Luin muutama päivä sitten tämän blogikirjoituksen ja tunsin oitis piston sydämessäni, minähän tunnen ihan samoin. Tämä onkin varmaan ensimmäinen poliittinen kannanotto blogissani koskaan mutta koen silti, että tahdon kirjoittaa ja ottaa kantaa, ihan sama herättääkö se osassa närääkin. Tämä on vain yhden ihmisen mielipide.

Tällä hetkellä Suomessa on pakolaiskriisi, sanan varsinaisessa merkityksessä. Rajat ovat olleet avoinna koko syksyn ja pysytäänkö enää edes perässä montako pakolaista maassamme tällä hetkellä majailee? Otsikoissa siintävät naisten ja jopa alaikäisten raiskaustapaukset milloin missäkin. Myös rähinöitä ja huonoa käytöstä saa lukea lehdistä jatkuvasti. Itse olen tutkinut myös jonkun verran ”ei valtavirran” mediaa ja sieltä vasta jos jonkunlaista juttua löytyykin. Toki lähdekriittisyys pitää aina säilyttää, mutta kyllä ne silti vaikuttavat. Toisinaan nimittäin tuntuu, että valtamedia hieman kaunistelee sitä totuutta ja meille jätetään kertomatta aika paljon asioita.

Itse olen todella pahoillani tästä. Olen samaan aikaan surullinen ja jopa vähän vihainenkin. Se miten jengi käyttäytyy päästessään turvaan sodan helmoista on jotain käsittämätöntä. Tottakai osa varmasti tulee tänne oikeilla tarkoitusperillä mutta miten ihmiset, jotka aikovat vielä palata takaisin, koska ”Suomessa on masentavaa, huonoa ruokaa tai muuten vaan tylsää?!”. Ihan oikeasti, jollekin huvilomalleko he luulivat matkanneensa? Ensinnäkin tässä koko hommassa itseäni häiritsee se, että naiset ja lapset ovat jääneet vaarallisille alueille ja lähestulkoon kaikki turvapaikan hakijat ovat miehiä. Onko tämä oikein? Perustellaan sillä, että matka olisi liian vaarallinen heille, mutta entäs sinne sota-alueille jääminen? Ei mielestäni ihan reilua. Naisen asema on hyvin huono ja se on valitettavaa. Eikä itseasiassa pelkästään valitettavaa jos se kulttuuri heijastuu myös meidän maamme naisiin negatiivisella tavalla.

Itse koen tilanteen hyvin samankaltaisena kuin Punttimimmikin, eli välttelen nykyään ulkomaalaisia miehiä ja en katso heitä silmiin. Menen ohitse kuin en huomaisikaan. Aamulenkille kello kuusi en uskaltaisi enää missään nimessä lähteä, koska pelottaa.  Saatika sitten, että tulisin yksin baarista bussilla himaan. Ehkä eniten itseäni järkytti se Hesperianpuistossa tapahtunut raiskaus, koska asuimme viime talvena ihan siinä nurkilla ja oikeasti monesti myöhäällä liikuin niissä maastoissa yksinäni. Aivan kamalaa. Itse olen jotenkin aina ajatellut, että kaupungissa on ihmisiä vähän siellä täällä, ei sitä tarvitse pelätä yhtään mitään. Nykyään ei ole enää sama fiilis.

Jos pelkoa herättää yksin pimeällä liikkuminen tai suuret mieslaumat niin itseäni kauhistuttaa ehdottomasti myös se, kuinka paljon maahamme on päässyt näitä äärijärjestöjen jäseniä tai henkilöitä, joilla on jonkunlaisia kytköksiä järjestöihin. Pelkäämpä vaan, että valvonta ei ole ollut kovin tarkkaa, koska massoja on tullut jo niin paljon. Ja itseasiassa löytyihän täältä jo muutama Isisin toimissa mukana ollut maahanmuuttaja… Tulevaisuudessa meidän Suomi ei ole enää se ihanan turvallinen lintukoto, johon me synnyimme.

Tiedän, että osa heittää nyt jotain rasisti-korttia kehiin tai puolustelee sillä, että suomalaiset miehet raiskaavat hiljaisesti. Raiskaus on aina väärin, tottakai! Oli se sitten millä tavalla tahansa toteutettu. Mielestäni tässä ikävää on vaan se, että ihmiset joille me maksetaan omista verorahoistamme ja joille tarjotaan maastamme turvaa halveeraavat meidän kansalaisiamme tekemällä tuollaista vääryyttä. Joku hommassa nyt on pielessä, lieneekö se sitten se perehdytys vai mikä mutta muutosta pitäisi kyllä saada ja äkkiä! Meillä on unelma -toimii kyllä ajatuksen tasolla mutta käytännössä…

Pakko loppuun silti vielä todeta, että sieltä tosiaan tulee varmasti hyviäkin ihmisiä, joilla on oikeat tarkoitusperät ja halu kotiutua Suomeen, sekä oppia maan tavoille. Siksipä mieluummin vähän vähemmän jengiä ja niitä hyviä tyyppejä. Tämä olisi se unelma mutta taitaa olla jo liian myöhäistä.

Heräsikö teillä ajatuksia? Koetteko te turvattomuutta tällä hetkellä?