Hedelmät, hyviksiä vai pahiksia?

Hoikkuuden ja hyvinvoinnin salaisuus – paljon kasviksia ja hedelmiä? Itse allekirjoitan ensimmäisen väitteen mutta hedelmistä en ole täysin samaa mieltä.

Olen aina rakastanut hedelmiä ja jo lapsesta lähtien niitä on tullut syötyä ihan päivittäin. Olen tyytyväinen, että kotona opetettiin pitämään näistä ”vitamiinipommeista” ja ehdottomasti suosittelen hedelmiä jokaiselle -mutta kohtuudella. Ja nyt en tarkoita sitä, että kukaan lihoisi normaalista hedelmien syönnistä mutta esimerkiksi jatkuvat korkeat insuliinitasot saattavat juontaa juurensa näistä herkkupommeista. Vaikka niissä on vähän energiaa, on niissä kuitenkin yllättävän paljon fruktoosia ja glukoosia. Moni unohtaa tämän.

Itse olin esimerkiksi todella yllättynyt, kun vatsaongelmieni vuoksi aikanaan ravintoterapeutilla käydessäni hän esitti minulle kysymyksen ”paljonko syöt hedelmiä päivässä?”. Vastaukseni oli, että syön hedelmiä pitkin päivää… Viinirypäleitä, omenoita, päärynää, banaaneja tai mandariinia jne. aina välipalaksi. Hän määräsi minut etenkin viinirypäleiden suhteen täys karanteeniin ja arvatkaa mitä huomasin? Viinirypäleet ovat todella makeita!! Kun on hetken niitä ilman, huomaa sen kuinka sokerisia ne ovatkaan. Ja ei tämä siis pelkästään, vaan se ero jonka huomasin vatsassani ne pois jätettyäni. Viinirypäleiden sisältämä fruktoosi sekoittaa vatsaani aika paljon ja aiheuttaa turvottavaa oloa. Saman tekevät itseasiassa etenkin omenat, sekä tuore ananas ja siksi niitä enää harvoin syönkään.

IMG_2895

Toki nyt taas riippuu mihin hedelmiä verrataan, eli ehdottomasti mieluummin sellaiseen viikolla esiintyvään ylimääräiseen makeanhimoon omena tai päärynä, kuin irtokarkkeja. Itsekin usein herkuttelen leffan aikana päärynöillä joita dippailen maapähkinävoihin, nam! En kuitenkaan enää nykyään syö hedelmiä kuin muutaman päivässä ja tämä toimii todella hyvin itselleni. Vatsa voi niin paljon paremmin! Jos mietitään, että moni syö esimerkiksi 3-4 omenaa päivässä, en yhtään ihmettele vaikka maha oikuttelisi. Tuon kaltaista happamuuspommia ei monenkaan vatsa kestä, ei varsinkaan tyhjään sellaiseen vedettynä tai kahvin kanssa nautittuna…

Lisäksi jos mietitään, että omaat taipumuksen makeaan tai jopa sokeriaddiktioon, saattavat hedelmät lisätä tätä riippuvuutta. Vaikka eivät missään nimessä suoranaisesti ole verrattavissa karkkeihin, sisältävät ne kuitenkin sitä fruktoosia joka aiheuttaa myös riippuvuutta. Itse voin siis hyvin allekirjoittaa tämän, koska minulta tämä taipumus löytyy. Olen aina rakastanut makeaa ja varmaan siksi jossain vaiheessa hedelmillä paljon herkuttelinkin. Oli ihanaa saada se päivän sokeriannos terveellisestä lähteestä.

IMG_2905

Jos minulta tänä päivänä kysytään montako hedelmää suosittelen päivittäin nautittavaksi, vastaisin pari kolme. Se voisi sisältää esimerkiksi yhden banaanin, omenan ja mandariinin. Mitenkään tarkkaan noita ei kuitenkaan kannata laskea, sillä ne ovat vaan hedelmiä. Jos vatsa kestää ja et kärsi sokerin koukuttavuudesta, voit varmasti hyvillä mielin enemmänkin popsia. Kannattaa kuitenkin muistaa myös kasvikset ja marjat. Itse olen ainakin opetellut marjojen syömisen (tai lopettanut niiden suhteen säästämisen) jo ajat sitten ja suomalaisia marjoja pakkasestamme löytyykin aina. Kasvikset alkavat olemaan tässä vaiheessa vuotta osittain vähän surkeita mutta sen mukaan mitä kaupasta löytyy kannattaa kori täyteen lapata. 🙂 Monipuolisuus kunniaan!

