Elämämme on täynnä kohtaamisia -jokainen päivä, 365 vuorokautta vuodessa. Kohtaamme ihmisiä kadulla ohimennen, ehkä kaupan kassajonossa, kodin rappukäytävässä, salilla tai lenkillä. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun törmää usein samaan ihmiseen jolle tekisi mieli jo sanoa ”moi” mutta ei kehtaa, koska ei tunne. Hymyn voi ehkä lahjoittaa mutta moi saattaa olla liikaa meille suomalaisille. Ettei nyt vaan luule mitään… 😀 Ja joo, minä olen juuri tuollainen perus suomalainen. 🙂

Itse uskon vahvasti siihen, että jokainen kohtaamamme ihminen on ohjattu tiellemme. Etenkin ne ihmiset, jotka tulevat polullemme vahvemmin ja joiden kanssa kommunikoimme enemmän kuin kerran. Meille annetaan tilaisuus ehkä antaa heille jotain, tai päinvastoin. Itse olen ainakin niin usein miettinyt sitä, kuinka mieletöntä on, että ne tietyt ihmiset on annettu elämääni tuomaan iloa, lohdutusta ja sanomaan oikeita sanoja oikealla hetkellä. Toisinaan nimittäin oma viisaus ei riitä. Usein se on se toinen ihminen, joka meille kertoo niitä elämän totuuksia sillä hetkellä, jolla emme itse kykene ehkä käsittelemään ajatuksiamme tarpeeksi loogisesti. Itselleni tulee ainakin niin hyvä fiilis siitä jos ystäväni toteaa minulle, että vitsit tuon minä halusinkin kuulla. Miten löysit nuo oikeat sanat tähän hetkeen? Se on sitä vuorovaikutusta, toisen ihmisen rikastuttamista ja tämä tietenkin pätee molemmin puolin.

Moni sanoo, että ihminen tarvitsee sen, että voi luottaa johonkin. Se on ihmismielelle ”terveellistä” jotta voit ajatella kaikella olevan tarkoitus ja voivansa luottaa sellaiseen, mikä ei ole konkreettista. Tottakai itsekin olen monesti näitä asioita funtsinut mutta kaikesta huolimatta tullut vahvasti siihen tulokseen, että pakko olla jotain. Olisi aika tylsää jos ei olisi olemassa mitään näkymättömiä asioita/voimia, vaan pelkästään me ihmiset. Jotkut asiat ovat nimittäin sellaisia, joihin ihmisjärki ei riitä. Ja näitä ovat nimenomaan nämä kohtaamiset, asioiden ihmeelliset paikalleen loksahdukset, karma, johdatus millä nimellä kukin näitä tahtoo ikinä kutsuakaan.

Uskon myös siihen, että elämäämme tulee toisinaan ns. ”vääriä oikeita” ihmisiä, joista emme saa aina hyvää mutta jälkikäteen ajateltuna ne ikävimmätkin asiat ovat saattaneet kouluttaa meitä kohti nykyistä. Itse voin ainakin sanoa, että aikanaan hengailin niin väärien tyyppien seurassa ettei tosikaan mutta hittolainen miten paljon opin noista ajoista! Tänä päivänä saatan kyllä viettää aikaa ihmisten kanssa jotka ovat esimerkiksi arvomaailmaltaan erilaisia kuin minä mutta koen, että heillä ei ole enää vaikutusta omaan ajatusmaailmaani. Nykyään sitä on niin vahva luotto siihen mitä on ja mitkä ovat omat arvot, tavoitteet ja asiat joita tahtoo vaalia. Tärkeintä on kohdata myös näitä ihmisiä, ehkä pyrkiä antamaan heille jotain jolla on merkitystä jos ei nyt, niin vielä joku päivä.

Tulipas syvällistä pohdiskelua näin sunnuntain ratoksi. Minulla on ollut jälleen viime aikoina tällainen ajatusten kausi, joka pitää sisällään monenlaisia syvällisiä fiilistelyjä ja tätä edellä mainitsemaani seikkaa olen paljon kelaillut viime päivinä. Ehkä tämä johtuu uudesta työstäni joka sekin tuli tavallaan niin oikeaan saumaan ja oikealla hetkellä. Jostain syystä vaan luotan, uskon ja tunnen sen, että tässä on kaikessa nyt jotain. Nojoo, ensi viikolla taas kevyempiä aiheita, lupaan. 😉

Uskotteko te kohtaamisiin? Heräsikö ajatuksia, fiiliksiä?