Höpinöitä, kirjaimellisesti.
Oikein ihanaa perjantai-iltaa ja terveisiä kotisohvalta! Taas on yksi viikko takana ja viikonloppu edessä. Tuntuu, että viime aikoina viikot ovat vaan vierineet hurjaa vauhtia eteenpäin enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Viisi viikkoa tuli nyt täyteen siitä, kun olen viimeksi treenannutkin, eli oh yeah! 😀 Vaikka sanon, että nykyään mulla ei ole enää sellaista ”pakko urheilla” -meininkiä niin kyllä tällä viikolla on alkanut jo tuntumaan sille, että kohta on PAKKO! Äiti kyselikin multa eilen miksi en käy vaikka kävelylenkeillä ja vastaus tähän on, että kun en vaan osaa. Jos liikun niin mun on liikuttava niin, että hikoilen. Käveleminen ei tunnu liikunnalta, mikä sekin sinällään on täysin minun omaa harhaluuloani. Kävely ei vaan ole kivaa, se on vastenmielistä ja niin hidasta touhua. Ehkä mä nyt tosissaan panostan siihen, että ensi viikon alussa sitten salille jos vointi suo. Nyt alkaa vihdoin tuntumaan, että antibiootti tehoaa ja keho alkaa toipumaan. Ainakin toivottavasti. Pahinta olisi ottaa jälleen takapakkia…
Tämä viikonloppu on ehdottomasti yksi syyskauden parhaista, sillä nyt on I Love Me -messut Helsingin Messukeskuksessa. Kyseiset messut ovat ihan lempparini ja niissä on pakko käydä joka vuosi. Tänäkin vuonna sinne vie siis tieni ainakin sunnuntaina, huomisesta en ole vielä varma. Itseäni messuilla kiinnostaa ehdottomasti eniten treeni- ja hyvinvointiosasto. Sieltä löytää aina kaikkea uutta kivaa ja mikä parasta, pääsee maistelemaan! Onko moni teistä menossa messuille? Jos nähdään niin tulkaahan sitten ihmeessä moikkaamaan. 🙂
Muuten viikonloppuun kuuluu ehkä brunssia huomenissa ja iltasella olisi taas ystävien järjestämiä juhlia. En tiedä mikä juhlakausi tämä lokakuu oikein on, mutta minulla on ollut bileitä jo jokaiselle viikonlopulle ja homma sen, kun vaan jatkuu. En ole vielä päättänyt menenkö muutaman lasillisen voimalla käväsemään vai jäänkö vaan sohvalle. Riippuu hyvin paljon olotilastani ja siitä mitkä ovat voimavarat. Ihanaa, kun jengi jaksaa järjestellä mutta joka viikonloppu… Musta on tullut vanhus, ei vaan enää jaksa painaa.
Nyt varmaan värjäilen pitkästä aikaa tyvikasvun, kuorin ihon ja laitan oikein ihanan naamion naamalle. Vain Elämääkin alkaa kohta ja tänään taitaa olla Anssin päivä. Viime viikolla olin muuten hyvin positiivisesti yllättynyt Antin päivästä! Olen pitänyt Anttia aika erilaisena ihmisenä kuin hän todellisuudessa näemmä onkaan. Jakson myötä mulle tuli ihan sellainen VAU-fiilis hänestä ja siitä miten avoin ihminen hän pystyy olemaan. Todella arvostettavaa! Mua on ehkä eniten harmittanut kyseisessä sarjassa se jos jengi ei anna itsestään mitään. Pidetään päällä sitä julkisuusimagoa vaikka kyseisessä sarjassa saa nimenomaan herkistyä ja raapaista pintaa syvemmältä. Sitä jotenkin odotan tämänkin päivän jaksolta… Yksi myös hyvin positiivisesti yllättänyt sarja on muuten Maria Veitolan Yökylässä, aivan huippu! Siinä päästään todella lähelle ihmisiä ja se jos mikä on mielenkiintoista! Vai mitä olette mieltä?
Näiden höpinöiden myötä, nauttikaahan perjantai-illasta! xoxo
