Kun lihateollisuus ällöttää

Olen aina ollut hyvin eläinrakas, jo pikkutytöstä lähtien. Osittain myös tämän vuoksi liha ei ole koskaan maistunut itselleni erityisen hyvin ja jo monta vuotta olenkin vältellyt punaisen lihan syöntiä. Sanotaanko näin, että ehkä kerran tai kaksi vuodessa erehdyn. Sen sijaan etenkin broileri on ollut keittiöni vakkarikalustoa jo hyvin pitkään. Olen korvannut punaisen lihan kanalla ja syönyt sitä useita kertoja viikossa. Viime kuukausina useat ällöttävät kokemukset broilerista ovat saaneet minut kuitenkin vieroittumaan kokoajan kauemmas ja kauemmas tästäkin lihan muodosta ja nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa broilerikin saa mussa aikaan ällötyksen tunteita. Nämä ällötyksen tunteet juontavat juurensa pääosin niistä sitkeistä jänteistä, joita broileristani tuntuu löytyvän aivan liian usein ja ajatuksesta, kuinka syön hormoneilla pumpattua stressaantunutta lihaa. Myös eettinen kanta on alkanut mietityttämään entistä enemmän, enkä edes tahdo miettiä niitä fiiliksiä joita tulee punaisen lihan, kuten naudan syönnistä.

Fiiliksiäni vahvisti kyllä jälleen kerran tällä viikolla julkisuuteen tullut video, joka julkaisee ennen näkemätöntä kuvamateriaalia Suomen teurastamoilta (jos video on mennyt ohitse sen voit katsoa täällä). Eihän sitä ihan heti uskoisi, että Suomessakin tehdään tällaisia hirveyksiä ja suoranaisesti rääkätään eläimiä ennen kuolemaa. AIVAN KAMALAA!! Miksi eläimiä ei voida vaan tappaa vaikka ampumalla siihen kohtaan, josta kuolisivat samantien (kerta siis tappaa kuitenkin pitää)? Miksi kidutetaan? Moni ei varmaan edes pysty katsomaan tuota videota, mutta itse olen sitä mieltä, että turhaan ummistaa silmiään todellisuudelta. Pystyykö tuon näkemisen jälkeen syömään pihvinsä hyvillä mielin? Osa varmaan ei ota asiaa henkilökohtaisesti mutta itse en tahdo tukea tuollaista toimintatapaa ja aijonkin jättää punaisen lihan syönnin aivan lopullisesti. Minulla ei vaan ole sydäntä tuohon. Ja tämän kaiken rääkkäyksen lisäksi tällä viikolla uutisoitiin jälleen kuinka punainen liha aiheuttaa vielä syöpääkin. Siinä vielä yksi syys jättää tuo liha kaupanhyllylle.

IMG_8764-002

Tiedän myös sen, että tehotuotettu broileriteollisuus on ainakin yhtä hirveää, eikä sen syöminen ole millään tapaa hyväksyttävämpää. Tästä kertoo jo sekin ettei munittamoihin tai siipikarjatiloihin juurikaan mediaa päästetä, miksi näin jos asiat ovat kunnossa? Broilereita tuotetaan tehotuotanto massana ja niitä jalostetaan kasvamaan liian nopeasti, mikä aiheuttaa eläimelle kärsimystä. Ja tämä vain sen vuoksi, että minä saan syödä sen jänteisen lihani? Tästä lähtien jos jotain broileria syön niin sen tulee olla luomua, maksoi mitä maksoi. Myös kananmunien suhteen on pakko alkaa olemaan tarkempi, luomua tai sitten ei mitään.

Näiden fiilisten lomassa mulla on kokoajan entistä enemmän tunne siitä, että jätän lihan syönnin lopullisesti. Miksi söisin sitä ihan jo eläinten tai itseni vuoksi? Enää en löydä yhtään hyvää syytä miksi? Tykkään todella paljon vaihtoehtoisesti kalasta, katkaravuista, kasvisruoasta ja plus, että sitä proteiiniahan saa paljon muustakin. Mielenkiintoista on myös nähdä kuinka tuo lihattomuus vaikuttaa olooni, vaikka jo pidempään vähäisellä lihamäärällä olenkin mennyt. Paljon olen kuullut sitä positiivista palautetta etenkin siitä, kuinka fiilis kehossa on energisempi ja mieli virkeämpi. Myös treenaaminen ja kaikki sporttaaminen onnistuu yhtälailla lihattomana. On harhaluuloa ajatella, että liha on se lautasen ainoa täyttävä proteiininlähde.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä kasvissyöjiltä, tai edes ”semi-kasvissyöjiltä” fiiliksiä? Syöttekö mitä ravintolisiä, ilmeisesti ainakin B-vitamiinia? Mikä sai teidät aikanaan lihan jättämään? Korvaatteko lihaa jollain tietyllä?

