Ajattelin kirjoitella teille tänään unesta ja siitä millaisia muutoksia olen itse viime aikoina kokenut tällä saraa. Jokaisella meistä on tosiaan omanlaiset unitarpeemme ja jos toinen tarvitsee yössä sen yhdeksän tuntia, pärjää toinen helposti viidellä. Osa nukkuu hyvin pinnallista unta ja heräilee, osa taas kuorsaa sikeästi koko yön. Itse lukeudun enemmänkin tuohon jälkimmäiseen ryhmään sillä omaan hyvät unenlahjat ja minun on helppo nukkua vieraissakin paikoissa tai vaikka ihan oudossa sängyssä liiskanalla tyynyllä. Riittävän väsyneenä voin nukkua jopa metelissäkin tai valossa. Tavallisesti, kun menen nukkumaan nukahdan tyyliin 15-30 minuutin sisään. Menen nimittäin aniharvoin sänkyyn pyörimään vaan käyn nukkumaan silloin, kun väsyttää.

Se miksi aiheesta nyt päätin kirjoittaa johtuu siitä, että olen kokenut muutoksia nimenomaan tällä kyseisellä osa-alueella ihan viime viikkoina. Tein tosiaan 2,5 vuotta toimistotyötä, jossa työ alkoi usein jopa kello 8.00 aamulla, ihan viimeistään yhdeksältä. Rakastan aamutreenejä, joten vedinkin treenit usein ennen töitä heräten kello 6.00. Eihän hommassa olisi mitään ongelmaa jos pääsisin joka ilta petiin klo. 22, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Usein nukkumaanmeno venyi jopa kahteentoista (olen luonnostani iltavirkku) ja arvatkaa vaan kirpasiko sitten nousta kello 6.00…? Tiedän kuinka tärkeää riittävä uni ihmiselle on ja nyt vasta olen oikeasti havahtunut siihen, kuinka vähän olen pari vuotta nukkunut. Usein viikolla vetänyt niillä 6-7 tunnin unilla ja ”kuronut” vajetta sitten viikonloppuna -jos silloinkaan. Ei hyvä.

Nyt kun työkuvioni ovat muuttuneet, koen jollain tasoa olevani kuin uudestisyntynyt! Nukun joka yö ihan minimissään seitsemän tuntia, yleensä 8-8,5 h. Heräilen rauhassa ilman mitään hätäistä karseaan herätysääneen heräämistä ja painelen salille. Kirjoitan blogia, teen aamiaisen rauhassa, kuvailen ja hoitelen meilejä. Käyn toki töissä myös liikkeellä mutta en tosiaan joka päivä. Välillä minulla on iltavuoro tai jonkun sortin välivuoro. Kehossani on niin erilainen fiilis ja sellainen aamuturvotus, joka minulla ennen oli lähes joka ikinen aamu on poissa. Myös jatkuva äkäisyys ja pinnan kireys on kadonnut kuin tuhkatuuleen. En oikeastaan keksi asialle mitään muuta selitystä kuin tuon univajeen. Olen elänyt jatkuvassa pienessä vajeessa joka on vienyt suorituskyvystäni palasen, vaikka en ole sitä itselleni halunnutkaan myöntää. Kyllähän nuorena jaksaa! Noin ei kuitenkaan kannata ajatella. Miehet usein selviävät vähemmällä unimäärällä mutta naisen keho kaipaa unta ja lepoa. Lepo on myös se juttu, joka palauttaa kehomme treeneistä.

Olen myös miettinyt viimeisen puolivuotisen aikana sairastamiani äkäisiä tauteja ja antibioottejakin on popsittu vastoin tahtoani. Pistää siis ehdottomasti miettimään onko tämä koko rumba johtunut vaan siitä, että olen kärsinyt jatkuvasta univajeesta? Vähäiset yöunethan lisäävät kehossamme stressihormonia, sekoittavat rasvojen ja hiilareiden aineenvaihduntaa, laskevat nimenomaan vastustuskykyä ja jopa pahimmillaan muuttavat persoonaamme, usein vieläpä huonoon suuntaan. Haittavaikutuksia on siis useita.

Toki välillä jokaisella meistä saattaa olla aikakausia, että uni ei meinaa tulla silmään ja on sitä stressiä joka valvottaa. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen jatkuvaan unenlaatuun. Millaista uni on, nukutko sikeästi, koetko aamulla olosi levänneeksi? Ja ehdottomasti niinä aamuina jos unta on tullut vedeltyä se viitisen tuntia, aamutreenit kannattaa jättää väliin. Sen verran fiksu olin onneksi itsekin, että tuollaisina päivinä en mennyt missään nimessä salille. Vaikkakin kuuden tunnin ”voimalla” on tullut monta monituista kertaa treenattua. Sekin on aivan liian vähän…

Se miksi nämä fiilikseni halusin teille nyt jakaa johtuu ehkä siitä, että tahdon herätellä teitä ketkä nukutte liian vähän. Useammalle meistä nimittäin se kuusi tuntia ei riitä vaikka kuinka niin toivoisi. Kuten minä, saatat sinäkin kuitenkin vedellä sillä unimäärällä ajatellen, että kyllähän minä jaksan! Kukaan meistä ei kuitenkaan ole yli-ihminen ja varsinkin jos liikkuu ja treenaa, kehomme kaipaa lepoa. Yöunet ovatkin sellainen asia josta kannattaa tinkiä vaan ja ainoastaan hätätapauksessa, ihan viimeisenä. Mieluummin ne treenit väliin kuin liian lyhyet yö-unet.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Kuinka paljon te nukutte arkiyössä ja kuinka paljon unta kehonne vaatii/vaatisi?