Miten meikkaan kulmakarvani?

Muistatteko vielä sen kulmakarvatrendin, kun lähestulkoon kaikki karvat nypittiin pois ja jäljelle jätettiin kapeat viivat? Itse en onneksi aivan siihen pahimpaan ilmiöön mukaan lähtenyt mutta kyllä minunkin on pakko myöntää, että karvoja lähti ja vieläpä kulmien yläpuolelta (sieltä mistä ei koskaan saisi nyppiä…). Onneksi vuosien varrella karvat ovat kasvaneet aikalailla takaisin ja nykyään nypinkin kulmiani vain harvoin, suunnilleen kerran kuukaudessa.

Itse pidän paksuista kulmista joissa on kuitenkin skarppi muoto. Väri voi olla jotain vaaleasta tummaan mutta tärkeintä on se, että kulmat kehystävät kantajansa kasvoja oikealla tavalla. Värjään kulmani kotona kerran kuukaudessa mikä mielestäni helpottaa omalla tavalla elämää. Oma kulmieni väri ei ole mikään vaalein mutta siipiosuus on vaaleampi kuin muu karvojen osa. Onkin mukavaa, että karvat ovat aamulla herätessäkin ”kokonaiset”. Ja itse värjääminenkin on niin helppoa hommaa, että en oikeastaan näe syytä miksi en kulmiani välillä värjäilisi.

IMG_1183-2

Alla olevassa kuvassa ihoni on meikitön ja samoin kulmakarvat. Kulmat ovat tavallaan ihan jees mutta jotain puuttuu… Itseäni esimerkiksi häiritsee pienet karvattomat lovikohdat, joita omissa kulmissani ainakin on. Myös ilme on vähän epäskarppi, joten väriä muodon korostusta tarvitaan.Otankin apuun kulmakarvameikit, joilla tilanteen saa pelastettua.

IMG_1121-001

Aloitan kulmameikin Lumenen kulmakarvakynällä, sävyllä 4. Kyseinen kynä on hyvin luonnollinen ”maantienruskea” ja sopii varmasti useamman suomalaisen kulmakarvoille. Itse en tykkää tehdä kulmia kokonaan kynällä, joten teenkin pelkät rajaukset. Kulmat on helpompi värjätä kulmavärillä siinä kohtaa, kun kulmien muoto on ”piirretty” kynällä. Itse pidän tästä tavasta todella paljon! Myös paksuutta on helppo huijata lisää tällä kikalla.

IMG_1134IMG_1132-002

Kun kulmat on rajattu kauttaaltaan kevyesti, on aika levittää kulmakarvaväri. Jo pitkään oma suosikkini on ollut Joe Blascon Ultamatte -rajausväri, joka sopii kulmien lisäksi mm. silmien rajauksiin ja luomiväriksi. Tämä on todella runsas pigmenttinen tuote, joten paljoa sitä ei kerrallaan tarvitse käyttää. Otankin väriä Ecotoolsin kulmakarvasiveltimen kapeampaan päähän ihan pienesti ja alan täyttämään kulmia. Täytän kulmat pienissä osissa jotta lopputuloksesta tulee siisti ja samalla minimoin liiallisen värin sutimisen.

IMG_1153IMG_1155-2IMG_1145

Kun väri on levitetty, on aika viimeistellä kulmat Lumenen kulmakarvavahalla. Itselläni on käytössä vahoista parikin sävyä (2 & 3) ja käytän aina niistä jompaa kumpaa vähän sen mukaan, miten tummilta kulmat näyttävät. Välillä tulee nimittäin laitettua väriä hieman liikaa ja sitten onkin aika pehmentää lopputulosta vaaleammalla vahalla. Toisinaan taas toisinpäin. Vahalla kulmiin saa luotua myös hieman paksumpaa efektiä jos harjaa kulmia ns. ylöspäin.

IMG_1192IMG_1159-2

Ja loppuun vielä ne täysin valmiit kulmakarvat, jotka onnistuivat tällä kertaa aika täydellisesti. Omat kulmanihan ovat hieman eri korkeuksilla luonnostaan, ettette ihmettele. Luontainen oikku.

IMG_1226-3IMG_1212

Jos heräsi jotain kysymyksiä tuotteista tai hommasta ylipäänsä, saa kysellä!? 🙂 Muuten oikein ihanaa sunnuntain jatkoa!

Herkuttelusta

Tänään puhutaan herkuista, lauantain kunniaksi. Useimmillehan viikonloput ovat nimittäin sellaisia ”herkkupäiviä”, jolloin suusta saa luvan laittaa alas ihan mitä tahtoo. Itsekin joskus aikanaan noudatin karkkipäivä -periaatetta kunnes totesin, että minulle sopii paremmin ns. vapaa syöminen ilman rajoituksia. Tämä tarkoittaa siis sitä etten noudata mitään herkkupäiviä, vaan saan syödä periaatteessa koska vaan ja mitä vaan.