Hedelmissä itseäni mietityttää aina säännöllisesti myös erilaiset torjunta-aine jäämät ja se, kun ne tuodaan jostain mistä lie. Kuinka paljon hedelmissä on vitamiineja tallessa? Luomussa ehkä hieman enemmän, kuin tavallisessa mutta silti… Joskus muuten kuulin, että esimerkiksi banaani pitäisi syödä kuorineen, sillä kuoressa on ne kaikki vitamiinit?! Kuulostaa todella hurjalta mutta saattaahan tuo osittain totta ollakin? Tiedä sitten…

Miten paljon te syötte hedelmiä päivässä? Meneekö helposti kilokaupalla tai onko ihmisiä, joille hedelmät eivät maistu laisinkaan? 

Kasvisruokavalio ja suunnaton väsymys

Lokakuun lopussa kirjoittelin teille lihan tuotantoteollisuudesta ja siitä, kuinka se pikkuhiljaa on itseäni alkanut ällöttämään. Jo pitkään olen vältellyt punaista lihaa mutta kanaa on tullut popsittua sitäkin enemmän. Nyt tuli kuitenkin piste senkin syömiselle ja päätin, että pyrin lihattomaan elämään. Virallisesti en tahdo sanoa, että en enää ikinä vedä esimerkiksi broileria mutta tällä hetkellä mieli ei kyllä tee, ei sitten yhtään. Nyt ilman kanaakin on menty lähes kahden viikon ajan ja yksi asia johon kiinnitin etenkin viime viikolla suuresti huomiota, olin to-del-la väsynyt. Siis sellaista aivan tajutonta väsymystä, jolle en löytänyt syytä edes huonosti nukutuista yö-unista? Hyvin erikoista. En keksinyt asialle mitään muuta selitystä, kuin tämän lihattomuuden.

Veikkaan kuitenkin, että mahdolliset puutostilat eivät tule näin nopeassa ajassa mutta jotta niitä ei nyt vaan pääsisi esiintymään, on pakko tarkistaa oma vitamiinien saanti. Viime viikolla en nimittäin erityisemmin kiinnittänyt ruokailuun huomiota vaan korvasin kanan vaan katkaravuilla, lohella tai falafeleilla. Voisiko tämä selittämätön väsymys kuitenkin johtua siitä, että olen jättänyt lihan ja kehoni nyt jotenkin vieroksuu asiaa? En tiedä? Kuulostaa kyllä vähän absurdille. Purkista vedän entiseen tapaan mm. probiootit, entsyymit, hiuskapselit, B-vitamiinilisän, omegaa, sinkkiä ja karpalotabuja. Ehkä pitää tarkistaa vielä tuo rauta, jottei vaan sen suunnalla Hb:t pääse laskemaan…

IMG_1079-001

Muuten lihattomuus ei mielestäni ole ollut millään tapaa haasteellista tai ylipäänsä hankalaa. Jokapaikassa on muita vaihtoehtoja lihan tilalle ja esimerkiksi lounas-vaihtoehtojakin löytyy vaikka millä mitoin. Ja kuten jo alussa mainitsin, mielikään ei ole tehnyt. En kuitenkaan tee asiasta numeroa ja en mainosta sitä erikseen esimerkiksi muiden kanssa lounastaessa. En nimittäin halua ottaa mitään tiettyä linjausta, vaan ennemmin toimia fiiliksen mukaan. Voi olla, että tämä muutos on lopun elämäni muutos tai sitten ei. Nyt tämä valistemani tie tuntuu luonnolliselle ja hyvälle, joten toivon samojen fiilisten säilyvän myös jatkossa.

Osaisitteko te muut kasvissyöjät (pitkäaaikaiset tai vasta alottaneet) neuvoa tuon väsymyksen suhteen? Voisiko kyseessä olla kenties jonkun vitamiinin puutos vai mistä mahtaa tuulla? Tarviikohan olla huolissaan?