Rentoutumista

*Kaupallinen yhteistyö: Happy Joe

Perjantai-illat merkitsevät lähestulkoon poikkeuksetta itselleni rentoutumista. Vaikka nykyään teenkin epäsäännöllistä työtä, asennoidun silti viikonloppuihin samalla tavoin kuin tekisin maanantaista perjantaihin duunia. Viikonlopuissa on särmää, tässä perjantaissa on särmää. Hymyileviä ja nauravia ihmisiä, tyyppejä hamstraamassa ruokakassit täyteen herkkuja, ravintolat- ja terassit tupaten täynnä, ihmisvilinää, shoppailijoita ja ennenkaikkea huojentuneen oloisia ihmisiä siellä täällä. Perjantai.

IMG_8000IMG_7896-3

Nuorempana itselleni oli tärkeää suunnata perjantai- ja lauantai iltoina ulos. Se oli oikeastaan lähestulkoon ainoa tapa rentoutua sataprosenttisesti, erottaa arki viikonlopuista. Nykyään olen hieman toisinajattelija. En tiedä lieneekö se kasvun seurausta, mutta tänä päivänä nautin suunnattomasti rennoista ja rauhallisista koti-illoista. Ihan yksin tai miksei seurankin kanssa.

Nautin siitä, että voin köllähtää pehmeisiin lakanoihin, katsoa jakson uusinta Orange Is The New Blackia, syödä hyvin, herkutella ja ottaa vaikka pullon erinomaista Happy Joe siideriä kyytipojaksi. Oma lempparini noista herkullisista siidereistä on ehdottomasti Happy Joe Organic, joka on rutikuiva omenasiideri ja mikä parasta, valmistettu sataprosenttisen luomulaatuisista raaka-aineista. Nam.

IMG_7909IMG_8035IMG_7927

Mielestäni meidän tulisi enemmän rentoutua ja olla. Nautiskella ihan vaan olemisesta, keskittyä -ei yhtään mihinkään. Huomasin tämän reissussa ja siitä teille kirjoittelinkin tällä viikolla. Kaikki liika nipotus työjutuista, ruoasta ja juomisista, treeneistä, ihmissuhteista, ylipäänsä stressaaminen asioista joita ei saa paremmaksi stressaamalla… Niin turhaa. Miksi keskitymme maanantaina tehtäviin asioihin sen sijaan, että olisimme tässä ja nauttisimme hetkestä?

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty mutta yrittäkäämme. Naamioitukaamme välillä hipeiksi jollei päästä varpaisiin niin ainakin asenteeltamme. Sillä voi nimittäin olla ihmeellinen vaikutus paitsi mieleemme, myös kehoomme.

IMG_7996IMG_7951-2

Avaamani Happy Joen korkissa luki osuvasti: ”The one who smiles last, buys the next round”. Näinhän se elämässä menee. Hymyillään, se kannattaa! Jokaisen lasipulloisen Happy Joen korkin sisäpuolelle on rustattu ajatus tai jonkunlainen mietelause elämästä. Söpöä. Ylipäänsä näistä suloisista pulloista hohkaa tietynlainen hyvä fiilis ja nostalgisuus.

Itsehän olen muutenkin aina tykännyt juoda lasipullosta. En oikein tiedä mikä niissä on, mutta juoma maistuu kymmenen kertaa paremmalta kuin tölkistä nautittuna. Tulee jollain tapaa mieleen nimenomaan kesä ja aurinko.

IMG_7990IMG_7902-003IMG_8030

Näillä rennoilla fiiliksillä ja ajatuksilla tähän päivään. Muistetaan ottaa aikaa itsellemme ja  läheisillemme, sekä nauttia elämästä tässä hetkessä.

Aurinkoisen rentouttavaa perjantaita jokaiselle! 

Entiset suosikit, nykyiset inhokit

Tiedättekö ne asiat joita nuorempana rakasti ja piti siisteinä, mutta tänä päivänä ne aiheuttavat lähinnä kauhistusta tai ihmetystä? Muoteja, ilmiöitä tai ihan vaan oman pään sisällä kelluneita ajatuksia, tapoja, maneereita… Itselläni ainakin niitä piisaa. Tavallaan nykyään monellekin seikalle voi vaan naureskella, joten nämä listaamani asiat on kirjoitettu siis pilke silmäkulmassa. Mitkä ovat niitä seikkoja, joita nykyään kauhistelen mutta jotka olivat entisiä ”suosikkejani”?

IMG_7808

-Liian lyhyet shortsit. Gröhöm. Tämä on asia jota en vaan voi enää nykyään sietää. Näin Kroatian matkalla jotain niin järkyttävää ja toivon etten näkisi sitä enää koskaan uudestaan. Kahdella tytöllä oli nimittäin niin lyhyet shortsit, että kannikat paistoivat lahkeista puoliksi. Aikanaan itsekin rakastin lyhyitä shortseja (ylläri, ylläri) mutta nykyään jopa nuo Levikseni ovat turhan lyhyet edes rantamenoon…

-Ohuet viivamaiset kulmakarvat. Itsehän en sortunut siihen aivan pahimpaan kulmakarvameininkiin mutta kovin ohuiksi annoin ne kuitenkin nyppiä ja vieläpä ylhäältä. Aikanaan ihailtiin kapeaa kulmakarvamuotia, nykyään homma on päinvastoin. Voin kuitenkin melkeinpä vannoa, että tuohon viivameininkiin en tule enää koskaan palaamaan. Hirveintä on mielestäni kynämäisesti viivoin piirretyt kulmakarvat… Esimerkiksi vaalealle henkilölle mustalla kajalilla tehdyt.

