Matkapostausta Budapestista vol 1

Reissu on nyt tosiaan heitetty ja on aika alkaa kasaamaan matkan parhaimpia paloja postauksien muotoon. Aina yhtä hankalaa, sillä kerrottavaa löytyy! Ensinnäkin pakko todeta, että Budapest on aiiiiivan ihana kaupunki. Lennot sinne ovat halpoja ja matka-aikakin Finnairin siivillä vaan vähän reilu kaksi tuntia. Kaupunki on myös kaikin puolin edullinen ja siellä oli ainakin omaan makuuni paljon nähtävää.

Me lähdimme matkaan lauantai-aamuna ja palasimme tiistaina iltapäivästä. Aikaa kiertelyyn oli siis lähestulkoon kolme täyttä päivää. Aina kaikki ei kuitenkaan mene täysin nappiin ja tällä kertaa kävi juurikin niin… Nimittäin lauantain aikaisen lennon vuoksi ja poikkeuksellisten huonojen yöunien takia oltiin aivan uupuneita koko päivä. Koitettiin sitkutella johonkin neljään saakka kunnes todettiin, ettei hommasta tulee mitään ellei nukuta päivänunet tähän saumaan. No siinä se lauantai tosiaan hujahti vähän paikkoihin tutustuessa ja puoliunessa. Sunnuntaina taas, kun oltaisiin oltu täysissä sielun ja ruumiin voimissa satoi ihan kaatamalla ja koko kaupunki oli kirjaimellisesti kiinni. Eli hei, Budapestiin talvella matkaavat ottakaa reissu siten, että kotiinpaluu on sunnuntaina. 😀 Kaupunki on nimittäin tuolloin lähestulkoon kauttaaltaan aivan kiinni ja hiljainen. Ainoa täysin aurinkoinen, selkeä ja ”normaali” päivä olikin maanantai, jolloin toki koitettiin mahdollisimman paljon kierrellä ja nähdä. Oli kyllä aivan ihanaa nähdä tuota aurinkoakin pitkästä aikaa ja se tosissaan lämmittikin ihan mukavasti. Mutta niin, oikeastaan pitkästä aikaa reissu johon olisin voinut helposti lisätä ainakin yhden päivän, jotta olisi oikeasti nähnyt koko helahoidon. Toisaalta ompahan syy palata takaisin. 🙂

IMG_3756-001IMG_3757-001IMG_3850-001

Budapestin kaduilla näkyi hyvin selvästi köyhyys. Alkuun katukuvassa pyörivät ja porttikongeissa nukkuvat aidot kerjäläiset järkyttivät, mutta niin surulliselta kuin se kuulostaakin, kaikkeen tottuu. Rakennukset olivat aivan upeita, useimmat vanhoja ja hieman ränsistyneitä mutta silti niin arvokkaita fiilikseltään. Pysähdyttiinkin lähes jokaisen kadun kulmaan vaan ihastelemaan. Suomesta löytyy valitettavan vähän kovin mahtipontisia rakennuksia ja siksipä tuo katukuva oli vaan näin suomalaisen silmään niin upea. Pieni ”idän fiilis” tuolla oli mielestäni havaittavissa, kansa pukeutui aika samaan tyyliin kuin valtaosa Venäjällä ja mielestäni ihmisten ulkonäössäkin oli paljon kyseisen maan kansalaisten piirteitä. Toisaalta, meitähän luultiin jatkuvasti paikallisiksi. 😀 Se oli mielestäni koomista, mutta toisaalta ovathan Unkarilaiset kuulemma (ainakin kielen) saralla Suomen sukulaiskansa?