Some randoms

  • Rakastan leipoa mutta inhoan kirjoittaa reseptejä ylös. Suurinosa blogissanikin pyörivistä resepteistä siis perustuu pelkkään visuaaliseen näkömuistiin. Olen myös maailman huonoin mittaamaan käyttämiäni aineosia, joten resepteihini kannattaakin aina suhtautua hieman vapaammin. Annetut määrät voi ylittää sekä alittaa. 😉 Kannattaa maistella!!
  • Inhoan käyttää korkkareiden kanssa sukkahousuja, stay-uppeja tai nilkkasukkia. Mieluiten siis olen töissäkin ns. korkkarisukilla (jos housut siis jalassa), jotka piiloutuvat korkokenkiin. En tiedä mikä tässä on mutta mielestäni hameet, housut jne. näyttävät aina paremmilta ilman mitään sukkahousumateriaalia olevia härpäkkeitä. Ne ovat myös niin epämukavia…
  • Olen todella nopea konekirjoittaja mutta en osaa kymmensormijärjestelmää. Joskus sen kurssin kyllä ylä-asteella kävin mutta eipä jäänyt silti takaraivoon. Kirjoitan kuitenkin kahdella kädellä ja olen kehitellyt hommaan jonkun oman ”järjestelmän”, sillä olen hyvin nopea kirjoittaja ja pystyn kirjoittamaan vaikka silmät kiinni. Ei kait sillä siis väliä millä järjestelmällä kirjoittaa kunhan kirjoittaa ja nopeasti. 😀
  • En osaa elää ilman kelloani. Yksi päivä jätin sen vahingossa Mangon sovituskoppiin, josta se kuitenkin onnekseni löytyi myöhemmin. Tuo vuorokausi ennen, kun sain kelloni takaisin oli tuskaa. Katson nimittäin ajan aina rannekellosta ja vilkuilinkin tyhjää rannetta varmaan sata kertaa päivän aikana. Mielestäni kello on myös tyylikkäin asuste jonka ranteeseen voi sujauttaa. Kello on myös aikuisen ihmisen merkki, aikuisella TULEE olla kello. 🙂
  • Sekoitan usein viikonpäiviä keskenään. Milloin menen jo torstaissa vaikka on keskiviikko ja päinvastoin. En tiedä mikä tässä on mutta näin käy lähestulkoon joka viikko. Työpöydälläni onkin kalenteri, johon laitan raksin aina kuluneen päivän päälle jotta hahmottaisin viikon paremmin. Mummeli mikä mummeli. 🙂
  • Silitys on mielestäni ihan hirveää. Rauta kyllä löytyy taloudesta mutta arvatkaa vaan silitänkö usein… Ostan yleensä paitoja, jotka ovat materiaaliltaan sellaisia, että pysyvät pesunkin jälkeen kuosissa. Ryttypaidat ovat niin raivostuttavia. Välillä tulee kuitenkin hairahdettua jos löytyy joku oikein kiva ja tällöin sitten hampaat irvessä silottelen…
  • Toinen nimeni on Anniina. En muuten edes tiedä miksi, joten pitääpi kysyä äidiltä ensi kerralla. Kolmatta nimeä multa ei löydy.
  • En tykkää kirjoittaa kaikilla kuulakärkikynillä ja vaihdankin usein mielestäni huonon kynän parempaan. Huono kynä on siis sellainen kova, josta tulee ns. kylmää ja ohutta jälkeä. Hyvästä taas tulee pehmeää paksua tekstiä ja sillä on mukava kirjoittaa. Tämä on outo homma ja joskus vähän haastellinen. Kannankin kalenterinsyrjässä aina mukana sellaista täydellistä kynää, jolla on mielestäni mukava kirjoittaa ja jälki on myös hyvää.
  • Tosi naisellista mutta mulla on usein huonosti lakatut varpaankynnet. Lakkaan ne tosiaan ehkä kerran kuussa ja ikävä kyllä kynsilakka lähtee niistä pikkuhiljaa, enkä yleensä jaksa korjailla lakkaa kuten vaikka käsien kynsissä. Lakkaan yleensä kerran kuussa sen kerroksen vanhojen päälle…
  • Kauhistelen asioita. Tämä on osittain sellaista vitsiä, koska avokkini ”inhoaa” sitä. Kiusaankin häntä lähes päivittäin kauhistelemalla kuinka joku on tehnyt sitä tai tätä. Mulla on tapana myös tuoda vähän väriä juttuihin jtta niistä tulee mehevämpiä. 😀

IMG_2423