Elämä on tässä ja nyt

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka arkipäivän asioilla on suuri merkitys elämässämme. Arki on viikostamme viisi päivää, eli suurin osa elämästämme. On väärin elää viikonlopuille ja elää jatkuvasti siinä fiiliksessä, että arki on pas*aa ja työ jota teemme myös sitä. Jos elämä ei maistu hyvältä, on aika tehdä muutoksia jatkuvan valittamisen sijaan. Muutosten lisäksi voi opetella näkemään asiat eri tavalla. Se, että ulkona on kylmä ja pakkasta ei yksinkertaisesti parane päivittelyllä tai asiasta valittamalla. Me asumme maassa jossa ilmasto on mitä on ja jos se ei miellytä, (kuten ei muuten aina miellytäkään!!) kannattaa muuttaa omaa asennetta tai muuttaa ulkomaille. Samalla tavalla ajattelen ylipäänsä kaikista asioista elämässämme. Jos ei miellytä, älä tee tai tuhoat jatkuvasti itseäsi.

Minun on hyvin vaikea elää pitkään ns. tyytymättömyyden tunteessa. Tavallaan se on hyvä, sillä en voi ajautua elämään koko elämääni tehden asioita, joista en pidä. Jos mietitään isovanhempiamme tai vaikka omia vanhempiamme, he ovat vielä sitä sukupolvea joka on ehkä saattanutkin raataa niska limassa koko elämänsä, tehden työtä josta ei edes pidä. Ajattelutapa ”sitten eläkkeellä” on itselleni täysin vieras. Elämä on tässä ja nyt -ei eläkkeellä. Itse lähenen kohta kolmeäkymmentä ikävuotta ja se tietenkin yhä enemmän pistää miettimään omaa tulevaisuuttaan. Tällä hetkellä omassa mielessäni siintää hyvin paljon suunnitelmia tulevaan ja olen niistä todella hyvällä mielellä. On edessä muutosten kevät monellakin saraa ja sen ajatteleminenkin saa itseni hyväntuuliseksi.

IMG_5967

Minäkin olen toki elänyt ajanjaksoja, jolloin arki on tuntunut kurjuudelta mutta onneksi olen tajunnut sen, että kukaan muu ei tee niitä muutoksia puolestani kuin MINÄ ITSE. Olen se henkilö joka vastaa elämästäni ja sen laadusta. Sen sijaan, että olen pohjimmiltaan aina ollut realisti tai välillä jopa pessimisti, olen opetellut ajattelemaan asioita positiivisemmilla viboilla. Aina ei tarvitse varautua pettymään, kyllä niitä pettymyksiä tulee ihan itsestäänkin ilman varautumista tai niiden odottamista. Positiivisella elämänasenteella pääsee huomattavasti pidemmälle. Tämä on toki asia jota työstän jatkuvasti, sillä olen vähän sellainen jalat maassa hengailija. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä mutta tapahtuu kuitenkin, sillä avaimet ovat omissa käsissäni.

Elämässä on niin paljon ihania asioita, joista arjen ilot ovat oikeasti yksi mieletön osa-alue. Pienet seikat ovat suuria, kun asennoituu elämään nautiskellen. Aamukahvikin maistuu yhtäkkiä paremmalle kuin ennen, vaikka olisikin Juhlamokkaa. Ne iänikuiset banaanipannarit ovat tänäänkin parasta aamupalaa ja ulkona vilkuileva pakkasaurinko kruunaa kokonaisuuden. Kaikki nämä fiilikset olen tänäkin aamuna läpi käynyt, vaikka elämä ei ole kohdellut ehkä helpoimmalla tavalla viime kuukausina. Myös flunssa pukkasi sitten kuitenkin päälle ja täällä sitä ollaan villasukissa kotosalla, vaikka voisin olla Krabin lämmössä jos olisin oikein korttini pelannut. Turha kuitenkaan alkaa masistelemaan tai vellomaan jos, jos -moodissa. Elämämme on tässä nyt ja siitä pitää osata nautiskella.