Mielestäni Budapestissa oli ylipäänsä hyvin helppo kulkea. Me ladattiin ennen matkaa kaupungin kartta Sakun puhelimeen, joten sen avulla olikin helppo matkata ilman wifiä paikasta toiseen, kun osoitteet vaan olivat ylhäällä. Ei siis yllättäen käytetty kertaakaan julkisia tai taksia (paitsi taksia kenttä-kaupunki matkoilla). Me ollaan totuttu kävelemiseen ja etäisyydet olivat kuitenkin suhteellisen lyhyitä näiden mestojen välillä missä me ehdittiin vierailemaan. Se mikä oli kuitenkin aivan ehdoton työväline matkalla niin Tripadvisor. Empä voi taaskaan kuin hehkuttaa kyseistä palvelua, sillä sen avulla valittiin jokainen ravintola, sekä nähtävyys ja yksikään ei pettänyt. En varmaan osaisi enää matkustaa ilman kyseistä appia?!

IMG_3611-001IMG_3863-001IMG_3618-001IMG_3624-001

Me majoituimme ja vietimme nuo neljä päivää Pestin puolella. Vähän tietysti harmittaa ettei ehditty Linnavuorelle Budaan, mutta toisella kertaa sitten! Pestihän on ns. hieman vilkkaampi osa, jossa sijaitsee shoppailumestat, paljon ravintoloita, Parlamenttitalo, kulttuuria, kirkkoja sun muuta. Hotellimme puolestaan tuli valituksi hinta-laatusuhteensa perusteella, josta se oli saanut lähes täydet pisteet jokaisesta. Tähtiluokitukseltaan tämä K+K -ketjun hotelli Opera oli neljä tähteä. Sijainti oli ihan mielettömän hyvä, kuuluisan Oopperatalon vieressä, sekä samalla myös lähellä ns. ydintä. Meiltä käveli vaan kymmenisen minuuttia niin oli jo paraatipaikoilla. Myös aamiainen saa meiltä molemmilta erityiskiitosta! Harvoin olen ulkomailla hotelleissa saanut noin kattavan buffet-aamiaisen. Kolmelle yölle tuli hintaa vaan reilu 200 euroa mikä oli mielestäni aivan pilkkahinta siihen nähden missä hotelli sijaitsi ja mitä piti sisällään. Saimme nimittäin nautiskella joka ilta myös hotellin sauna-osastosta, jossa oli tavallisen saunan lisäksi myös infrapunasauna, sekä kuntoiluhuone. Treenattua ei kyllä tuolla reissulla tullut mutta mahdollisuudet siihenkin olisivat olleet.

Jotta tämä postaus ei menisi pelkäksi jorinaksi, esittelen teille muutaman MUST SEE- kohteen. Ensinnäkin Tripadvisorissakin ykkössijalla keikkuva Unkarin Parlamenttitalo, aivan ehdottomasti näkemisen arvoinen! Itselleni tuli niin mieleen Tuhannen ja yhden yön -sadut, sillä sellaista taianomaisuutta tämä hulppea rakennus pitää sisällään niin ulkoa, kuin sisältäkin. Myös näkymät kauniina päivänä Budan puolelle ovat aika loistavat. Parlamenttitalon läheisyydessä sijaitsee myös kuuluisa ketjusilta, joka mahdollistaa Tonavan ylikulun. Vaikka rakennus on upea ulkoakin ja sitä oli mieluisa kuvailla, suosittelen lipun ostamista myös sisätiloihin ja opastetulle tourille. Hintaa lipulla oli 2000 Ft, eli 6,41 €, ei tosiaankaan paha. Sisätilat ovat ihan mielettömät ja talosta löytyy osa, jossa katot ovat kullatut. Ehkä jopa upein rakennus, jossa olen koskaan käynyt.