-Minimekot, etenkin trikoiset sellaiset. Gina Tricotin keinotekoisilla paljeteilla varustellut pikkuruiset ”coctailmekot” olivat joskus kovaa huutoa. Mitä lyhyempi ja niukempi, sen parempi. Voi kumpa olisin tuon vaiheen selättänyt mutta eiiiiii… Usein on istuttu baarin rapuissa pipari vilkkuen tai tanssittu pöydillä hame korvissa. Nykyään en ole enää hame-ihmisiä mutta jos sellaista käytän, tulee sen olla nätin ja aikuisen pituinen…

-Viinan juominen, siis kossun. Kun aloitin alkoholin käyttöni 19-vuotiaana, join aina viinaa. Viini maistui niin pahalta ja se oli liian ”mietoa”. Pää sekaisin ja äkkiä! Viinahan oli oiva apu tuohon… Ostettiinkin aina ystäväni kanssa yksi viinapullo aloittelujuomaksi, josta sitten tehtiin drinkkejä. Ei siis mitään oikeita drinksuja vaan blandattiin Cokikseen tai appelsiinimehuun. Eipä ihme, että pää oli aina aivan jumissa… Classy, classy. Nykyään viina on inhokkijuomani numero yksi.

-Numeroa liian pienien kenkien käyttäminen. Jep, tämä on taas niitä hullutuksia joita en todellakaan enää nykyään ymmärrä. 😀 Omaan 38 koon jalan mutta silti ostin aina mahdollisimman pienet kengät, yleensä kokoa 37. Olihan se nyt kivemman näköistä, että kengät olivat mahdollisimman pienet. Ja miksikö? En tiedä. En todellakaan tiedä… 🙂

-Lihaspelko. Jossain vaiheessa pelkäsin kovasti lihaksia. Se taisi olla sitä aikaa, kun fitness alkoi pikkuhiljaa tulemaan trendikkääksi ja jengi muuttui kokoajan lihaksikkaamman näköiseksi. Itse kammosin tuollaista vartaloa ja edelleenkään lihaksikkuus naisilla ei siis ole makuuni. Sopivissa määrin joo, mutta liika on liikaa. Meni kuitenkin hetki tajuta, että hei ei mun kroppa tuosta noin vaan lihaskimpuksi muutu. Lihasten rakennus vaatii kovan työn ja niitä painoja uskaltaa käyttää ihan reilusti ilman, että muuttuu yhdessä yössä bodariksi.

-Sivuotsis. Tämä on itselleni henkilökohtaisesti sellainen ei enää ikinä- juttu. Minullahan oli siis pitkään kyseinen liiskana otsani päällä. Muistan kuinka pesin sitä aina lavuaarin alla, koska se likaantui nopeammin kuin muu tukka. Otsis oli aina puoliksi silmillä tai ylikasvanut. Minähän nimittäin inhosin nuorempana sitä, että pääni on pitkän mallinen ja siksi kokeilinkin nimenomaan erilaisia otsatukkamalleja jotta saisin hämättyä kasvojani lyhyemmiksi. Nykyään jopa korostan tuota pään pituutta ja lemppari jakaukseni on ihan perus keskipää. 🙂

-Vähäinen pukeutuminen talvisin. Ehkä naurettavin muoti-ilmiö jonka tiedän. Lyhyitä takkeja ja matalalla vyötäröllä varustettuja farkkuja. Eräs nuoruudenystäväni sai selkäänsä tummentuman/paleltuman, koska pyöräili kouluun aina selkä paljaana. Oli kuitenkin tärkeintä näyttää omasta mielestään hyvältä… Nykyään pukeudun niin lämpöisesti kuin vaan mahdollista.

-Kovaäänisyys ja tyttölaumat. En oikein tajua mikä siinä tietyssä ikää olikin, kun kaikki piti huutaa kovaan ääneen. Muistan, kuinka omassa ystäväporukassani oli aina meneillään jonkunlainen show. Tehtiin tosi paljon asioita vastoin yleisiä maneereja ja kapinoitiin. Tuo kapinahenki nykyään lähinnä huvittaa. 🙂 Ja volat olivat tosiaan aina katossa jotta kaikki varmasti kuulevat. Vaikka olin tosiaan kiltti seurakuntatyttö, kapinoin siellä seurakunnan sisällä aika paljon. Kuunneltiin esimerkiksi radiota, jota ei periaatteessa suositeltu kuunneltavaksi. Miettikää. Absurdia, mutta tuollaisessa ympäristössä tosiaan itse teini-ikäni vartuin…

Tuleeko teille mieleen jotain vastaavia ilmiöitä tai asioita joista ennen piditte, mutta jotka ovat nykyään ehdoton ei? 😀