IMG_5989

Tällaisia fiiliksiä täällä tänään. Jännä muuten, että vaikka olen aikaisemmin jotenkin aina inhonnut tammikuuta kylmyyden ja kaikenlaisen hiljaiselon vuoksi, siitä on tänä vuonna tullutkin ihan kiva kuukausi. Mulla on ollut joku uudenlainen moodi päällä ja ihan erilaiset energiat kuin vaikka vuosi sitten. Yksi parhaimmista ystävistäni totesikin viime viikonloppuna, että minusta huokuu joku ihmeellinen rauha. Vaikka elämässäni on viime aikoina kaikenlaista ollutkin, niin koen itsekin jotain suurta levollisuutta jonka hän vaan puki sanoiksi. Ystävät ovat kyllä elämän suola. <3

Toivottavasti teilläkin on siellä ruudun toisella puolella hyvä fiilis tammikuun kylmyydestä ja ehkä monen kehossa vellovasta influenssasta huolimatta? 

PS. Kuvissa taustalla sumeana esiintyvä purnukka on Bionan luomu agavesiirappi-suklaakastike. Aivan mielettömän hyvää banaanipannareihin, suosittelen! Kyseistä kastiketta saa Ruohonjuuresta myös toffeen maussa, joten se lähtee kyllä testiin ensi kerralla. Tämä vinkki siis teille, joita kyllästyttää se ainainen hujana pannareissa. 🙂

Salitreeni – Korvaako määrä laadun?

Monesti tuntuu, että treenimäärä on liian usein oikeanlaisen ja tehokkaan treenaamisen mittari. Lehdissä hehkutetaan kuinka kovaa treenaava käy salilla kuusi kertaa viikossa, tai ”parhaimmillaan” jopa seitsemän. Missä kohtaa ehditään lepäämään ja palauttelemaan? Itsekin aikanaan arvostin enemmän määrää, kuin laatua. Mitä useammin siellä salilla vaan ravasi, niin sitä parempi. Kuinkas muutenkaan? Kroppa oli tiedostamatta väsynyt ja sen seurauksena mielikin ärtyisä. Yksi seikka jota myös ihmettelin kovasti, mikä ei liity nyt saliin mutta treeneihin kuitenkin, oli viime talvena toteuttamani Kaylan treeni-ohjelma. Nehän ovat todella raskaita harjoituksia ja vaikka joka toinen päivä tehdäänkin aerobista, silti treenejä oli kuudelle päivälle viikossa. Mielestäni tuo on hurja määrä! Eipä oikeasti ihme, että olin tuolloin yliväsynyt ja kireä.

Nykyään treenaan 3-5 kertaa viikossa. Salitreeni on kolmijakoinen, jonka jaan kolmelle aamulle. Loput 1-2 kertaa viikossa juoksen juoksumatolla 30min/5km vauhdilla. Tämä on nyt aerobiseni siihen saakka, kunnes kylmä antaa myöten ulkona juoksemiselle. Tosin, viime kuukausina juoksemistakin on ollut aika harvakseltaan, eli voisin sanoa, että keskimäärin olen treenannut kolme, neljä kertaa viikossa. Voi olla, että tuo kuulostaa monen korvaan hyvin vähäiseltä mutta itse en koe asiaa niin. Minulla on ollut todella paljon mielen päällä mikä taas vaikuttaa yleiseen vireystasoon ja näissä tilanteissa pitää osata kuunnella kehoaan, tai muuten sairastuu. Toisaalta, miksi tuollaista treenimäärää edes tarvisi perustella tai selitellä kenellekään? Itselleni kolme kertaa viikossa salilla pakertaminen on ollut juuri sopiva määrä. Joskus jos olen jakanut treenin neljälle päivälle on se tuntunut jo vähän liialta. Ainut harmittava seikka tässä on se, että lenkkeily on ollut niin vähäistä. Sen toivon petraantuvan taas kevään tullen, sillä itselleni juokseminen on yksi asia jota rakastan.