IMG_3783-001IMG_3764-001IMG_3773-001IMG_3829-001IMG_3804-001IMG_3832-001

Tavallisesti kierrämme aina aika paljon kirkkoja ja monumentteja mutta tällä kertaa kävimme vain yhdessä sellaisessa, nimittäin Pyhän Tapanin Kirkossa. Kyseinen kirkko on kaupungin suurin ja sijaitsee Lipótvárosin kaupunginosassa. Kirkko oli yllättäen hyvin kaunis ja ”mielenkiintoisenhan” siitä tekee Unkarin ensimmäisen kuninkaan pyhäinjäännös, eli käsi jota siellä säilytetään. Kävimme tuolla ”alttarilla” johon olisi pitänyt laittaa kolikoita, jotta käden olisi nähnyt mutta itseäni kieltämättä vähän ällötti. Jätettiin välistä ja suunnattiin ylätasanteelle panorama-näköalapaikalle, johon ostettiin liput kahdelle 1000 Ft:llä (noin 3 €). Kirkon kupoli yltää jopa 96 metrin korkeuteen, joten kyllä mekin sitten keikuimme siellä lähes 90 metrissä. Oli aika huimat näköalat, joten suosittelen lämpimästi! Meille sattui vielä nätti sää, jonka vuoksi kaupungista sai ikuistettua muutaman kauniin kuvankin.

Matkustimme Budapestiin ylipäänsä turistikauden ulkopuolella, joten ruuhkia tai jonoja ei näkynyt missään. Tavallaan tuo oli kiva seikka, sillä itse inhoan tungosta ja väenpaljoutta. Toisaalta tässä syksy-talvella matkustamisessa on aina omat riskinsä juuri ilmaston suhteen. Meille sattui se yksi sadepäivä (ja vielä sunnuntai…), joka sitten tavallaan vei muutenkin lyhyestä lomasta yhden kokonaisen päivän. Ilmoille ei kuitenkaan mahda mitään, joten niihin pitää vaan sopeutua. Veikkaisin, että ihan paras matkustusaika Budaan on syys-lokakuussa, tai vastaavasti alkukeväästä, kun tukahduttava kuumuus ei ole vielä maata tavoittanut.

IMG_3880-001IMG_3889IMG_3902-001IMG_3914IMG_3918

Seuraavassa postauksessa voisin jakaa teille vähän ruoka- , kahvila- ja shoppailuvinkkejä, sekä kertoa muista nähtävyyksistä joissa käytiin. Tässä oli tosiaan vasta alkusilausta matkasta. 😉 Budapest kaupunkina oli yllättävän rikas ja olinkin vähän ihmeissäni, kun eräs tuttava totesi minulle ennen reissuamme, että kolme päivää kohteessa on ihan liikaa. Minä nimittäin olisin voinut viettää tuolla helposti vaikka viikon!

Jos heräsi kysymyksiä jo tässä vaiheessa niin heittäkäähän ilmoille! Vastailen hyvin mielelläni mutta muistutan, että ainakin yksi postaus on vielä matkasta tulossa. 🙂

PS. Kaikki postauksen kuvat on kuvattu Canonin lainalinssillä,  EF 24-70mm F2.8L USM. Tämä punasarjan objektiivi on ollut matkassamme ennenkin ja se on vaan niin täydellinen! Toimii niin laajassa, kuin lähiksessäkin. Siitä sitten itselleni seuraavaa kamera-kalusto haavetta, joka toivon mukaan käy toteen mahdollisimman pian!

Mitä tasapaino minulle merkitsee?

Mitä enemmän vuosia mittariin karttuu, sitä enemmän olen huomannut nauttivani mahdollisimman tasapainoisesta elämästä. Haluan pitää itseni balanssissa kaiken suhteen, niin ruokailujen treenien, töiden, kuin ihmissuhteidenkin. Enää sitä ei kaipaa niitä hurjia ylä- ja alamäkiä, vaan toivoo kaiken olevan tasaista tai mieluiten vaikka tasaisen nousujohteista. Kehon ja mielen tasapaino pitää elämänlaadun ehdottomasti laadukkaimpana!

Pyrinkin arjessa mahdollisimman pitkälle tasapainoisuuteen. En tahdo stressata asioilla liikaa mutta haluan kuitenkin pitää itseni motivoituneena ja hyväntuulisena. Kuten olen joskus maininnutkin, en ole syntyjään mikään vuosisadan positiivari, vaan itseasiassa helpommin pessimistisyyteen taipuva. Teen kuitenkin jatkuvasti duunia asian suhteen ja olen huomannut, että pikkuhiljaa olen tässä työssä onnistunutkin, pienin askelin. Toki vastoinkäymisten kohdatessa vaivun usein samantien sinne alamaailmaan mutta se nyt vaan olen minä. Onneksi sieltä kuitenkin aina noustaan!

