Olen viime aikoina avannut silmiä, alkanut näkemään monet asiat ihan uudella tavalla. Se on itseasiassa samanlainen tunne, kun aamulla puolisokeana saa silmälasit päähänsä (kaikki silmävammaiset tietää…). Kuinka maailma näyttääkään kirkkaalta ja asiat tuntuvat niin selkeiltä. Ei ole enää utua vaan on selkeitä linjoja, ääriviivoja jotka piirtyvät kauniisti.
Elämässäni on ollut jos jonkunlaisia vaiheita ja paljon nimenomaan vaiheita, joissa olen ollut jollain tapaa ahdistunut. Kamppaillut tunteita tai elämäntilanteita vastaan. En ole antanut itselleni lupaa olla sataprosenttisen onnellinen. Niin moni asia on ollut muiden ihmisten varassa. En kuitenkaan onnistu, se menee ihan varmasti pieleen, ei kannata. Äärirealistinen tai jopa negatiivinen ajattelutapa oli todella pitkään osa minua. En varmaan itseasiassa koskaan pääse eroon siitä ”mitä jos asiat kuitenkin menevät pieleen” -ajattelutavastani, mutta suunta on oikea.
Tänä päivänä nimittäin osaan iloita ihan eri tavalla asioista ja oikeasti kokea hyvää fiilistä jopa hyvin pienistäkin jutuista. Elämä itseasiassa on kaikessa yksinkertaisuudessaan niitä pieniä iloja, asioita joista saamme voimaa arkeemme. En näe enää vastoinkäymisiä ainoastaan negatiivisessa valossa, vaan näen nekin mahdollisuutena. Mahdollisuutena, oppia, kehittyä ja kasvaa. Miettikää mikä elämäviisaus meiltä löytyykään kiikkustuolissa!
Pakko sanoa, että on aikuisten oikeasti niin siistiä oppia itsestään uutta vielä näin kolmen kympin kynnykselläkin. Tänä päivänä en syytä elämässäni ketään mistään, en edes itseäni. En ole katkera enkä vihainen siitä, että moni asia on mennyt kuten en olisi niiden tahtonut menevän. Jokainen vaikeakin tie on vienyt minua kohti tätä pistettä. Pistettä, jossa voin rehellisyyden nimissä olla onnellinen ihan vaan yksin. Voi kumpa olisin oivaltanut tämän kaiken jo parikymppisenä!
Tiedättekö, mä tykkään itsestäni ja olla itseni kanssa. Se ei ole mitään ällöttävää itserakkautta vaan sellaista hyvää fiilistä, jossa tykkään hengailla. Minun ei tarvitse pakoilla mitään, vaan saan olla juuri niin kuin haluan ja miltä minusta tuntuu. En tarvitse ketään ihmistä ollakseni ehjä tai tunteakseni oloni ehjäksi. Koen, että muut ihmiset täydentävät elämääni mutta eivät ikääkuin määrittele sitä. Olen löytänyt ne asiat joita tykkään tehdä ja joihin panostaa. Olen myös löytänyt itseluottamuksen tehdä näitä asioita. Minulta ei myöskään enää ole pois toisten menestys, vaan päinvastoin. Voin oppia muiden menestyksestä ja olla iloinen muiden puolesta tuntematta, että toisen ilo on minun menetykseni. Toivon sydämeni pohjasta tätä fiilistä ihan jokaiselle.
Kengät Inuovo / Farkut Levi`s / Toppi Bik Bok / Laukku Furla / Kello MK / Käsikoru Indiska / Silmälasit Tom Ford
Toivottavasti teilläkin on elämässänne kaikki hyvin ja voitte kokea samanlaisia tunteita? ♥ Jos ette tänään niin vielä joku päivä. Vaikeuksienkin keskellä on aina lohdullista muistaa, että aina on tulossa parempi huominen ja ylipäänsä elämässä on joka ikinen päivä mahdollisuus muutokseen. Muutos lähtee kuitenkin yleensä nimenomaan meistä itsestämme ja se on päätös, joka tulee tehdä. Päätöksen jälkeen elämä onkin sitten opettelua, hakemista, ehkä hapuiluakin mutta parasta on se, kun tietää suunnan olevan oikea.
Ihanaa lauantaita murut ja pahottelut jos jollekin tuli liian tuhti annos hehkutusta! ♥
