Rentouttava Tampere-viikonloppu

Kuten olen ennenkin kirjoitellut, Tampere on meille sellainen säännöllinen sisämaan matkakohde. Käymme siellä sukulaisten luona suunnilleen kerran parissa kuukaudessa ja molemmat kyllä tykätään kovin kaupungista. Sympaattinen, turvallinen ja viihtyisä. Majoitumme näillä matkoilla aina hotelleissa ja tällä kertaa tiemme veikin blogiyhteistyön merkeissä *Sokos Hotel Villaan ihan rautatieaseman kupeeseen. Tämä on itseasiasiassa meille jo entuudestaankin tuttu hotelli, jossa joskus muutama vuosi sitten on tullut majoituttua. Adjektiiveista suloinen, kodikas ja rauhallinen kuvaavat mielestäni parhaiten tätä entistä viljamakasiinia. Kyseinen historia henkii myös sisustuksessa, paljon pehmeitä elementtejä ja lämpöä. Täällä oli oikein viihtyisää viettää viikonloppua!

Villahan sijaitsee ihan uuden Sokos Hotelli Tornin takana, tai vieressä (riippuu mistä katsoo). Jonkun verran nämä kaksi hotellia toimivatkin yhdessä, sillä aamiaisella käytiin Tornin puolella ja käytössä olisi ollut myös Tornin sauna, sekä kuntosali. Omalla kohdallani flunssa on kuitenkin piinannut jo toista viikkoa enemmän ja vähemmän, saikullakin on oltu jo kahteen otteeseen ja maattu niin paljon, että lepäämisestä flunssan paraneminen ei ole voinut kiinni jäädä. Eli tosiaan kuntosali ja saunominen jäivät vaan kaukaisiksi haaveiksi. Oma lauantai-iltani menikin Villan vilteissä lepäillen ja telkkaria katsellen, eipä tosin haitannut sillä hotellilakanat & sängyt. Ne eivät pahemmin selittelyjä kaipaa. Miehet sen sijaan kävivät kokeilemassa Villan oman saunan ja oli kuulemma oikein maukkaat löylyt. Lisäksi henkilökunnan puolelta oli hyvin ystävällistä palvelua, sekä joustavuutta vaikka saunomisajat hieman ylittivätkin ne ns. viralliset ajat. Ihan super iso kiitos siis hotellin henkilökunnalle, oli ihana pysäkki ja ilolla palaamme taas! 🙂

Sunnuntaina tuli piipahdettua uloskirjauksen jälkeen vielä Koskikeskuksessa ja voi, että kuinka paljon tulvi muistoja mieleen! Muistan nimittäin kuinka se joskus nuoruudessani oli todella kova shoppailumesta. Ei sillä etteikö se sitä enää olisi mutta joskus se oli sitä eritoten. Sunnuntainen Tampere oli todellakin rauhallinen. Vähän liikennettä ja ihmisillä oli aikaa. En tiedä onko Tampereella noin ylipäänsäkin rauhallisempi kaupunkimeno kuin Helsingissä? Välillä täällä nimittäin ihan ahdistaa se, että jengi painaa menemään, kaikilla on kiire ja mihinkään ei ole aikaa pysähtyä. Ehkä multa vaan puuttuu se arkinen kuva Tampereesta?

Alla fiilistelykuvia Villan tunnelmasta.

IMG_1469IMG_1356IMG_13662015-09-26IMG_1339IMG_13832015-09-261IMG_1398IMG_13992015-09-27

Kiitos vielä Tampere, me palaamme! 🙂

*Huone saatu blogiyhteistyössä / ei sisällä mainoslinkkejä.

Trendikäs erityisruokavalio

Kun vielä muutama vuosi sitten välteltiin rasvoja, nyt pinnalla ovat vahvasti ilmiöt gluteeniton ja maidoton. Ja kuten tiedätte, täältä löytyy juurikin M-GL ihminen. Mutta miltä sitten tuntuu noudattaa trendiruokavaliota? Siistiä, noloa vai ihan tavallista?