IMG_5914

Ajattelin kuitenkin vielä paneutua tuohon postauksen otsakkeeseen, eli onko sitä loppupeleissä paremmassa kunnossa mitä enemmän treenaa? Korvaako määrä todella laadun? Tämä on varmasti hyvin yksilöllistä ja sidoksissa myös siihen, treenaatko esimerkiksi kisoihin tähdäten vai ihan nyt vaan oman hyvinvoinnin vuoksi, kuten itse teen. Uskon silti, että aika monella naisella on vääristynyt kuva kehostaan, mikä ajaa sinne salille monta monituista kertaa viikossa. Liikunta on yksi asia, jolla on helppo kontrolloida elämäänsä ja ulkonäkö on monesti jopa käyntikorttimme. Mitä tiukemmassa kunnossa on, sitä enemmän ihmiset kehuu ja ihailee. Luin jostain, että työnantajakin palkkaa ennemmin hoikan kuin ylipainoisen, hurjaa. Superihmiset ovat muotia.

Ulkoinen olemus oli joskus itsellenikin se pääasiallinen syy treenata ja mietin, että koskaan ei voi kuntoilla liikaa. Parempi käydä salilla, kuin jäädä sohvalle. Laiskuus on syntiä! Onneksi olen iän karttuessa oivaltanut sen, kuinka tärkeää on oikeasti lepääminen. Kehomme tarvitsee lepoa ja palautumista, tai uhkaamme jo terveyttämme. Jos mietitään, että treenaat vaikka jatkuvasti kuutena päivänä viikossa olisin huolissani. Keholle jää yksi päivä aikaa palautua koko viikon rääkistä ja se jos joku ei ole mielestäni oikein. Keho ei palaudu päivässä, eikä varsinkaan jos on harjoitettu lihaskuntotreeniä ja saatu aikaan lihassärkyäkin.

IMG_5953

Vaikka itse tosiaan treenaan jonkun mielestä ehkä vähänkin, koen treenaavani juuri sopivasti. Kun kehoa rasittaa lihaskuntotreenillä kolme kertaa viikossa, on aikaa palautumiseenkin ihan mukavasti. Tämä mahdollistaa myös sen, että voin treenata kovaa lihaksia rasittaen, sillä seuraavana päivänä voin vaikka lenkkeillä tai levätä. Ei ole pakko mennä kipeää kehoaan rasittamaan uudestaan. Itse siis olen oikeastaan jokaisen treenini jälkeen seuraavana päivänä oikeista kohdista kipeä ja tämän olen kokenut hyvänä seikkana. Olen hyvin huono ns. hissuttelemaan, eli ladon kyllä aina painoja aika maximit. Toki toisinaan teen hieman pienemmillä painoilla, mutta paljon toistoja ja sitten taas päinvastoin. Pääasia on se, että teen  loppuun asti sarjat sillä lihaksissa pitää tuntua. Myös vaihtelu virkistää ja kehokin tykkää, kun saa uusia ärsykkeitä.

Mielestäni määrä ei siis todellakaan korvaa laatua. Itse koen olevani jopa paremmassa kunnossa vähemmällä treenillä. Ei ole siis pakko huhkia henkihieverissä päivittäin, vaan muullekin elämälle jää aikaa ja tilaa. Toki tämäkin on sidoksissa jokaisen kehoon yksilöllisesti. Suosittelen kuitenkin testaamaan. Voi olla, että treenit eivät kulje, koska olet ylikunnossa ja väsynyt? Kannattaa antaa keholleen sitä lepoakin ja saatat ehkä huomata miten vartalo muovautuukin paremmaksi samalla, kun mielikin kirkastuu. 🙂 Sitä katsoo itseäänkin hyväksyvämmin, kun on henkisesti hyvällä mielellä. Tähän ainakin itse uskon. Hyvinvoivan ihmisen on huomattavasti helpompaa rakastaa itseään ja vartaloaan.

Mitä mieltä te olette? Onko kuusi kertaa viikossa tehokkaat treenit jo liikaa? Montako kertaa teidän kehollenne on sopiva määrä?