IMG_3873

Mutta mitä tämä tasapaino sitten elämässäni on? Ensinnäkään en tahdo, että joku asia hallitsee ylenpalttisesti mieltäni. En tahdo painaa niska limassa duunia ilman muuta elämää, urheilla liikaa tai riidellä jatkuvasti ihmisten kanssa. En tahdo kytätä vartaloani tai ulkonäköäni negatiivissävytteisesti, tai enää valittaa jokaisesta pienestäkin asiasta. Olen kai jollain tapaa hurahtanut tähän nykyiseen hyvinvointi-villitykseen ja mielestäni se ei ole huono asia laisinkaan. Minulle se sopii paremmin kuin hyvin.

Mielestäni elämästä pystyy nauttimaan huomattavasti enemmän, kun keho ja mieli synkkaa. Jos sitä kokoajan soimaa itseään jostain, vaatii ylisuoritusta tai tunnetasolla täydellisiä ihmissuhteita, palaa sitä väkisinkin loppuun. Burn-out on Suomessa yleistyvä kansantauti. Ihmisten pitäisi muistaa hengittää, olla ja tuntea. Tämän päivän suoritusyhteiskunta vaan vaatii ihan muuta ja aivan liian moni media toitottaa sitä kuinka pitää olla sitä tai tätä, kilpailu on kovaa. Loppupeleissä, kun miettii elämää kokonaisuutena on se hyvin lyhyt. Vuodet vierivät ja siksi kannattaakin miettiä millaisissa ihmissuhteissa tahtoo elää, mitä työtä tekee, miten itseään toteuttaa, vapaa-aikaansa viettää (tai onko sitä ylipäänsä tarpeeksi), sekä millaisilla ihmisillä elämänsä ympäröi.

IMG_3871

Tasapainon vaaliminen on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Jokaisen elämä tuo välillä eteen pettymyksiä ja itsekin olen viime aikoina joutunut kamppailemaan juurikin näiden tuntemusten kanssa, kun kokee epäonnistuneensa. Olen tunnemaailmaltani hyvin herkkä ja sen mullistukset vaikuttavat yllättävän paljon elämänlaatuuni. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat elämään. Koskaan ei tule tilannetta etteikö tunnelin päässä näkyisi valoa, ei koskaan. Uskon myös siihen, että ilman vastoinkäymisiä ihmiset ovat huomattavasti heikompia ja kasvamattomampia. Niitä nyt vaan kuuluu aikuisen ihmisen elämään ja niistä selvitään, joko yksin tai yhdessä.

Aikaisemmin myös mietin, että asioita on muutettava ollakseni joku tai jonkunlainen. Mulla oli tietynlainen visio siitä ”oikeasta” Jutasta. Tänä päivänä tahdon toki käydä koulua tietyistä asioista itseni kanssa, mutta tuon halun tulee lähteä itsestäni. Minun ei tarvitse muuttua kenenkään toisen vuoksi, vaan muutoshalun tulee lähteä itsestäni. Esimerkiksi rakkaus, sehän on toisen ihmisen hyväksymistä, ei sitä, että yrität tehdä toisesta samanlaista kuin itse olet. Ei missään nimessä. Itselleen ja toiselle pitää olla armollinen, sekä rakastava.

IMG_3876-001

Tällä hetkellä elämässäni ei ole meneillään mikään tasapainon tyyssija mutta näillä mennään. Tasapaino on myös sopeutumista tilanteisiin ja aina ne eivät tosiaan elämässä ole mitään herkullisia.

Mikä teidän mielestänne on elämän tasapainoa? Onko se täydellinen parisuhde ja työpaikka vai jotain ihan muuta?