ne tuovat myös mukavaa tukea rintoihin.
  • Kireä ympärysmitta. Salillekin kannattaa valita nimenomaan tiukalla ympäryksellä varustetut liivit. Ei jousteta sielläkään tämän asian kanssa…

Siinä tosiaan muutamia omia ajatuksiani tästä liiviasiasta. Jos tuntuu, että treeniliivien valitseminen itsenäisesti on hankalaa, suosittelen pyytämään rohkeasti myyjän apua. Valitettavasti sitä ei ihan joka paikassa saa mutta esimerkiksi urheiluliikkeissä kyllä autetaan jos vaan pyydetään! He yleensä myös tietävät nimenomaan millaiset kyseisten liivien tulee olla, joten luottaisin kyllä heidän apuunsa. 🙂 Alusvaateliikkeetkin toki myyvät treeniliivejä mutta itse en ole löytänyt useimmistakaan Absorbereiden veroisia. Itse, kun en oikein muihin liiveihin etenkään juoksun suhteen enää luota…

Onko teillä joku tietty merkki jonka treeniliivejä suositte? Ja mitä mieltä muut ovat nimenomaan Shock Absorbereista? 🙂

Koska sinä olet viimeksi itkenyt?

Olin viime viikolla elokuvissa katsomassa leffan nimeltä ”Me Before You”, suomennettuna ”Kerro minulle jotain hyvää”. Voin sanoa, että ei ole hetkeen ollut noin rankkaa elokuvaelämystä. Elokuvan tarina itketti niin paljon ja alituiseen saikin olla hammasta puremassa.

Siitä huolimatta rakastan tuon kaltaisia elokuvia. Elokuvia joissa on koskettava sanoma ja tarina. Niitä ei ole tehty turhaan vaan siksi, että ihmiset oivaltaisivat jotain. Osittain myös ehkä sen vuoksi, että toiset kykenisivät purkamaan tunteitaan. Elokuvat nimittäin saattavat joskus jopa antaa sellaisen fiiliksen meille, että nyt on vapaus itkeä. Saatat elokuvan kautta käydä läpi tunneskaalaasi joka elämässäsi on ehkä valloillaan tai jopa niitä patoutumia, jotka siellä sisällä ovat majailleet. Parastahan on se, että leffateatterit ovat pimeitä ja kukaan ei huomaa jos kaivat salaa sen nessun taskustasi.

IMG_9204

Useampi meistä varmaan muistaa kuinka lapsena toitotettiin, että ”älä itke” ja ”isot tytöt tai pojat eivät itke”. Joskus itkusta saatettiin jopa rangaista tai laittaa eri huoneeseen häpeämään. Suomalainen kasvatus opettaa siihen, että itku on ikävä asia. Negatiivinen tunnetila joka tulee saada äkkiä loppumaan. Jollain tasolla olen kyllä samaa mieltä. Itkeminen on rankkaa keholle ja ainakin omien kokemuksieni mukaan kunnon itkun jälkeen olo saattaa olla flunssainen ja ns. puolikuntoinen. Ihan kuin vastustuskyky olisi laskenut kertaheitolla! Mutta toisaalta taas, itku parantaa. Itkeminen vapauttaa ja voi tehdä meistä jopa onnellisempia.

Jos emme itke juuri koskaan, keräämme herkästi sisällemme tunnepatoutumia jotka saattavat tulla ulos tavalla tai toisella. Yhtenä hyvänä esimerkkinä agressiivisuus. Jos kannat sisälläsi taakkaa jota et ole koskaan käsitellyt tai ehkä tuntenut läpi, saatat katkeroitua ja muuttua vihamieliseksi. Kun sinulla on paha olla, purat sitä pahaa oloa myös muihin. Mikään ei tunnu missään, ei ehkä edes lähimmäisten henkinen vahingoittaminen.

tunteet

Itse välttelen tuon kaltaisia tunnetiloja kaikin mahdollisin tavoin. Pyrin olemaan avoin tunteideni kanssa, vaikka se ei todellakaan aina helppoa ole. Välillä nimittäin tuntuu, että sitä vaan elää elämäänsä ilman, että käy läpi asioita joita tulisi läpi käydä. On ikäänkuin helpompi painaa menemään, kuin pysähtyä itkemään ja purkamaan. Silti joka ikinen kerta, kun itken oikein kunnolla tunnen oloni hyvin vapautuneeksi. Voin jossain kohtaa itkukohtausta jopa purskahtaa nauruun, kun on niin helpottunut fiilis!

Useimmiten ihmisten kanssa olen muuten huomannut, että joka kerta jos avoimesti puhutaan tunteista tai tapahtuneesta se vapauttaa. Niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin. Välillä mietin miksi me ihmiset olemme sellaisia, että mietimme aina mitä sanomme? Miksi emme olisi aina rehellisiä ja avoimia? Luulen, että esimerkiksi moni parisuhde pelastuisi jos tätä olisimme. Aina, kun kohtaamme ongelmia puhuisimme niistä. Näyttäsimme tunteemme ja tarvittaessa vaikka pillittäisimme tai nauraisimme avoimesti.

Kysymys kuuluukin otsikon mukaisesti, koska sinä olet viimeksi itkenyt? Jos siitä on viikkoja, kuukausia, ehkä jopa vuosia niin mitä jos tänään itkisit. Se saattaa muuttaa elämääsi.