Tiedättekö, kun vielä jossain vaiheessa kerroin aina iloisesti kokemistani ruokavaliomuutoksen vaikutuksista, nykyään jätän asian ennemmin mainitsematta ja valitsen hissukseen omalle vatsalleni sopivia vaihtoehtoja. Kun pinnalla on ruokavalio, jota noudatat et voit välttyä siihen kohdistuvista ennakkoluuloista ja kysymyksistä. Ei siinä, voin kyllä hyvillä mielin vastata ja perustella syyt siihen miksi rajaan ruokavalioni, mutta ne epäilevät katseet saavat oikeasti omatkin perustelut välillä kuulostamaan epäilyttäviltä. ”Oletko jollain dieetillä, et kai vaan lahduta?” on tyypillisin kysymys. Varmaan jos olisin ylipainoinen erityisruokavalio olisi huomattavasti ”sallitumpaa”, miksi oi miksi?! Vasta viime aikoina olenkin alkanut ymmärtämään miltä esimerkiksi fitness-harrastajista mahtaa tuntua. Laji on trendikäs, joten siihen suhtaudutaan vähän jo ehkä vitsillä. Jokaista tulijaa ei välttämättä oteta vakavasti, koska kisaajia ilmaantuu kuin sieniä sateella. Aina joukosta löytyy yksi ”fitness-urheilija”. Nykyään joukosta taitaa löytyä myös aina yksi maidoton tai gluteeniton tyyppi.

2015-09-25

Paitsi media, myös kauppojen hyllyt paljastavat tämän totuuden mutta mitä sitten? Miksi se häiritsee niin paljon kanssaihmisiä? Eikö jokaisella ole oikeus itse valita mitä suustaan alas laittaa, tai mitä harrastaa? Siinä vaiheessa, kun itse vaihdoin ruokavaliotani, eivät nämä kaksi ruokavaliomuotoa olleet vielä niin pinnalla. Se oli kevät 2014, kun oman päätökseni tein. Valintani juontaa juurensa ihan puhtaasti terveydellisistä syistä ja siitä, että vatsani ei vaan enää kestänyt sekaruokavaliota johon kuuluu kaikki mahdollinen. Miten paljon helpompaa elämä olisi jos ei tarvisi miettiä vatsan hyvinvointia? Kaikille ihan vaan tiedoksi, että vaihtaisin koska vaan vatsani ”kestävämpään” JOS se vaan olisi mahdollista.

Tänä päivänä olen kyllä onnellinen siitä, että voin välillä syödä sekaleipää ja nauttia juustoja. Etenkin brunssit, joilla syödään monipuolisesti kaikkea toimivat omalla kohdallani ihmeen hyvin. Himassa sen sijaan töiden jälkeen nautittu voileipä saattaa aiheuttaa hirveän turvotuksen ja kivut. Jogurtista puhumattakaan, sitä en ole tainnut maistaakaan sitten vuoden 2014… Tämä on siis oma tapani syödä ja toivoisin ihmisiltä sen suhteen enemmän ymmärrystä. Ymmärrän kyllä osan ennakkoluulot, olenhan joskus itsekin tuominnut esimerkiksi fitneksen rankalla kädellä. Ei sillä, että voin vieläkään sanoa sitä terveelliseksi lajiksi mutta ainakaan en enää tuomitse ketään sormella osoitellen. Mielipiteitä saa ja pitää olla mutta pitää muistaa, että niitä voi olla monia. Jokainen poikkeavan valinnan tekevä varmasti tietää itse mitä tekee ja tekee sitä omista syistään. 🙂

2015-09-10

Blogissani tulen siis jatkossakin jakamaan gluteenittomia ja maidottomia reseptejä, koska niistä itse inspiroidun tahdon jakaa ne myös teidän kanssanne. Tämä on minun tapani syödä ja voida hyvin. Jos vinkeilläni vaan jotenkin voin auttaa ketään vastaavista vaivoista kärsivää, niin se on mielestäni hieno juttu! En kuitenkaan tahdo kehoittaa ketään muuttamaan ruokavaliotaan jos ongelmia ei ole. Toiselle toimii viljaton, toiselle maidoton, toiselle kasvis ja vielä tänä päivänäkin jollekin ihan sekaruokavalio. Kukin tyylillään ja omaa kehoaan kuunnellen. 🙂 Siispä hus ennakkoluulot ja tilalle avarakatseisuutta!

Kohtaako muut eritysruokavaliota noudattavat ennakkoluuloja arkipäivässään vai olenko ainoa laatuaan? Miten suhtaudutte näihin ennakkoluuloihin?