IMG_1115-2

Tämä vaatii kuitenkin tietynlaista itsekuria ja sitä, että homma ei ryöstäydy käsistä. Pitää aidosti tykätä terveellisestä ruoasta ja olla halu elää arjessa terveellisesti. Itsehän siis nautin hyvästä ja laadukkaasta ruoasta enemmän, kuin vaikka juustoisesta pizzamätöstä. Välillä toki jälkimmäinenkin maistuu mutta en voisi missään nimessä kuvitella, että vetäisin pizzaa joka päivä. Tietynlaiset terveellisen elämän pilarit on opittu jo lapsuudessa ja niitä edelleen automaattisesti noudatan. Muistan kuitenkin myös herkutella. Jos menen esimerkiksi viikolla leffaan, ostan sellaisia leffaherkkuja kuin sillä hetkellä mieli tekee. Saatan tehdä keskellä viikkoa kotitekoisen pizzan tai hakea Punnitse & Säästä kuorrutettuja pähkinöitä. Tämä on sitä omaa vapauttani, jonka koen itselleni ehdottomasti parhaaksi.

Tärkeää tällaisessa vapaudessa on kuitenkin se, että jos syön vaikka edellisenä iltana sen pussukan irtokarkkeja en jatka kierrettä enää seuraavana päivänä, vaan se oli sitten siinä. Tuo on se mikä vaatii hyvin monelta ponnisteluja ja useimmille tällainen tapa ei sovikaan. On helpompaa iskostaa omaan päähänsä ”the karkkipäivä”, joka on ja pysyy eikä siitä lipsuta. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen kannattaa soveltaa sitä itselleen parasta tapaa herkutella. Jos sinulla ei ole riittävän kova itsekuri, pidä kiinni karkkipäivästä. Jos taas tuollainen yhden päivän rajattu herkuttelu ahdistaa, mallinna elämääsi vapaampaa herkuttelua.

IMG_1112

Mutta sitten jos mennään niihin itse herkkuihin. Olen tosiaan aina ollut perso makealle, joka on kuitenkin jollain ihmeen kaupalla alkanut pikkuhiljaa vähenemään tässä viimeisen puolivuotisen aikana. Yhä useammin ja useammin huomaan nauttivani enemmän suolaisesta, kuin makeasta. Asia jonka olen myös pistänyt merkille on se, että nykyään valitsen yhä useammin ja useammin ”parempia” makeisia. Eli irtokarkit eivät ole itselleni enää automaatio, vaan useimmiten valkkaan ennemmin jotain laadukkaampaa.

Tämä ei ole mikään sellainen tapa, että kokisin ahdistusta irtokarkkien syömisestä, vaan en yksinkertaisesti pidä siitä olosta joka tulee valkoisen sokerin jälkeen. Silti kyllä väliin niitä edelleen otan, mutta melkeimpä useammin valitsen jotain parempaa. Asiaan on ehkä vaikuttanut osittain myös se, että nykyään valikoima on niin laaja. Lähestulkoon joka paikassa on tarjolla jotain vaihtoehtoista irttareille.

IMG_1089

No mitä tällaiset herkut sitten ovat, jotka maistuvat hyvälle ja samalla ovat terveellisiä? Punnitse & Säästä kuivattujen hedelmien, sekä kuorrutettujen pähkinöiden lisäksi nautin mm. seuraavista terveellisemmistä herkuista:

  • The Ginger Peoplen Gin Gins -inkiväärikarkit, etenkin mauissa kahvi ja omena. Pakko sanoa, että näitä tulee ostettua todella usein leffaan kaveriksi tavallisten irtokarkkien sijaan. Niin hyviä ja oikeasti herkullisia! Ei sinällään mikään ihme, sillä rakastanhan inkivääriä.
  • CocoVin Super Choco -raakasuklaalla kuorrutetut cashewpähkinät. Taivaallisen hyviä. Raakasuklaa ei ole yhtään liian vahvaa, vaan juuri sopivaa. Pussi vaan hupenee super nopsaa…
  • Näkd Fruit & Nut Nibbles (etenkin maku toffee). Nämä uutukaiset bongasin Ruohonjuuresta vasta ihan taannoin mutta silti, NAM! Myydään pienissä pussukoissa, joita voi ottaa leffaan huoletta muutaman mukaan. Makuja on useita ja hinta pussille oli muistaakseni joku 1,60 €.
  • CocoVi Super Choco raakasuklaat, etenkin maku appelsiini. Myydään pienessä pakkauskoossa, eli 23 gramman patukkoina. Mielestäni juuri sopiva koko ottaa vaikka sinne leffaan esimerkiksi inkiväärikarkkien kaveriksi. Ja suklaan maku on tosiaan todella, todella hyvä. Itse pidän siitä, että tässä kaakaovoi ei maistu läpi  sillä näin ei ole kaikissa raakasuklaissa.

IMG_1082-3

Näitä kaikkia herkkuja löytyy mm. Ruohonjuuresta ja useimmista K-Kaupoista. Toivoisin kuitenkin, että jatkossa esimerkiksi Finnkino ottaisi valikoimiinsa enemmän ”parempia” herkkuja. Muutakin kuin proteiinipatukoita ja pähkinöitä… Usein olen nimittäin sielläkin tilanteen edessä, että tahtoisin vaikka juuri Gin Ginejä mutta niitä ei vaan ole tarjolla. Sitten alkaa metsästys… Siispä ehdottomasti vinkkinä leffateattereille, ottakaa valikoimiin näitä parempiakin hyväsiä! Tänä päivänä kuitenkin yhä useampi ja useampi arvostaa laadukkaita makuja valkoisen sokerin sijaan, joten näille on varmasti kovaa kysyntää.

Onko teillä jotain suosikkeja juuri hieman terveellisemmistä herkuista, joita otatte mukaan esimerkiksi leffaan? Mahdollisesti jotain samoja kuin itselläni? 🙂